torstai 30. lokakuuta 2014

MISTÄ ON HYVÄ BLOGI TEHTY?


Viestintätoimisto Cision on julkaissut pitkästä aikaa toimialan top-blogit Suomessa. Erinomaista. Bongasin kymmenen parhaan joukosta itselleni ihan uusiakin seurattavia. Samalla mietin, miten omat huomioni valkoisella sohvalla pääsisivät tähän joukkoon. Vai onko se edes tavoitteeni?

Hep, hep. Otetaanpa vähän takaisin, ja tehdään selväksi, että tietenkin se on tavoitteeni. Tai pitäisi olla. Ilman tavoitteita blogeilu on enemmän tai vähemmän julkista päiväkirjankirjoitusta ja omatoimiterapiaa. Näin on ainakin omakohtainen kokemukseni "Pää pilvissä - jalat maassa" -blogin ajoilta, joka oli osaltaan keinoni purkaa tuntojani, intoani ja pelkotilojani uutena yrittäjänä. (Tuo blogihan tuli tiensä päähän elokuun lopussa 2014, RIP.)


Kuva löytyy Pinterestistäni.
Tosiasia on, että säännöllinen kirjoittaminen ja ideoiden tekstiksi työstö käy työstä. (Josta ihan kaikki eivät kuitenkaan saa suoria tuloja.) Oma lisämausteensa on myös, jos täytyy miettiä useampia kohderyhmiä samalla kirjoituksella. Näin ollen on ehdottomasti parempi, että bloggailu on osa jotain kokonaisuutta - suunnitelmaa. 

Siksipä ja tottahan toki minullakin on koostettuna oma tavoitelista Valkoisen sohvan syndrooma -blogilleni. Siinä on  6 kohtaa, joista osan paljastan nettisivulla http://www.viestintapalvelu.fi/meista#blogi . 
Onhan minulla tietenkin myös "oma lehmä ojassa"  = että voin kirjoitella ihan mistä haluan, eikä vain niistä asioista, mitä asiakas tilaa. 
Mutta siis. On todella hienoa, että tällainen listaus on jälleen tehty, sillä edellinen kerta oli toukokuussa 2011. Sen jälkeen on tullut monta mainiota uutta blogia ja bloggaajaa. Kaikki listatut ovat paikkansa ansainneet. Ihan huippua. Onnittelut!

Ykköseksi markkinointi- ja viestintäaiheisten blogien top 10 -listalla sijoittui muuten Katleena Kortesuon Ei oo totta! -blogi. Katleenan ruusut, ruoskat ja ratkaisut ovat yksi omista suosikeistani ja blogi, jota seuraan säännönmukaisesti. Hyvä, Katleena!

Toiseksi listauksella sijoittui erityisesti verkkopalvelujen kehittäjille suunnattu Vierityspalkki.fi -blogi. Se olikin itselleni uusi tuttavuus. Kolmanneksi nousi Zenton ylläpitämä Zento blogi. Yksi sillä kirjoittavista eli Hanna Takala on todellinen guru. En häntä tunne henkilökohtaisesti, mutta ihailen hänen tapaansa olla avoin ja aina valmiina auttamaan. Me like - me follow.

Ja oikeasti blogeiluhan on tosi kivaa. Eikä ole ollenkaan hassumpaa, jos sen tavoite on "vain terapeuttinen" tai halu esitellä omaa osaamistaan sisustamisesta, kissanhoidosta, orkideankasvatuksesta... tai ihan mistä vain. Sillä pistämällä itsensä likoon ja kirjoittamalla blogia omakohtaisesti läheisestä ja tutusta aiheesta nappaa samalla vastauksen tuohon otsikkooni. Hyvän blogin seurassa viihtyy, koska siitä välittyy tiedollisen annin lisäksi myös tunne. Sitä ei ole tehty yksistään bisnesmielessä, vaan kirjoittaja tuo teksteihin aina osan itseään. Eikö?

PS. Koko listaus ja uutisointi TOP10-blogeista löytyy muuten Cisionin sivuilta.



perjantai 24. lokakuuta 2014

NIINHÄN MÄ JUURI BRIIFFASIN SUA...

