torstai 31. joulukuuta 2015

YRITTÄJÄ, NAINEN JA ÄITI - FIILISTELY SALLITTU

Vuoden 2015 viimeistä päivää viedään ja päätin ehtiä vielä istahtaa valkoiselle sohvalleni. Tähän vuoteen on mahtunut paljon, joten teen pikaotannan merkityksellisimmistä huomioistani viestintäyrittäjänä, naisena ja äitinä.

Kun kaksi vuotta takaperin päätin hypätä pois palkkatyöstä ja stressioravanpyörästä, minua hieman hirvitti. Nyt taakse katsoessani taputan itseäni olkapäälle - pelastin itseni vakavalta työuupumukselta ja ylläpidin teollani omaa arvomaailmaani. Uuden edessä on hyvä olla nöyrä, mutta samalla luottaa itseensä. Jos jotain oikein kovasti haluaa, sitä myös yrittää parhaansa ja oppii uusia tapoja toimia, kun pitää silmänsä ja korvansa auki. Siksipä lausunkin tässä ihan ääneen: jos joku miettii - edes vähän - uuteen heittäytymistä, olen käytettävissä juttukumppaniksi ja kuuntelijaksi. Paljon olen yrittäjyydestä oppinut ja eniten ehkä vielä itsensä likoon laittamisesta. Tätä sparraan mielelläni! 
Yrittäjän teesini:
1. Tartu rohkeasti uuteen, vaikka et aina heti kuule eurojen kilahtavan kassaan.
 2. Verkostoidu ja kontaktoidu jokaisessa tilanteessa, jossa olet mukana - uusi potentiaalinen asiakas saattaa odottaa sinua vaikka joululahjaostoksia tehdessäsi kassaneitinä (tositarina, jonka kerron myöhemmin!)
3. Jos olet yksinyrittäjä, muista, että verkostot ovat elintärkeitä. Kaikkea ei vain pysty tekemään yksin ja silloin auttava käsipari & aivokapasiteetti kollegalta on kullan arvoista. Asiakkaan pitää saada sitä,  mitä hän haluaa eli on tilannut. Ei ole sinulta pois, vaikka käyttäisit lopputuloksen toteutukseen "kilpailevaakin" kumppania. Tärkeintä on, että asiakas kokee saavansa haluamansa (ja vähän enemmän) juuri sinun avullasi.

Epäröin yrittäjyyteen heittäydyttyäni myös sitä, miten työorientoituneena naisena saan pidettyä hommat hallinnassa. Tiedän jo ennakkoon, että saatan "uppoutua" työhön ja kaikki muu unohtuu. Moni tarina kertoo, kuinka yrittäjillä ei ole lomia ja töitä tehdään pahimmillaan 24/7. Omalta osaltani päätin pitää huolta siitä, että yritän kaikkeni, jotta pystyn pitämään riittävästi työstäirtaantumishetkiä (=lomapäiviä) ja huolehtia terveydestäni. Aina ei ole ollut helppoa päästää irti aivotyöstä ja ajattelemisesta, mutta kännykän off-kytkentä ja kodin ulkopuolisen toimiston hankkiminen auttoivat kummasti. Kun tietyt työjutut ovat työpaikalla, voi elää vapaammin kotona. Ehkä? (Tämä on vielä vähän hakusessa - tunnustan.) Terveyteen ja fyysiseen hyvinvointiinkin panostaminen on ollut vielä harjoitusasteella, mutta en missään nimessä ole luovuttanut.

Naisen logiikkaa:
1. Muista pitää huolta itsestäsi. Älä unohda säännöllistä ruokarytmiä, vaikka olisi kuinka kiire. Vaaka kertoo heti, jos syöt epäsäännöllisesti. Älä ole silti vaa'an orja, yritä kuunnella kehosi signaaleja ja tee niille jotain.
2. Pidä edes yksi harrastus, joka on vain sinun juttusi. Se voi olla juoksulenkki, leipominen, dekkarien luku.... ihan mitä vain. Kunhan nautit siitä, mitä teet ja annat sen ajan itsellesi.
3. Aloita laihdutuskuuri - taas kerran. Päätä, että tällä kertaa tulos on lopullinen ja kyse on elämänhallinnasta. Jatka tätä vuoden loppuun ja aloita uudelleen! (Haha - sainhan sinut nauramaan... edes hymyilemään? Tämä kohta 3. nimittäin kuuluu oikeasti niin, että "älä ota kaikkea niin vakavasti, hymyile ja naura, kun siihen on aihetta!")

Naisena mieli kaihertaa kaiken keskellä myös siitä, että työn ja itsensä lisäksi pitäisi myös hallita lapsia. Oh, omat lapseni taitavat olla menetetty case, mutta yritän silti joka päivä parhaani. Äitinä kuskaan, kannustan ja kustannan. Kuskauksesta on perheessämme tullut itse asiassa tavaramerkkini, erityisesti keskimmäisen jääkiekkoilijan roudarina. Nuorimies (13v) vaihtoi syksyllä jääkiekkoseuraa ja matkat hallille kotiovelta vievät parhaimmillaan 80 km kyiseisen kuskauskerran osalta. Ilmoitinkin heti elokuussa miehelleni, että erityisesti tiistain Järvenpää-keikat ovat minun. Starttaamme auton pojan kanssa klo 15 tietämissä ja kotona olemme noin 20.00. Tässä välissä tien päällä on kulunut ajasta noin 1,5 h, kaikki muu aika on minun. Teen töitä, käyn paikallisessa uimahallissa, etsin Järvenpäässä uusia sauvakävelyreittejä, luen kirjaa hallin kahviossa - mitä milloinkin. Muut lapset saavat oman osuutensa roudauksistani sitten viikon muina päivinä. Ja huomionarvoista on ehkä mainita, että maanantaisin meillä ei ole mitään!!!!!!
Äiti päättää:
1. Aikuinen ohjaa lasta, ei toisin päin. Välillä lapsi toki asettaa ohjauksen raamit, mutta äitinä kestän sen, koska haluan meidän kaikkien parasta. (Keskeytän esim. työpäivän toimistolla tullakseni tekemään ruokaa kotiin lapsille, joilla kaikilla on harrastuspäivä ko. päivänä. Samalla saan syödä itsekin kotiruokaa ja voin seurustella lasteni kanssa. Illalla ehtii tehdä töitä lisää, ja lapsille tämä on ok, koska ovat saaneet huomiotani ja ruokaa jo sinä päivänä.)
2. Nukkuminen on number one. Teini-ikäiset eivät ymmärrä, että älyvehje on kaiken pahan alku ja juuri. Eikä äitikään aina. Otamme luurit pois kaikilta yöksi.... paitsi perheen isältä, joka ei vielä ymmärrä omaa parastaan. Toisaalta, minä en olekaan hänen äitinsä. 
3. Saa mennä tunteella. Äiti on kuitenkin aikuinen ja jälkikasvu lapsia. Muista oma roolisi, vaikka kuinka "....ituttaisi".  

Nyt lausun Sinulle hyvää tulevaa vuotta 2016 ja toivon, että istahdat sohvalleni vuoden vaihduttuakin. Saamani palaute kirjoittelustani on ollut inspiroivaa ja ilahduttanut minua henkilökohtaisesti niin naisena kuin yrittäjänä. ISO KIITOS. Kuuluillaan! Ja kumpikin kuvista löytyy tietysti Pinterestistäni.



sunnuntai 20. joulukuuta 2015

PARAS LAHJA ON KUUNTELUN TULOS

Lahja ei ole vain materiaa, vaan ikivanha tapa viestiä ja hoitaa suhteita. Näin joulun alla monella on paineita lahjojen hankinnasta. Vaikka viimeisiä päiviä viedään, niin nyt tarkkana. Toiveen täyttyminen ilahduttaa enemmän kuin yllätys, vaikka antaja toisin ehkä luulee!

Lahjan antaminen kannattaa, sillä toisen muistamisesta saa itsellekin hyvän mielen. Ilmiö on todistettu ihan tieteellisesti. Rahan käyttäminen tai itsetekemisen vaivan näkeminen lisää onnellisuutta enemmän kuin itselle hankkiminen, todennettiin jo 2009 Science-lehdessä julkaistussa tutkimuksessa.


Kenelle lahjan annat?

Lahjaideat kannattaisi miettiä yksi ihminen kerrallaan. Silloin lahjoista saa osuvampia. Tunnustan suoraan, että oma taktiikkani on joulushoppailuissa ollut aiemmin se, että hankin mahdollisimman vaihtelevia lahjoja ja sitten yritän niistä keksiä parhaiten eri saajille sopivat. Toki niin, että kaikki tai mikä tahansa hankkimistani lahjoista ilahduttaisi vastaanottajaa. Tänä jouluna muutin taktiikkaa, sillä olen pitkin vuotta valinnut monessa tilanteessa kuuntelun tien!


Toivottu lahja antaa leveimmän hymyn

Jos läheinen on kertonut suoraan lahjatoiveestaan, niin miksei sitä noudattaisi? Itsekin voi suoraan kysyä, mitä toinen haluaisi. Hän mitä todennäköisimmin silloin myös pitää siitä. Tämä pätee erityisesti läheisimpiin ihmisiin, joiden kanssa usein myös avaa lahjoja. Naamanilme kertoo nopeasti, mitä mieltä saaja lahjasta on. Vaikka lahja olisi se, mitä on toivottu ja odotettu, on ilme yleensä auvoisempi ja iloisempi kuin silloin, kun paketista paljastuikin jotain muuta.
Toivelahja ei ehkä ole yllätys, mutta sitä arvostaa ja siitä tykkää luultavasti astetta enemmän kuin lahjasta, joka on saajalle spontaanisti valittu. Lahjan antaja usein olettaa tekevänsä vaikutuksen yllättämällä, mutta kokemuksen rintaäänellä totean, että lahjan saajaa onnistuu ilahduttamaan enemmän, kun kääreistä paljastuu se toivottu lahja. Tämä pätee niin lapsiin kuin aikuisiin, ja ennen kaikkea tietysti oman perheen jäseniin.
Tätä taktiikkaa noudattamalla onnistuivat joululahjahankinnat omalle perheelle tänä vuonna kivuttomasti. Jotain pientä yllätystäkin toki joulupapereihin kääritään, mutta eivät nekään varsinaisia yllätyksiä ole, vaan äitinä ja vaimona bongattuja tarpeellisuuslahjoja, jotka kääritään erityisen kauniisti ja kekseliäästi.


Entäs sitten asiakkaalle?

Asiakkaiden ja yhteistyökumppaneiden osalta olen noudattanut linjaa, joka itseäni on ilahduttanut saajapuolena vuosikausia. Pullo glögiä, jouluteetä tai -kahvia, suklaata, kynttilä, joulumausteita tai viinipullo. 

Jouluun liittyvä pieni hyötylahja ei yleensä mene hukkaan, vaan vastaanottaja voi käyttää sen heti jouluna (tai laittaa sujuvasti kiertoon, jos ei itselle sovi). Antajana toki yritän ajatella ihmistä, joka lahjan saa ja sen verran pitäisi olla tunneherkkyyttä ja ihmistuntemusta, ettei pistä viinipulloa ongelmaiselle tai suklaata liikakilojen kanssa kamppailevalle.

Eikä asiakas tai kumppani edes yleensä odota lahjaa. Ainakaan näinä aikoina. Siksi pienikin joulumuistaminen on iloinen yllätys. Ja siinä toteutuu myös lahjanantamisen merkitys suhteenhoidollisena elementtinä: "Kiitos kuluneesta - jatketaanhan tulevaisuudessakin!"


perjantai 20. marraskuuta 2015

KUINKA PALJON TUNNETTA VOIKAAN LIITTYÄ LASITERASSIN HANKINTAA - OSA 1

Omakotirakentajan ja kodinlaittajan jokavuotinen ”must” on asuntomessut. Vaikka itse en ole asuntomessuilla käynyt pitkään aikaan omakotitalomme valmistuttua 2007, oli tänä vuonna erinomainen syy lähteä Vantaan Kivistöön. Olemme jo jonkin aikaa puhuneet mieheni kanssa terassimme lasittamisesta, joten asuntomessuilta tähän löytyisi varmasti kivoja ideoita ja kontakteja.

Messubongaus: lasitus ja TAKKA!
Niin löytyikin ja jopa useampia, joiden esitteet otin varmaan talteen ja joille jätin yhteystietoni. Kerroin myös avoimesti, että aiheesta on perheessämme puhuttu tarpeeksi kauan: nyt on aika toimia! Yhden ehdottoman ihanan toteutuksenkin eräässä  messukohteessa bongasin. Tosin siinä kohden huomioni kiinnittyi ennen kaikkea ulkotakkaan, joka tilaan oli tuotu malliksi. Kokonaisuus terassin toteutuksessa oli joka tapauksessa selkeä ja toimiva. Painoin nimen mieleeni. Siesta. 


Huhuu, täällä olisi asiakas


Kävin messuilla ystävättären kanssa elokuun alussa. Kuun loppuun mennessä vain yksi palveluntarjoaja oli ottanut minuun yhteyttä. Kaikille muille jouduin itse soittamaan perään. Yrittäjänä totean: "Noloa!" Etenkin, jos miettii messujen perimmäistä tarkoitusta niissä esittäytyvien yritysten näkökulmasta. Kuluttaja minussa toivoisi, että myyjillä olisi aitoa palveluhalua ja siten kiinnostusta tarttua luuriin jo ennen messujen päättymistä. Itsekin useilla messuilla emännöineenä ja ständillä saatuja yhteystietoja jälkikäsitelleenä sanoisin, että voi sitä potentiaalista asiakasraukkaa, joka oli jättänyt kiinnostuksenilmaisunsa heti messujen avauduttua heinäkuun puolivälissä. 

Tämän vuodatuksen jälkeen onkin ihana kertoa, että yksi lasiterassitoimittaja oli ketterä ja halukas palvelemaan. Nyt kannattaa muiden painaa nimi mieleen. Siesta.


Ennakkofiilis on hyvä ohjuri päätöksenteossa


Tapasin Siestan Tean syyskuun alussa. Hän tuli kotiimme katselmoimaan ja kuulemaan tarkemmin suunnitelmiamme terassista ja sen käyttötarpeista. Tällä naisella olikin myyntityö hallussaan:  hän kertoi sujuvasti heidän tuotteestaan ja sen ominaisuuksista, mutta myös kuvaili ja pohti kanssani erilaisia toteutusmahdollisuuksia juuri meidän terassillemme. Koska terassimme ei ole aivan standardimitoituksella, on metrin korkeudella maanpinnasta ja lisäksi olemassaolevat puukaiteet haluttiin säästettäväksi, olivat Tean ideoinnit yhdessä kanssani erittäin tervetulleita. Olin valmis asiakkaaksi!

Valveutuneena kuluttajana halusin toki katsastaa vielä vaihtoehtoja – sekä hintaan että laatuun liittyen. Tämä oli juuri se rasittavin hetki, kun jouduin uudelleen lähestymään muita tarjoajia. Kaksi heistä tuli paikalle ja kävi kanssani keskustelut heidän toteutusnäkemyksistään. Ihan fine! Yksi pienempi yrittäjä käski lähettää valokuvan, jonka perusteella antaisi tarjouksensa. Well, en lähettänyt, koska terassimme lasittaminen ei ole ihan yksinkertainen toteutus ja lisäksi minulla oli muitakin lisätarpeita, kuten terassin yläpuolella olevan parvekkeen katon lasitus ja autokatoksemme toisen päädyn lasittaminen. Hinta ei ollut tässä meille se ainoa kriteeri, vaan tahtotilanamme oli saada laadukas, tyylikäs ja juuri meidän tarpeisiimme parhaiten sopiva ratkaisu. Sitä ei pelkällä valokuvalla olisi hoidettu. Päätöstämme ei liene vaikea arvata. Siesta.


Kylmiä nenänpäitä ja tarkkoja mittauksia


Unelmilla on tapana toteutua, jos niihin uskoo tarpeeksi. Meidän perheemme unelma oli jälleen askeleen lähempänä toteutumistaan, kun lokakuun alussa terassiamme katselmoimaan saapui Siestan mittamies Timo yhdessä Tean kanssa. Aamukahdeksalta maa oli hileinen ja hengitys höyrysi. Mittauksiin vierähti useampi tunti, mitä arvostimme. Ei siksi, että siestalaisilla riitti kylmänkestävyyttä, vaan koska mittaukset haluttiin tehdä kerralla tarkasti ja oikein miettien jo valmiiksi lopputuloksen yksityiskohtia.