Briiffi, toimeksiantokuvaus, työpyyntö. Rakkaalla lapsella on monta nimeä. Käytetystä nimestä riippumatta kyse on kuitenkin yhdestä oleellisimmista asioista markkinointiin ja viestintään liittyvissä toteutuksissa. Ilman asiallista briiffiä toteuttaminen on ”musta tuntuu” -toimintaa ja lopputulos pahimmillaan turhaa työtä.
  
Aika monesti varsinkin sähköpostilla heitetty ”pyyntö” on tilaajan mielestä kertonut kaiken. Kuluneella viikolla eteeni tuli parikin erilaista toimeksiantoa, joissa tilaus ja sen sisältökuvaus tehtiin sähköpostilla. Asiakkaat ovat jo henkilöinä tuttuja, joten osasin odottaa, että yhden briiffiä täytyy lukea suurennuslasilla & rivien välistä ja toiselle joudun esittämään liudan tarkentavia lisäkysymyksiä, jotta voin olla varma, mitä asiakas todella haluaa. Kolmannen briiffi oli täsmätarkka, jota ei sen kummemmin tarvinnut miettiä. Eikun toteuttamaan.


Kuva Pinterestistäni.
Olen huomannut, että työn ja myös briiffin epäonnistuminen johtuvat lähinnä puutteellisista tiedoista tai siitä, että ymmärrämme asioita eri tavalla – ihan tahtomattamme. Myös tapamme ilmaista voi johtaa harhaan. Jos ei joudu tekemään usein tai ei ole lähtökohtaisesti tottunut viestintä- ja markkinointitöiden tilaaja, voi itsellä olla vääristynyt käsitys siitä miten hyvän ja selvän briiffin on antanut. 

Tämän viikon @-viestinvälitys kuvaa hyvin sitä, miten minulla oli sekä suurennuslasi sumeana, rivit sekaisin ja jouduin tekemään joka tapauksessa myös tarkentavia kysymyksiä.
”Asiakasyrityksestämme pitäisi tehdä case-esitys. Pystytkö hoitamaan casen tekemisen kokonaisuudessaan? Eli asiakkaan haastattelut ja teksti sekä esitteen visuaalinen puoli ja viimeistely siten, että me voimme hoitaa sen itse painoon? Aiempi vastaava esite esimerkkinä liitteenä. Ohessa myös asiakkaalta saatu esitys yrityspäivillemme. Siitä saa paljon taustatietoa. Keskustelin asiakkaan kanssa eilen ja oli puhetta, että haastattelu voitaisiin tehdä marraskuussa. Mielellään mahdollisimman pian, koska meillä on suunnitteilla asiakaskirje, mihin tämä case voitaisiin liittää mukaan. Haastateltavia asiakkaalla ovat…."

No-niin! Olimme puhuneet kuukausi sitten, että voisin tehdä juuri tästä kyseisestä asiakkaani asiakkaasta heille www-sivuille referenssitarinan. Puhuimme tästä nimellä case. Briiffissä puhuttiin koko ajan casesta, mutta kyse olikin nyt selvästi esitteen tekemisestä. Myös työn valmistumisen käsite oli tässä aika laaja, toki marraskuu. 

Laitoin vastasähköpostissa asiakkaalle kuittauksen, että otan työn toteutukseen ja tarkensin itse muutamaa käytännön seikkaa sekä kysyin vahvistusta muutamaa toteutuksen sisältöä ja toimintamallia koskien, jotta molemmille on selvää mitä tehdään. Lisäksi muistutin, että aiemmin antamani kustannusarvio CASEn teosta ei nyt ihan suoraan päde tähän, kun kyse onkin esitteestä taittoineen eikä www-toteutuksesta. Eli jos haluavat tarkennetun kustannusarvion vielä erikseen, niin indikoikaa.
Vastakuittauksena sain: ” Joo, näin ymmärsin, minkä vuoksi pyysinkin tuosta esitteestä myös hinnan. Laita kustannusarvio tulemaan niin tiedetään, mitä tulee maksamaan.”
Luin alkuperäisen asiakkaan viestin monta kertaa läpi, mutta ilmeisesti suurennuslasini oli umpilikainen, sillä en minä hänen briiffistään kyllä osannut tulkita, että hän pyysi hintaa vielä uudelleen. 