Kävimme myös perinpohjaista keskustelua siitä, miten rakennusvirasto suhteutuisi suunnitelmiimme. Helsingissä ollaan häkellyttävän tarkkoja yksityiskohdista, mikä pientä asukasta joissakin asioissa hämmentää, mutta onneksi tähänkin löytyy Siestalta ratkaisu. He hoitavat lupa-asiat ja niihin liittyvän kommunikoinnin viranomaisten kanssa. YES! Tämä oli tärkeä juttu itselleni. Aiemmin omakotitalomme lupa-asiat hoitaneena minulle on selvästi jäänyt ”traumoja” aiheesta, enkä tuntenut tunnontuskia sysätessäni ne siestalaisten hoidettavaksi.

Mitä sitten tuleman pitää, jää nähtäväksi myöhemmin. Juuri nyt nautiskelen ajatuksesta, miten ehkäpä jo jouluna nautin glögit uudistuneella terasillani. Eikä nenäpäätä palella.

torstai 29. lokakuuta 2015

MITEN SINUSTAKIN TULEE "CAN DO" -TYYPPI?

Kokeileminen on oma taiteenlajinsa ja vaatii tietyntyyppistä luonnetta. Kaikille se ei ole helppoa, mutta monessa asiassa kokeileminen ja uuden toimintamallin oppiminen avaavat uusia ovia ja mahdollisuuksia. Muuttuvassa työelämässä ja -oloissa kokeilu ja rohkeasti uudella tavalla toimiminen nousevat arvoon arvaattomaan.

Työelämä on suurimmassa murroksessaan ainakin sataan vuoteen. Digitalisaatio on todellisuutta ja sen on arvioitu vievän mennessänsä jopa puolet nykyisistä toimenkuvista ja ammateista. Vastaavasti toki uusia myös syntyy sen mukana. Kyseessä on kuitenkin hurja yhteiskunnallinen muutos.

Menestyminen nykypäivänä vaatii jatkuvaa osaamisen päivittämistä. Tuntuu tosin, ettei elämänikäinen oppiminen (life long learning) oikein riitä tässä maailmassa. Tarvitaan päivittäistä uuden oppimista (life wide learning). Tähän auttaa "can do" -asenne, jossa tekemistä ja ideoita ei leimata heti joko onnistuneiksi tai epäonnistuneiksi. On uskallettava kokeilla (tähän hieman liittyen olen kirjoittanut muuten aiemminkin).

Kuva löytyy Pinterestistäni kansiosta Work.
Kokeileminen onkin ihan oma juttunsa!

Yrittäjänä ja verkostooni kuuluvien kumppaneiden kanssa toimiessani olen saanut läheltä seurata, miten kokeilun ja erityisesti kokeiluhalukkuuden kautta luodaan uutta. Mainostoimisto Ideaflow'n puuhanainen Jaana Pusa on tästä ihailtava esimerkki. Hän tapaa asiakkaitaan oman ydinosaamisensa puittessa, mutta samalla hän huomioi asiakkaan muutakin markkinointiin ja viestintään liittyvää tekemistä, kuten vaikkapa poissaoloa sosiaalisesta mediasta. Tässä kohden Jaana on kääntynyt yhä useammin puoleeni ja kysynyt, miten minä asian näen hänen asiakkaansa kannalta.

Jaana on myös ottanut käyttöönsä uusia teknisiä alustoja vaikkapa ideoimilleen webinaareille (jotka siis eivät ole hänen ydintekemistään noin muuten) sekä hyödyntää sosiaalista mediaa tilanteiden mukaan.

Menemättä enempää ylläoleviin yksityiskohtiin totean, että:
  • oman osaamisalan ulkopuolisten asioiden huomioiminen asiakkaan hyväksi on oppimista puolin ja toisin, eikä varmasti jätä asiakasta kylmäksi, kun yhteistyökumppani arvioi rakentavasti heidän asioitaan vähän laajemminkin
  • on avarakatseista kääntyä verkostonsa/ystävien puoleen oman asiakkaan puolesta, ei nyhräten omaa tilkkutäkkiään, vaan haluten, että kaverikin menestyy - asiakkaasta puhumattakaan. 
  • Kaveria voi auttaa ja hänen puoleensa kääntyä ilman, että heti odotetaan vastapalvelusta.
Tällaisesta "pay it forward" -mallista innostuneena olen itse alkanut tehdä samoin. Ensin kokeillen muutamassa tapauksessa, mutta nykyisin yhä enemmän. Ei se ole minulta pois, että haen asiakkaalle tai lähipiirilleni uusia ideoita ja ratkaisuja ihmisiltä, joilla tiedän olevan sopivaa viisautta ja kokemusta aiheesta. Toki yritän myös koko ajan ottaa oppia :D

CAN DO pätee siis tässäkin. Eikun kokeilemaan!

perjantai 23. lokakuuta 2015

EMPATIAA JA ASIAKASPALVELUA SAMASSA PAKETISSA

Meitä ihmisiä on monenlaisia. Myös kyky tuntea itse tai ymmärtää toisen ihmisen tuntemuksia vaihtelee. Jos kykyä ei ole tai se on heikko, näyttäytyy tilanne ainakin asiakaspalvelussa usein negatiivisena. Onneksi voin jakaa tämän esimerkin, jossa empatia nostaa myös asiakaspalvelun aivan uudelle tasolle. 

Sympatia ja empatia käännetään molemmat yleensä myötätunnoksi. Suomenkielestä ei löydy aivan samanlaisia vivahde-eroja eri merkityksille kuin englannin kielestä tai kreikasta, josta sanat ovat lähtöisin. Yksinkertaistaen voidaan ehkä erotella, että sympatiassa myötäeletään toisen tunnetta ja eletään tämän tunteessa mukana, vaikka ei ymmärrettäisikään toisen tilannetta täysin. Empatiassa myötäeläminen näyttäytyy ymmärryksenä siitä, mitä toinen tuntee (tai saattaa tuntea) ja reagoidaan siihen joko emotionaalisesti tai toiminnan kautta. Ikävissä tapauksissa ero konkretisoituu ehkä eniten: sympatiassa voivotellaan usein toisen mukana hänen voivotellessaan, empatiassa asetutaan toisen asemaan ja yritetään halauksella tai muulla pienellä teolla osoittaa, että ymmärretään toisen tilanne ja halutaan auttaa.

Facebookissa levinnyt seinäjokelaisen perheenäidin kiitosteksti ja kuva Vantaan Bauhausin työntekijän käsinkirjoittamasta kirjeestä asiakkaalle ja tämän tuotepalautuksen yhteydessä väärään paikkaan joutuneiden lelukissojen palautus omistajilleen on arjen hieno esimerkki empatiasta. Se, että tilanne osuu vielä näin suoraan asiakaspalveluun on omanlaisensa esimerkki. Tähän varmasti moni organisaatio haluaisi!

Kuvakaappaus kirjeestä on Facebookista.
Asiakaspalvelija Ronin puolesta toivon, että Bauhaus osaa nyt puolestaan myötäelää Ronin hienossa teossa, jossa hän kahden lapsen isänä ymmärsi lelukissojen merkityksen ja halusi ennen kaikkea palauttaa ne, mutta osaltaan myös yrityksen työntekijänä toimia asiakastaan kokonaisvaltaisesti palvellen. Kiireenkin keskellä hän näki sen vaivan, että lähetti lelukissat saatteen kera takaisin, koska tiesi mistä ne olivat peräisin. Moni ei välttämättä jaksaisi tehdä näin, koska varsinainen yrityksen palveluun kuuluva toiminta oli jo tehty eli palautus otettu vastaan ja prosessi suoritettu. 

Se, että Ronin empatia- ja asiakaspalvelutaidot ovat nyt monen muunkin tiedossa on tietysti sosiaalisen median aikaansaamaa. Lelukissojen omistajien äidin kiitostekstin myötä tämä asiakaspalvelutarina on levinnyt monen tietoisuuteen ja myös Ronin työnantaja on saanut tästä mainepisteitä.

Mitä tästä voimme oppia?

  • kiireenkin keskellä yritä aina ymmärtää toista ihmistä ja hänen tunteitaan, se ei ole sinulta pois
  • toimi myötäeläen ja anna empaattisuutesi ohjata toimiasi mikäli se on mahdollista
  • sympatiassakaan ei ole mitään väärää, mutta pelkkä toisen tunteisiin mukaan meneminen ei välttämättä ratkaise tai auta tilanteessa
  • asiakaspalvelutilanteessa yritä ennen kaikkea miettiä, missä voit palvelle asiakasta yli odotusten, se on usein hyvin pienestä kiinni
  • järki ja tunteet mahtuvat samaan sydämeen - ja päähän.


Tätä tapausta on ollut ilo seurata valkoiselta sohvalta. Alkuperäiset viestit ja kommentit juttuun liittyen löydät Facebookista.


perjantai 18. syyskuuta 2015

MIKSI SINÄ OSALLISTUT ERI TILAISUUKSIIN?

Moni käy työnsä puolesta erilaisissa tilaisuuksissa – ajatusta avartavista seminaareista kissanristiäisiin. Niillä jokaisella on toki tarkoituksensa, jonka takia ne on järjestetty. Itse yritän aina miettiä, mikä on se tarkoitus ja tavoite, jonka takia tilaisuuteen osallistuisin. Tarjottavat se ei ole!

Olin tällä viikolla kokousjärjestäjille suunnatussa infossa, jossa neljä toimijaa olivat lyöneet hynttyyt yhteen. Yksi edusti kokouspalveluja esittelevää ja tarjoavaa nettisivustoa, yksi mm. tapahtumajärjestäjille suunnattua viestintä- ja ilmoittautumisohjelmistoa, yksi keynote-puhujia tarjoavaa tahoa ja yksi alan ammattilehteä. Lisäksi merkittävä järjestävä taho oli myös tämän tilaisuuden tarjonnut paikka, Helsingissä Ruusulankadulla sijaitseva BowlCircus. Isoin syy itselläni saapua paikalle olivat juuri he!

Tilaisuus oli kokonaisuutena mitä mainioin. Viestit ja tiedot tapahtumasta hoitanut Lyyti vakuutti omalla osaamisellaan. Sateisen aamun ahdistamana olin kotona yöpaitasillani miettinyt, viitsinkö sittenkään lähteä keskustaan klo 7.30 alkavaan tilaisuuteen. Kun tekstiviesti piippasi hieman ennen seitsemää ja viestissä iloisesti toivotettiin huomenta ja kerrottiin, että minua odotetaan aamiaiselle ja kuulemaan hyvää asiaa, niin eihän siinä voinut muuta kuin ottaa nopean suihkun ja hypätä matkaan. Perillä olin myös iloisen yllättynyt isosta osallistujamäärästä. Yleensä maksuttomissa tilaisuuksissa ”no show” on hyvin tavanomaista, innokkaasta ilmoittautumisesta huolimatta. Keilahallin kattausten keskellä näytti siltä, että todella moni oli tullut paikalle.

Ohjelma oli sopivan täpäkkä ja Evento S&A-lehden päätoimittajan avauspuheenvuoro riittävän lyhyt. Itse olisin häntä mielelläni kuunnellut enemmänkin ja lehdenteon näkökulmasta, mutta yleisö odotti jo seuraavaa esiintyjää. Ja kun lavalle pääsi Mato Valtonen Speakersforumin tuomana, lähti meiltä kuulijoilta viimeisetkin unihiekat silmistä. Legengaarisen Sleepy Sleepersin & Leningrad Cowboyn, nyttemmin puhujana ja yrittäjänä tunnetun Valtosen aihe oli ”Muutos”. Sen tarkemmin en tässä puheenvuoron sisältöön sukella, mutta itselle jäi mieleen kaksi asiaa: 1) kokeile välillä aamiaisella istua jossakin toisessa tuolissa kuin siinä, jossa normaalisti AINA istut (hahahah, niin totta) ja 2) kääri hihasi tekemiseen, älä ensimmäisenä mieti syitä, ettei jotakin asiaa voisi tehdä. Jep. Vinkit vastaanottettu.


Kuva löytyy Pinterestistäni.
Kokouspaketit.com –palvelu esittäytyi verkkosivustonsa kautta. Vähän hakotutti. Hieno palvelu varmasti, mutta liian tekninen ja seikkaperäinen ”tee näin” -esittelyjuoksutus, jotta olisin edes kohteliaisuudesta jaksanut keskittyä. Ja juu, tiedän. Arvostelu on aina helppoa. Mutta harmittavasti ylivenyneenä tämä puheenvuoro vei aikaa myös Lyytin esittäytymisestä. Heistä olisin voinut kuunnella tarkemmin. (Toisaalta, aina voi ottaa jälkikäteen itse yhteyttä, jos tarvitsee lisätietoa.)

Ihan parasta aamussa oli kuitenkin itse tila – keilahalli. Olen pitänyt omia viestinnän koulutuksiani Urheilumuseon tiloissa. Nyt, kun Olympiastadion menee remonttiin, menee samalla kiinni urheilumuseon kokoustila. Tavoitteeni ja tarkoitukseni tähän tilaisuuteen osallistumisessa oli nähdä ja fiilistellä, toimisiko Bowlcircusin tilat koulutusteni pitopaikaksi. Haen toimivia ”neukkareita”, mutta myös jotain muuta elementtiä, joka tukee koulutukseni sisältöä. Olisihan se aika hienoa käydä tempaisemassa koulutuksen aluksi parit kaadot ja todeta metaforisesti, ”että näin toimii myös hyvä viestintä. Kohde tiedossa, väline hallussa ja...osuu!”

perjantai 4. syyskuuta 2015

KUUNTELU ON MUODIKASTA, SE ON KUIN MINDFULNESSIA

Uusimmassa Kauppalehti Optiossa Jenny Jännäri on kirjoittanut loistavan pääkirjoituksen. Kukapa ei olisi joskus kuullut viestinnän professori Osmo A. Wiion kuuluisista inhimillisen viestinnän laeista. Vaikka ne on kirjattu 1970-luvulla, ne pätevät hyvin vielä tänäkin päivänä. Oikeastaan pelottavan hyvin.

Wiion lait inhimillisestä viestinnästä (1976-78):

1.   Viestintä yleensä epäonnistuu – paitsi sattumalta.
1.1 Jos viestintä voi epäonnistua, niin se epäonnistuu.
1.2 Jos viestintä ei voi epäonnistua, niin se kuitenkin tavallisimmin epäonnistuu.
1.3 Jos viestintä  näyttää onnistuvan toivotulla tavalla, niin kyseessä on väärinkäsitys.
1.4 Jos olet itse viestintään tyytyväinen, niin viestintä varmasti epäonnistuu.

2.   Jos sanoma voidaan tulkita eri tavoin, niin se tulkitaan tavalla, josta eniten vahinkoa.

3.   On olemassa aina joku, joka tietää sinua itseäsi paremmin, mitä olet sanomallasi tarkoittanut.

4.   Mitä enemmän viestitään sitä huonommin viestintä onnistuu.
4.1 Mitä enemmän viestitään sitä nopeammin väärinkäsitykset lisääntyvät.

5.   Joukkoviestinnässä ei ole tärkeätä se, miten asiat ovat, vaan miten asiat näyttävät olevan.

6.   Uutisen tärkeys on kääntäen verrannollinen etäisyyden neliöön.

7.   Mitä tärkeämmästä tilanteesta on kysymys, sitä todennäköisemmin unohdat olennaisen asian, jonka muistit hetki sitten.

Viime aikoina todellisuus on seurannut Wiion lakeja ällistyttävän tarkasti puhutaan sitten politiikasta ja yhteiskunnan asioista tai viihdeuutisista. Some-aika myös suorastaan ruokkii älämölöä ja alkuperäinen viesti muuntuu samalla sekunnilla, kun joku twiittaa tai postaa kortensa kekoon. 

Sosiaalisen median perusohjeisiin kuuluu, että ennen kuin painaa enteriä, olisi hyvä vetää syvään henkeä ja miettiä, onko postaukseni/twiittaukseni /päivitykseni sellainen, jonka itse haluaisin lukea, jos sen olisi tehnyt joku toinen. 


Kuva löytyy Pinterestistäni.
Kyllä, peräänkuulutan hetkellistä pysähtymistä ja keskittymistä.  Jännäri päätyy omassa pääkirjoituksessaan samaan. Hän  kirjoittaa, että ”kuuntelu ei ole ollut aikoihin muodikasta, koska se vaatii keskittymistä ja pysähtymistä”. 
Olen tästä hieman eri mieltä. Kuuntelu on oikeasti todella muodikasta, sehän on kuin mindfulnessia – keskityt ja pysähdyt olennaisuuksien äärelle. Kuulet enemmän ja tarkemmin.
Siinä olen samaa mieltä Jännärin kanssa, että harva meistä niin kuitenkaan tekee.
Harjoitella voi itse kukin. Kuuntelenpa itseäni ja tiedostan, millaisia älämölyjä suustani tai näppäimiltäni lähtee. Koska: kuuntelun taito on hieno taito ja Wiion lait muistamisen arvoiset.

keskiviikko 29. heinäkuuta 2015

MITEN HURMAAT KUULIJASI?