Tästä esimerkistä näkyi hyvin se, miten ymmärrämme ja kerromme toisillemme asioita epäselvän itsestään selvästi.  Siksi muistuttelen, että hyvä ja mahdollisimman tarkka briiffi antaa työn toteuttajalle valmiudet tehdä työ tuloksellisesti ja tehokkaasti. Tämä takaa puolestaan asiakkaalle mieluisan lopputuloksen. Molempien tyytyväisyys työn tuloksiin on avain hyvin toimivaan ja pitkäjänteiseen yhteistyöhön, jota molemmat osapuolet varmasti tavoittelevat.

Vinkkilistani itse kullekin briiffauksen tekijälle:

1. Pohdi hetki, mitä tavoittelet ja miksi? Millaisen viestin haluat saada perille ja kenelle? Ette kai teetä tätä työtä vain sen takia, että juuri vastaava on ollut tapana samasta asiasta aiemminkin. Ole valmis menemään mukavuusalueen ulkopuolelle, jos tarve vaatii.

2. Mieti ja ennakoi millaista palvelua tai tuotetta olet tosissasi tilaamassa ja mitä se maksaa? Kysy rehellisesti myös halutessasi tarkennusta siihen, mistä hinta koostuu. Älä tingi heti lähtöoletuksena, että hinnassa on kuitenkin ilmaa. Aika monella pienemmällä toimijalla ei ainakaan ole ja hän haluaa aidosti kertoa, mistä kaikesta hinta koostuu.

3. Mieti, millä aikataululla työ pitää saada valmiiksi ja kuinka kauan toteuttamiseen menee aikaa. Huomio oma aika kommentointikierroksiin - ne ovat yleensä projektien piilossa olevia ”aikasyöppöjä”.  Älä myöskään odota valmista parin päivän päähän – paitsi jos olet valmis maksamaan hieman ekstraa siitä, että sinun tilauksesi menee kaikkien muiden töiden edelle. Huomioithan kuitenkin, että kiire näkyy yleensä työn jäljessä ja työ tulee tilaajalle kalliimmaksi.

4. Ole avoin työn toteuttajan ehdotuksille ja luovuudelle. Ammattilaisena hän osaa antaa vinkkejä ja konsultoida sinua kokonaisuuteen liittyvistä yksityiskohdista. Pidä kuitenkin kiinni alkuperäisestä ideastasi, jos se on ainoa oikea tapa toteuttaa juttu juuri teillä. Kerro tämä ja perustelusi myös työn toteuttajalle, jotta hän voi oppia teistä jatkoyhteistyötä ajatellen enemmän.

torstai 16. lokakuuta 2014

IHAN PIAN ON TEIDÄN VUORONNE

Mikään ei ole ikävämpää kuin jonottaminen. Varsinkin, jos päällä on toppatakki, olet sisätiloissa ja ympärillä hyörii yliaktiivisia lapsia odottamassa pääsyä - uimaan! Mutta kas, miten pieni tervetulopuhe voikaan muuttaa tilanteen aivan toiseksi! Näin kävi minulle tänään.

Visiitti suosittuun vesipuistoon lasten syyslomapäivänä. Ajatus ehkä vähän ahdisti itseänikin, sillä arvattavasti pulikoimaan halukkaita olisi tällä viikolla muitakin. Silti jotain pientä irtiottoa arjesta oli lapsille tarjottava ja koska itselläni ei ollut varsinaista lomaa, ajattelin muutaman tunnin vesipuistoilun olevan toimiva vaihtoehto. Työt pystyivät kyllä sen verran odottamaan.

Tarkistin netistä edellisenä iltana hinnat ja aukioloajat. Yritin vielä yleisesti surffailla, onko näissä ajoissa ja hinnoissa muutoksia syysloman takia. En löytänyt mitään vihjettä tästä, mutta olisi toki pitänyt tajuta, että kovan kysynnän viikolla on varmasti korkeammat hinnat. Näin olikin - en vain ollut netistä sitä huomannut oikeasta kohdasta katsoa. Mutta toisaalta, olisimme menneet joka tapauksessa. Tämä ei ollut hintakysymys nyt tällä kertaa - vaan (lasten) kysynnän laki.

Tänään olimme sitten muutamaa minuuttia jälkeen kymmenen Jumbon Flamingon ovella. Voi pyhä jysäys! Mikä jono! Kipitimme kuitenkin kiltisti jonon hännille (raaka-arvio n. 30 m), sillä perässämme tuli niin moni muu, että oma paikka oli syytä ottaa haltuun.

Kiinnitin jo jonottaessamme huomiota freshiin ja urheilullisen oloiseen mieheen, joka käveli Flamingon aulassa ja katseli tuumien meitä jonottajia. Seuraavaksi hän olikin jo järjestelemässä jonotuslinjoja ja raivasi lisää tilaa kassojen eteen siirtelemällä tekopalmuja ja muuta rekvisiittaa syrjään avartaakseen tilaa. Äkkiä mies suoristi selkänsä ja hymyili meille jonottajille valloittavasti:
"Kiitos, että olette tulleet kanssamme viettämään syyslomaanne. Meillä on täällä kaikki 7 kassaa avoinna, joten jonottamisen pitäisi sujua ja ihan pian on teidän vuoronne. Lämpimästi tervetuloa teille kaikille ja ihanaa päivää vieraanamme."
Kuva Pinterestissani: taulu Fun.
"Kiitos", sanoin minä. (Taisin olla ainoa, joka sanoin tämän ääneen, ja lapsiani nolotti!) Mutta mitä siitä. Olin  vaikuttunut tämän henkilön toimista (ja arvelin puolueellisesti, ennakko-olettaen ja stereotypioihin nojaten), että hän ei ollut ihan tavallinen perustyöntekijä). Hän oli tilanteessa läsnä, koki meidän asiakkaiden jonotusahdinkoa ja... palveli! Pisteenä ii:n päälle hän käytti vielä vaikuttamisen vahvinta keinoa eli avasi suunsa. Eikä pyydelläkseen mitään anteeksi (että jouduimme odottamaan), vaan positiivisuuden kautta ilmaisi meille, että kaikki kassat ovat käytössä (=palvelu pelaa) ja pian on meidän vuoromme.

Muutamaksi tunniksi aiottu vesipuistohetki venyi lopulta 5 tunnin pulikoinniksi. Paikan konsepti on kaiken kaikkiaan hienosti mietitty ja syömäpaikkojakin vesipuistossa on peräti kaksi. Ja ihan parasta - molemmissa tarkeni ja sai olla uimapuvussa.

Mikä mainiointa, törmäsimme tähän samaiseen aamuiseen tervetuloamieheen vielä lähtiessämme pois. Jälleen aulassa. Kolmen lapsen kanssa ohimarssiessani hän katsoi meitä kaikkia: "Kiitos käynnistä, toivottavasti teillä oli mukava päivä."

Jestas! On aivan varmaa, että tämä pesue menee toistekin Flamingoon. Ja utelias ihminen kun olen, niin tarkistin vesipuiston sivuilta yhteyshenkilöiden nimiä, jonka jälkeen tsekkasin kuvahaulla heidät Googlesta. Juu, kylpylänjohtaja itse oli tämä kiittelemäni mieshenkilö. Hienoa palvelua ja tunnelmanluontia. Ruusuja.


perjantai 3. lokakuuta 2014

VOIHAN VASTUULLISUUS - KUKA SEN MÄÄRITTELEE

Organisaatioiden yhteiskuntavastuu  on termi, joka merkitsee organisaation – yleensä erityisesti yrityksen  velvoitetta ja velvollisuutta toimia vastuullisesti yhteiskunnassa ja tietysti koko maailmassa. Entä minä itse, miten toimii "minä"?