Kaikki haluavat päästä samalle aaltopituudelle yleisönsä kanssa. Paras tapa saada yhteys kuulijaan on inspiroida ja olla tilanteessa läsnä koko sydämellään.

Tärkein mantra tällä hetkellä on SISÄLTÖ ja mieluusti tietysti hyvä sellainen. Siitä yleisö on kiinnostunut! Toki erityinen esiintyjäkin voi olla mielenkiinnon ykköskohde, mutta harva meistä on niin suuri stara, että joku haluaa kuulla juuri meitä.

Näin lomakauden lopulla ja tulevan syksyn omia esiintymisiäni silmällä pitäen listasin muutamia ajatuksia siitä, kuinka yleisön saa puolelleen.

1. Älä tee erityistä itsestäsi, vaan esimerkiksi prosessista. Anna esimerkkejä.
Jos korostaisin koulutuksissa ja luennoilla sitä, kuinka hyvin tunnen sosiaalista mediaa ja sen käyttömahdollisuuksia, kuulijat pitäisivät minua itsekeskeisenä egoistina. Kun kerron sen sijaan, miten minulla on ollut hyvät sparraajat ja verkostot, joilta olen oppinut paljon, nousee esiin oppimispolkuni ja kuulijani voivat ottaa sen itselleen vinkkinä sen lisäksi, mitä kerron heille sosiaalisen median kiemuroista.

2. Voitko tehdä yleisöstäsi sankarin?
Esiintymistilanteissa kyse ei ole vain sinusta. Älä tunge liikaa informaatiota yhteen esitykseen. Kerro muutama olennainen asia, älä koko tarinaa pikkuisia yksityiskohtia myöten. Kuulijat/katsojat peilaavat itseään puhujaan. Jos puhut hermostuneesti ja poikkeat koko ajan tarinan pääpolulta, tekee yleisö samoin. Liian usein puhujat eivät myöskään näytä tunteitaan ja innostustaan, vaikka olisivat intohimoisia asian suhteen. Jos kuulija tuntee innostuksen, se tarttuu myös häneen. Samalla sanoma ja haluttu viesti välittyvät helpommin. Sisältösi on kerrottu juuri heille!

3. Mokaaminen on OK.
On hyvä muistaa, että vaikka kesken esitystä tuntuisi, että "nyt mokasin", ei ole myöhäistä pelastaa tilannetta aina siihen asti, kunnes esitys on kokonaan ohi. Vedä syvään henkeä, keskity ja ole läsnä yleisöllesi ja yritä miettiä, miten voit tehdä juuri tästä esityksestä heille vielä paremman kokemuksen.

Kohdasta kolme tulee mieleeni viime keväinen Kriisiviestinnän tehopäivä -koulutus, jossa kesken kaiken tullut palohälytys oli kaataa koko esitykseni ja vei kuulijoiden huomion. Koska aiheena oli sopivasti kriisit, nappasin läppärin kainaloon ja jatkoin omaa esitystäni pihalla. Hieman hankalaa se oli, kun paloauton ujellus häiritsi omaa puhetta. Toisaalta tilanteeseen piti sopeutua ja siihen pystyi osittain myös tarttumaan, sillä kriisiviestinnän tilanteissa moni asia tulee yllätyksenä. Olen tätä esiintymiskokemustani kertonut monille, sillä se oli myös itselle opettavainen hetki. Tartu tilanteeseen ja mieti, voitko kääntää sen eduksesi. Luulenpa, että myös yleisö muistaa hetken hyvin - ei valitettavasti ehkä kaikkea asiasisältöä esityksestäni, mutta ehkä se ei ole aina kriittistä. Ja koska esitysaineistot joka tapauksessa (niin tässäkin) päätyvät jälkikäteen kuulijoille, on tunne aina mukana, kun he katsovat esityksen slideina uudelleen.

Vieressä koulutukseen osallistuneen (kiitos @merjalindroos) ottama kuva. Se löytyy  alkuperäisenä hänen Twitteristään (hästägillä #tehokriisi) sekä nyttemmin myös Pinterestistäni

Merjan "kuvateksti": #tehokriisi kurssilla tuli juuri palohälytys. Kylmäpäiset opettajat jatkavat koulutusta pihalla.

maanantai 1. kesäkuuta 2015

VINKKEJÄ LOMANVIETTOON VALMISTAUTUVILLE TYÖMYYRILLE

Kesäkuu ja loma monella mielessä. Työterveyslaitos on laittanut nettisivuilleen vinkkejä lomanviettoon valmistautuville. Kurkkasin ja aion soveltaa niitä sopivasti itselleni.

Perinteisin kesälomakuukausi Suomessa on heinäkuu. Siihen sopeudun tyytyväisenä tällä kertaa myös itse, sillä kun asiakkaani kerran ovat lomilla, niin hyvällä syyllä minäkin. Ennen palkkatyöläisenä ja esimiehenä tämä ei ollut ihan näin helppoa. Tiimin kanssa oli sovittava, kuka voi/saa olla lomapäivillä milloinkin. Aika monesti joustin omissa lomissani. Sama pätee toki nytkin, mutta asiakkaiden kanssa tämä tuntuu silti olevan helpommin järjestettävissä. Aika mahtavaa!

Joka tapauksessa ennen lomailua on itse kunkin hyvä ajatella omaa paineensietokykyään ja valmiuttaan henkiseen irtiottoon. Ei ole hyväksi, jos lomalla on pakko miettiä kesken jääneitä tehtäviä tai millainen pino "must-do-now" -töitä odottaa heti palatessa.

Työterveyslaitoksen mukaan seuraavat asiat olisi syytä ottaa haltuun ennen lomalle jäämistä. Nämä pätevät soveltaen kenelle tahansa:

1. Valitse, mitkä työt teet valmiiksi. Jos tarpeen, neuvottele valinnasta esimiehen kanssa. Hyväksy se, että aina ei ole mahdollista saada kaikkea valmiiksi. (Ok, katson peiliin. Lupa annettu ja saatu! #hymynaama)

2. Kokoa lista kesken jäävistä työtehtävistä. Päätä 1-2 asiaa, joihin tartut heti palattuasi. Näin tekemättömät työt eivät rasita lomalla. Jätä lista työpöydälle odottamaan ja unohda sen sisältö loman ajaksi. (Oho, tämä "unohtaminen" ei kyllä tosiaankaan ole helppo rasti! #yritetään)

3. Sovi työpaikalla, millainen äärimmäinen tilanne vaatii sähköposti- tai puhelinyhteyttä kesken loman. (Katson taas peiliin. No worries, asiakkaan tilanne on aina äärimmäinen. Olen tavoitettavissa, paitsi perhelomalla Espanjan hiekkarannoilla heinäkuun alussa #olentosissani.)

4. Varmista lomarauha. Laita sähköpostiin lomavastaaja ja puhelin kiinni. Jos työasiat tulevat loman alkupäivinä mieleen, voit kirjata ajatuksesi ylös, mutta siirry sitten muiden asioiden pariin. (Jaa-a. Sähköpostin voi hoitaa lomaviestillä, mutta puhelimen kiinni pistäminen ei kyllä onnistu, koska henkilökohtainen ja työelämä nivoutuvat samaan kapulaan. Some-maailma on unohtunut TTL:ltä tässä. Yritän luvata, että yritän olla päivittämättä duunijuttuja siellä).

Työterveyslaitoksen mukaan etukäteen kannattaa myös miettiä, mitä lomaltaan haluaa. Vanha viisaushan on, että sopivan väljästi suunniteltu ohjelma antaa ryhtiä, mutta ei sido liikaa. Kiinnostava matka, toisenlainen puuhaaminen, odotettu vierailu tai virkistävä tapahtuma vie ajatuksen pois työstä. 

Ai niin, ja jos ohjelmaa on liikaa, sen noudattaminen alkaa itsessään käydä työstä. Vältetään tätä!