Yhteiskuntavastuullinen yritys harjoittaa yritystoimintaa, jota ohjaavat muun  muassa lait, asetukset, kansainväliset sopimukset, yleiset suositukset ja yrityksen omat toimintaohjeet. Termejä vastuullinen yritystoiminta ja vastuullisuus käytetään synonyymeinä yhteiskuntavastuulle.  Käytännössä kysymys on organisaation arvojen, tyytyväisten asiakkaiden, oman henkilöstön ja ympäristön luottamuksen ja hyväksynnän toteuttamisesta ja aiheen tärkeyden ymmärtämisestä yrityksen menestymistekijänä. Näistä kun  muodostuu yrityksen maine.

Asiakkaillani on kaikilla oma toimintamallinsa  omasta yhteiskuntavastuustaan. Suurella globaalilla yrityksellä huomattavasti tarkempi ja laajempi kuin pienemmillä. Julkishallinnon vastuullisuus toteutuu taas omalla tavallaan. Tärkeintä on kuitenkin, että heillä kaikilla on asia huomioituna. Tämän päivän kuluttaja eli asiakas (tai kansalainen), mutta myös henkilöstö yhtälailla on hyvin tiedostavaa. Vastuullisuus ympäristöasioissa  tai eettiset toimintaperiaatteet voivat ratkaista paljon. Haluanko tehdä noiden kanssa yhteistyötä, miksi ostaisin noilta tai haluanko olla tässä firmassa töissä?

Yhden henkilön yrityskin voi kantaa oman kortensa kekoon. Silloin kyse on monesti usein vielä enemmän henkilökohtaisista arvoista ja siitä, mihin mahdollisesti haluaa kohdistaa yhteiskunnallisen tukensa. Asiakkaanani ei juuri nyt ole koulua tai oppilaitosta, mutta asiakkaani asiakkaana on. Tämä ei suoraan vaikuttanut ratkaisuuni lähteä yritykseni nimissä tukemaan koulukiusaamista ehkäisevää ja vastustavaa toimintaa. Äiti minussa huusi tekoja ja vaikka omia lapsiani ei ole varsinaisesti kiusattu, eivätkä he tietääkseni ole olleet ”kiusaajia”, on tämä äärimmäisen tärkeä aihe. En puutu aiheeseen nyt sinänsä enempää, mutta voit toki miettiä omia hyväntekeväisyys- ja osallistumisnäkökulmiasi vaikkapa vierailtuasi Koulurauhaa –lehden nettisivuilla.


Kuva löytyy Pinterestistäni: Tia Härkönen / In the Kitchen
Vastuullisuus on kuitenkin muutakin kuin euroja jonkin asian hyväksi (=kassaan). Oma ja siten myös yritykseni vastuullisuus kumpuaa elämänkokemuksesta, arvoistani ja siitä, mitä itse jaan työni laatua. Olen yli 20-vuotisen työurani varrella ryvettynyt monessa – niin hyvässä kuin hieman epäsuhtaisessakin tekemisessä. Siksi koen tärkeäksi, että voin katsoa asiakastani tai yhteistyökumppaniani silmiin ja kertoa, miten ja kuinka mikäkin työkokonaisuus on hoitunut. Miksi olen päätynyt tiettyihin ratkaisuihin heidän puolestaan ja mitä arvoa ajattelin siitä heille olevan. Se on vastuuni yrittäjänä.

Naisena ja äitinä toteutan tätä samaa: miksi ostin kaupasta tiettyjä tuotteita perheelleni käyttöön, miksi kerron maailmanmenosta ja –ilmiöistä lapsilleni tietyllä tavalla tai miksi tuen juuri tiettyä harrastusta enemmän kuin toista. Siksi, että näen sen merkityksellisenä ja haluan jakaa näkemykseni heidän kanssaan. Vastuullisuuteen kuuluu kuitenkin myös se, että annan heidän itse tehdä omat johtopäätöksensä. Ovat ne samoja kuin omani... tai jotain muuta. 

Se vastuullisuudessa oikeastaan onkin niin hienoa – ja samalla vaikeaa. Kuka määrittelee, mikä on lopulta oikein? Jollakin voi olla ihan eri mielipide myös kotimaisesta perunasta, vaikka minulle sen ostaminen ja käyttäminen on vastuullisuutta puhtaimmillaan - kotikeittiössä. Vai mitä?