Kurkkaa TTL:n sivuilta vinkkilista tarkemmin.


lauantai 23. toukokuuta 2015

AHKERUUS ON ILOMME, TUBLABUUKATTU KALENTERI EI

Osuipa silmiini Kauppalehti.fi:ssä juttu "Täyteen ahdettu kalenteri ei ole tehokkuuden mittari". Mikään uusi totuushan tämä ei ole, mutta hyvä, että aihe nousee esiin aika ajoin.

Täyteen ahdettu kalenteri ei ole ylpeyden aihe, eikä tehokkuuden mittari. Näin sanoo ”hyvinvoinnin suurlähettilääksikin” nimitetty Matti Heikkilä Kauppalehden jutussa.

No ei toden totta olekaan. Päin vastoin, sanon minä. Muistan hyvin palkkatyöläisenä, miten kalenteri täyttyi kokouksista ja palaverivarauksista maanantaiaamusta perjantai-iltapäivään. Siellä täällä oli harvoja "vapaa-aikoja", jolloin olisi voinut yrittää tehdä töitä. Nimenomaan! Niitä rutiini- ja esimiestöitä, jotka omaan työtehtävään ja -rooliin kuului, mutta joita sitten pakerrettiin iltasella tai aikaisin aamulla aikoina, joita ei merkitty kalenteriin. Ihan huippua ehkä oli se, että  oma lounashetkikin piti alkaa merkitä kalenteriin erikseen, jotta sai pienen hetken itselleen ja syömiseen. Parasta tietysti, että työpaikkani oli ravintolapalveluita tarjoava yritys :D

Nykyisessä elämässäni yrittäjänä kalenteri täytyy sen mukaisesti, kuinka ahkera olen myymään osaamistani ja sitä myöten täyttämään kalenteriani erilaisilla projekteilla ja asiakascaseillä. Käytössäni on perinteinen, "vanhanajan" kalenterikirja, johon omin pikku kätösin merkitsen erilaiset menot. Iso ero entiseen on, että tässä kalenterissa päivät eivät täyty merkinnöillä "mitä tänään pitää tehdä". Pystyn treenaamaan ja ylläpitämään muistiani ja työnkuvaani ulkomuistista. Projektien tai sovittujen työluovutusten deadlinet toki kalenteriin merkitsen.

Kauppalehden jutussa haastateltu Heikkilä toteaa: ”Ihmisellä, jonka kalenteri on täyteen ahdettu palavereita, ei ole syytä ylpeyteen”. Hänen mukaansa tällainen kalenteri kertoo pikemminkin tehottomuudesta ja arjen hallinnan vaikeuksista, ei tehokkuudesta.

Aina syy ei kyllä ole kalenterin omistajassa. Työyhteisöissä aika moni muukin pääsee tekemään varauksia ko. henkilön päivän tunneista. Hallitse siinä sitten omaa arkeasi. Eikä tehokkuus pääse oikeuksiinsa, kun edellisestä kalenterivarauksesta (=kokouksesta) vapauduttuaan juoksee jo seuraavaan. Jossain välissä on pakko alkaa tehdä "haamumerkintöjä" omaan kalenteriin, että on edes jokin ote omaan päivän kulkuun.

Bongailin Pinterestistä monia hienoja kuvia, jotka viittaavaat aikaan tai kelloon. Oheinen kuvastaa eleettömästi nykymaailman menoa: pyörä pyörii, yritä pysyä mukana, ajankulku ei odota.

Mitä itse tuumit? Ahdistaako täysi kalenteri, vai osaatko hallita ajankäyttöäsi. Vinkkejä otetaan vastaan.

Lue vielä viittaamani juttu Kauppalehden verkkosivuilta.




torstai 30. huhtikuuta 2015

MIKSI PITÄISI UUDISTUA?

Älä jää tuleen makamaan! Eteenpäin eläväisen mieli! Vain uudistuva yritys voi pitkällä tähtäimellä olla kannattava! Pienellä ihmisellä saati yksityisellä yrittäjällä menee helposti vähemmästäkin pää pyörälle. Uudistuminen on kuitenkin paikallaan aika ajoin itse kullekin. Se voi olla myös askel lähemmäs unelmia.

Muutoshakuisuus ja uudistuminen ovat aina ajankohtainen aihe. Näin keväällä moni hakee muutosta ulkonäköönsä ja katseiden kestävään kesä- & uimapukukroppaan. Keinoja uudistukseen on tarjolla niin liikunnan kuin ruokavalion keinoin. 

Yrittäjä puolestaan työstää uudistumista usein välttämättömänä pakkona. Asiakas vaatii kesäkroppaa jatkuvasti. 

Itse uskon uusiutumiseen. Se ei ole vain pakkopullaa, vaan arkista uudistumista ja systemaattista sitoutumista siihen, että tekee asiat paremmin kerta kerralta, joka päivä. Toisinaan tarvitaan ehkä myös tiikerinloikkia johonkin ihan uuteen, koska ne nopeuttavat edistymistä valitulla liiketoiminta-alueella.

Oma tiikerinloikkani tänä keväänä on ollut siirtyminen kotitoimistosta kodin ulkopuolelle: ensin helmikuussa "pöytävuokralaiseksi" toisen yrittäjä tiloihin ja nyt huhti-/toukokuulta ihan omien toimistoseinien sisäpuolelle.

Miksi näin? 

Siksi, että tahdon antaa asiakkaalleni enemmän - mutta myös itselleni. Listaankin tässä muutaman konkreettisen lopputuleman, jonka toimistouudistuksella voi saavuttaa ja jota itse tavoittelin:

1) On helpompi tavata asiakkaita omissa, varta vasten työntekoa ja tapaamisia varten muokatuissa tiloissa kuin a) kotona keittiönpöydän äärellä tai b) eri kahviloissa.

2) On helpompi hallita työaikojaan, kun koneen voi jättää toimistolle, eikä se ole koko ajan käden ulottuvilla. Koti on vapaa-aikaa ja toimisto on työaikaa.

3) On helpompi luoda kokonaisvaltaista yritysbrändiä, kun toimiston ilmeen ja toiminnot voi suunnitella vastaamaan liiketoiminnan ja työhyvinvoinnin tarpeita.


Sitä paitsi toimistohankinnalla sain tuulettaa myös luovuuttani, mikä oli tässä projektissa ehkä kaikkein parasta. Työhuone on nyt valmiina ja "kokousmaailma" valmistuu kesän aikana.

Oletko muuten käynyt Scribon kotisivuilla? Kuulen mielelläni, miten välittyy fiilis niiden ja "Beach Houseni" välillä. 

Tunnelma tehdä töitä on ainakin erinomainen!


maanantai 6. huhtikuuta 2015

5 ASIAA, JOTKA POMOSI/ASIAKKAASI HALUAA KUULLA

Kukapa ei haluaisi saada pomonsa –  tai vielä paremmin asiakkaansa – erityistä huomiota ja arvostusta itselleen. Kaikenmoisia strategioita on, mutta yksinkertainen on kaunista tässäkin. Tuo esiin mitä osaat ja ota vastuuta. Siitä tykkää niin pomo kuin asiakas.

Pyhien aikaan on mukava surffailla sosiaalisessa mediassa ihan rauhassa. Ehtii klikkailla linkkejä ja syventyä verkostonsa jakamiin vinkkeihin kunnolla. Twitter-kontaktini @LollyDaskalin ylöskirjaama ja työntekijän näkökulmasta hahmoteltu 5 kohdan ”tuon-esiin-mitä-minä-osaan” -listaus saa pomon kuin pomon myhäilemään. Näin yksityisyrittäjän nimissä sanoisin, että saman voi kääntää vastaamaan palveluntarjoajan ja asiakkaan välistä vuorovaikutusta. Jos luet siis seuraavaa muistilistaa yrittäjänä, vaihda vain pomon tilalle sana asiakas. Toimii. 

1. ”I have a solution.”
Bosses hear lots of problems all day, and they're usually the ones who have to come up with all the solutions. The next time there's an issue that you need to bring to your boss's attention, come prepared with a solution in hand. Whether it's implemented or not, finding a solution on your own shows initiative, thoughtful engagement, and creativity.

2. "I took care of it."
Kuva löytyy Pinterestistäni
When you make a mistake--and we all do make mistakes, even the best of us--find a way to come to your boss and say, I made a mistake and I took care of it. If possible, also share what you're doing to prevent it from happening again. That way what's most memorable is not the mistake, but rather your responsibility and accountability.

3. "I'll do it."
Especially when you're already in a high-pressure position, nobody wants to take on more responsibility. But if you look at it from a different perspective, it's really an opportunity to show your boss that you're proactive, willing to pitch in, a team player, and reliable--establishing you as a natural "go-to" person. Sure, it's a little extra work, but the payoff is huge.

4. "I can help."
Offering to help a colleague who's stuck, overburdened, or unexpectedly called away shows interest and a willingness to do more. It also demonstrates your focus on the big picture rather than your own role, and it casts you as an agent of camaraderie and collaboration.

5. "I have an idea."
It's great for your boss to know you can fix things and that you're willing to go beyond expectations--but it's when you bring new ideas to the table that you really shine. It shows that you put your heart into what you do and that you're committed to being truly valuable to the team and organization.

Of course, all of this is part of the overall job of building and maintaining a good relationship with your boss. The words don't have to be close to be effective. The first step is always to be seen for who you are and what you can do. Say the things your boss loves to hear--not because they'll advance your career, but because you're a smart, resourceful, responsible, and valuable member of the team.

Lollyn alkuperäinen artikkeli ja muita hänen tekstejä löytyy osoitteella http://www.inc.com/lolly-daskal/5-things-your-boss-loves-to-hear.html

torstai 19. maaliskuuta 2015

KRITIIKKI SOMESSA EI OLE MAAILMANLOPPU

Olen menossa huhtikuussa kouluttamaan some-asioita. Aiheena on tarinankerronta. Sosiaalinen media on muuttanut tarinoinnin ihan kaikkien oikeudeksi. Ja asiakkaiden kriittiset palautteet ne vasta tarinan synnyttävätkin. Pelottaako?

Organisaatioilla on useita erilaisia lähtökohtia olla sosiaalisessa mediassa. Oma motivaatio ja tarve on hyvä olla kirjattuna ylös ennen liikkeelle lähtöä. Silloin somessa oleminen tuottaa myös arvoa. Niin itselle, asiakkaalle kuin muille eri sidosryhmille. Eikä kritiikki ja negatiivinen palautekaan tunnu silloin niin katastrofaaliselta.

Erityisesti somen käytön alussa, kun seuraajia on vähän, on keskeisin tehtävä asiakasta hyödyttävän sisällön luominen. Eli se paljon puhuttu #sisältömarkkinointi. Sisältöä eli tarinoita voi tuottaa itse tai erilaisten kumppaneiden avustamana. Ei kannata myöskään unohtaa asiakkaiden luoman sisällön arvoa. Nämä kolme keinoa mahdollistavat, että some-yhteisöään luova organisaatio voi kasvattaa aitojen seuraajiensa määrää.

Kun seuraajia on jo paljon, sisällön tuottamisen rinnalla kasvattaa merkitystään kriisinhallinta ja kriisiviestinnän lainalaisuuksien ymmärtäminen ja hyödyntäminen. Somessa voi saada helpostikin ikävää palautetta niskaansa, joka pahimmillaan leviää laajalle. Monessa tapauksessa negatiivisen palautteenantajan kokemus tai ainakin tunne kokemuksesta on aito. Sitä ei parane käydä kieltämään!

Miten sitten ja kuinka nopeasti negatiiviseen asiakaspalautteeseen kannattaa reagoida?

Ohessa listanomaisesti asioita, joita fiksu ja asiansa osaava some-yhteisön ylläpitäjä ymmärtää huomioida.

1. Oman some-yhteisön koko on syytä suhteuttaa tekemiseen ja omat resurssit modifioida sen mukaisesti. Mitä enemmän käyttäjiä & asiakkaita yhteisöösi liittyy, sitä enemmän vuorovaikutteiseen kommunikointiin kannattaa panostaa, sillä sitä suurempi mahdollisuus siinä piilee liiketoiminnan näkökulmasta. Panostukset maksavat itsensä takaisin, kun kommunikointi on asiakkaita hyödyttävää ja aidosti tehtyä. Maineenhallinta ja mielellään sen kasvattaminen ovat tässä kohdin muistilistan kärkipäässä.

2. Rakenna asiakkaille selkeät palautekanavat someen, jolloin voit ohjata myös negatiivista kirjoittelua pois kaikkien näkyviltä. Varmista aina, että organisaatioosi saa helposti yhteyden ja että palautteen antajan viestit varmasti luetaan ja niihin vastataan. Muistathan, että kaikkea viestittelyä ei tarvitse käydä julkisesti kommenttikentässä. Somessa julkisesti annettuun palautteeseen kannattaa kuitenkin vastata ensimmäisen kerran julkisesti, jotta muut yhteisössä huomaavat, että organisaatiosi huomioi palautteet.

3. Negatiivinenkaan kommentointi somessa ei ole vielä kriisitilanne, jos siihen reagoidaan nopeasti ja asiallisesti. Selvistä virheistä kannattaa hyvittää asiakkaita reilun pelin nimissä. Ja kertoa siitä somessa. Se viestii samalla kaikille some-yhteisössä, että organisaatiosi kantaa vastuunsa ja välittää.

4. Sitten yksi huutamisen arvoinen asia: ÄLÄ SENSUROI! Mikään ei ärsytä enempää kuin se, että organisaatio pyrkii tietoisesti vaientamaan asiakkaan äänen. Samalla se riskeeraa sen, että asiakkaat perustavat omia yhteisöjään, joihin yrityksellä ei ole enää kunnollista rajapintaa.

5. Kuuntele asiakkaita ja etsi tuotekehitysideoita. Ideat voi testata markkinatutkimuksen avulla, jolloin selviää, saavatko ne kaikupohjaa myös koko asiakaskunnassa.

6. Hyödynnä aktiiviset seuraajasi. Voit valjastaa innostuneet asiakkaasi tuottamaan itse sisältöä yhteisössä ja eri some-kanaviisi. Kannattaa selvittää, miten asiakkaasi haluaisivat tuoda itseään tuotteidesi tai palveluidesi käyttäjinä julki. Vinkkinä erityisesti: mahdollista tämä ennen kuin käyttäjät luovat siihen itse omat kanavansa. Kyse voi olla tuotteiden käyttövinkeistä, erilaisista käyttöpaikoista, käyttötavoista, käyttösovelluksista, tuunauksista, hienoista hetkistä tuotteiden/palveluiden parissa jne. Nämä ovat usein sitä parasta some-sisältöä ja tukevat yrityksesi myyntiä ja markkinointia.

7. Ole itse aktiivinen. Jos asiakkaasi ovat innostuneita tuotteistasi tai palveluistasi, osoita että myös yritys on innostunut tuotteistaan. Kommentoi, kiitä anna palautetta takaisinpäin. Mutta älä ole lipevä!

8. Linkitä eri some-kanavia ristiin hyödyntäen kunkin omat erityispiirteet. Sama sisältö käy, mutta käytä sitä kanavan ominaispiirteitä arvostaen. Pieni personointi per kanava on usein paikallaan (Facebook, Pinterest, Instagram, Twitter jne.).

Tässä kirjoituksessa menevät nyt kauniisti limittäin niin sosiaalisen median käytännöt kuin kriisiviestintä. Tärkeintä on muistaa, että ”ei ne pelkät sanat”, vaan myös somessa näkyvät teot. Äläkä ikinä tuota yhteisössäsi sisältöä, joka ei ole totta. 

Annanpa vielä vinkin siitä koulutuksesta. Tutustu http://www.true.fi/tarinoi-tehokkaasti-somessa/

keskiviikko 11. maaliskuuta 2015

UUSIA TUTTAVUUKSIA JA TAPIO RAUTAVAARA

Uudet asiat ja ihmiset inspiroivat. Ihmisten kanssa iso merkitys on henkilökemialla ja sielujen sympatialla. Eikä haittaa, jos bisnekset tai harrastukset yhdistävät - vielä parempi, jos ne yhdistyvät. Uusia asioita olisi kiva tapahtua joka päivä.

Tapasin tänään henkilön, jonka kanssa olemme ohimennen viestitelleet ja sopivasti verkostoituneet sosiaalisessa mediassa. Ensimmäinen "tutustumisemme" tapahtui jo edellisessä elämässäni viestintä- ja markkinointipäällikön tehtävissäni. Silloin kontaktoimme lähinnä sähköpostilla ja oma roolini oli olla potentiaalinen asiakas.

Yrittäjäpolkuni alettua kontaktoimme toisiamme mahdollisten yhteistyökuvioiden nimissä.
Yritimme sopia tapaamisia muutamaankin otteeseen, mutta aina tuli jotain tai ajat menivät ristiin.

Tänä aamuna istuimme sitten vihdoin kahvikupillisten äärellä ja tapasimme ensimmäistä kertaa kasvotusten. Juttua riitti parin tunnin verran ja lopputulemana päätimme aloittaa yhteistyön. Humpsis - as simple as that! Yksinyrittäjinä molempien tapaan työskennellä sopii verkostoitunut toimintamalli. Jos ei jokin tekemisen malli ole täysin itsellä hanskassa, voi työn hankkia luotettavalta ja ammattitaitoiselta kumppanilta. Bing, Jaana.


Tapio Rautavaara / Urheilumuseossa NYT
Koko loppupäivän fiilistelin sitä, miten inspiroivaa on tavata uusi ihminen, jonka tapa toimia ja nähdä maailma on riittävän samanlainen kuin omani, mutta joka persoonallaan ja osaamisellaan saa minut ajattelemaan asioita sopivasti eri näkövinkkelistä. 

Yksi uusi asiakin -  tai oikeammin paikka - mahtui tähän päivään. Ihan ensimmäisenä aamulla kävin tutustumassa Olympiastadionin yhteydessä olevaan Urheilumuseoon, jonka neuvotteluhuoneen olen varannut ensi viikon kriisiviestintäkoulutuksen pitopaikaksi. Oh yes! Paikka oli juuri niin erilainen kuin olin toivonutkin sekä kokoustilana ja -palveluina täydellinen tarpeisiimme. Bing, Kai

Ja mikä mainiointa, museon tiloissa on avautunut juuri uusi näyttely päätähtenään Tapio Rautavaara. Urheilija, näyttelijä ja laulaja - mutta ennen kaikkea lapsuuteni idoli ja rakkauteni kohde. 

Tämä päivä oli tehty inspiroitumisesta!



tiistai 3. maaliskuuta 2015

ENTISESTÄ PAKKOPULLASTA ARJEN IHANAKSI ELÄMYKSEKSI

Kevät kolkuttelee ovella. Tuoksusta sen huomaa. Tänään havahduin myös muista tunnusmerkeistä, kun töihin kävellessä bongasin tienvarsipensaissa lehtisilmuja.

Nuo lehtisilmut herättivät minut myös tajuamaan, miten ihanalta tuntui kävellä töihin. Raitista ilmaa, lihaksistolle töitä ja mielen rentoutushetki, koska ei ollut mikään kiire. Ei kiire itse työpisteelle, mutta ei myöskään mihinkään julkiseen liikennevälineeseen. 

Tämä huomio oli ehkä se varsinainen välähdys, joka innosti kirjoittamaan tämänkertaisen ajatelmani. Mietin vuosien takaisia aamuisia ja iltaisia työmatkojani. Ainainen kiire ja huoli, että bussi menee nenän edestä tai että on liikenneruuhkaa ja myöhästyn. Tai ettei löydy parkkipaikkaa autolle.
Kevään merkkejä työmatkalla.

Niin ne ajat muuttuvat. Tänä aamuna talven jäljiltä narskuvaa hiekoituskivisoundia kenkien alla kuunnellessani koin käsittämättömän onnentunteen. Minulla ei ollut kiire ja nautin työmatkakävelystä. Siis oikeasti! Kun kävely ei ollutkaan pakkorako ja ainoa mahdollisuus, se tuntui jotenkin vapauttavalta. Tein sitä ihan vapaasta tahdostani ja tietoisena valintana. 
Olen ilokseni onnistunut järjestämään kodin ulkopuolisen työpisteeni vajaan kahden kilometrin päähän kotoa. Kävelyreitti on rauhallinen, matka pituudeltaan erinomainen ja perille pääsee kävelyteitä pitkin.
Hehkuttelut sinänsä sikseen. Kirjoitin tämän bloggauksen siksi, että toivon sinun lukijana ajattelevan jotain sellaista asiaa, joka herättäisi ehkä vastaavia ajatuksia. Asia, joka aiemmin on ollut pakkopullaa ja välttämätön paha, mutta josta onkin tullut kiitollisuuden aihe.

Miten on? Löytyykö? Jaatko sen kanssani?



tiistai 3. helmikuuta 2015

KUN ASIA ON "KUUMA", SE NÄKYY JA TUNTUU

#Sori15 -hästäg on noussut todelliseen lentoon. Yrittäjyys ja erityisesti pienyrittäjien asiat ovat nyt monen huulilla, ei vähiten tulevien vaalien takia.

Edellisen blogitekstini jälkeen (29.1) en olisi osannut kuvitella, että asiamme pienyrittäjien arjen parantamiseksi nousisi niin hyvin esiin kuin se nyt on noussut. Oma blogaukseni ei tätä tietenkään aiheuttanut, vaan aktiivisten ja osaavien yrittäjien tahtotila ja halu puhua asioista ääneen niiden oikeilla nimillä monella foorumilla. Hästäg #sori15 toimii tässä asiassa kuitenkin moitteettomasti ja olen siitä hyvin ylpeä. Kuten koko naisyrittäjäkaartista, joka tässä on mukana. (Porukastamme löytyi myös osaaja, joka "logotti" meidät - wau!)

Omalta osaltani olen yrittäjäntaipaleellani noviisi, mutta huomaan olevani mukana kuviossa, jolla on laajempia ja moniulotteisia syy-yhteyksiä. #Sori15 on lobbausta inhimillisistä lähtökohdista: miten varmistaa myös pienyrittäjälle tasa-arvo sekä sosiaali- ja perusturva. Pienyrittäjillä olisi kaikki edellytykset johdattaa tämä rakas kotimaa uuteen nousuun, mutta päättäjille ja monille tavallisille kansalaisille (palkkatyöläisille) tuntuu olevan kynnyskysymys, ettei yrittäjä vain saa mitään ylimääräisiä etuja.
Anteeksi vain (nauran hieman hämmentyneenä), mutta kyllä yrittäjä enemmän antaa kuin ottaa!

En tässä lyhyessä tekstissäni avaa yksityiskohtia nyt enempää, mutta jos asia ja aihe kiinnostavat, niin tutustu ainakin yhteiseen blogiimme, jonka saimme julki city.fi:ssä http://www.city.fi/blogit/sori.

Ja jos jollekin on epäselvää, miksi käytämme sanaa "sori", niin se tarkoittaa, että yrittäjänä kukaan meistä ei pyytele anteeksi sitä, että haluaa yrittää. 

Käänteishuumoria, eh!




torstai 29. tammikuuta 2015

YRITTÄJÄN EI KUULU OLLA "SORI"

Kirjoitan aika usein yrittäjyyteen liittyvistä kokemuksista ja huomioista. Tämä kerta ei tee poikkeusta, sillä tulin juuri tapaamisesta, jossa parisenkymmentä (nais)yrittäjää myllytti ajatuksiaan pienyrittäjyyden hidasteista, esteistä ja ongelmista. 

Tavoitteemme illalle oli löytää ratkaisuehdotuksia siihen, kuinka yrittäjän arkea ja joskus hyvinkin absurdeja tilanteita voisi helpottaa. Nämä ratkaisut ryhmä on myös menossa esittelemään eduskuntaan helmikuussa.

Illan osallistujilla oli vahva yhteisymmärrys siitä, että yrittäjyydestä ei pitäisi olla pahoillaan, eikä yrittäjän pidä joutua pyytämään yrittämistään anteeksi. Suomessa suurin osa yrityksistä (98,9%) on alle 50 hengen yrityksiä. Silti heidän pitää toimia samoilla säännöillä ja malleilla kuin suuryritysten, vaikka pienen vs. suuren yrityksen arjet ovat hyvinkin erilaisia. Jonkun muun olisi siis syytä olla pahoillaan, vai?


Kuva Pinterestistäni
Ilta oli monella tapaa itselleni silmiä avaava, koska oma taipaleeni yrittäjänä on vielä niin lyhyt. Moni asia ei ole edes tullut mieleeni, enkä ole ihan varma, oliko "totuuksia" mukava kuulla. Toisaalta, mitä useampi ihminen kuulisi pienyrittäjyyden haasteista, voisi tilanne aidosti muuttua parempaan suuntaan. Oli kuulija sitten poliitikko, naapurinrouva tai toinen yrittäjä. 

Valitsimme itsellemme myös "hengennostatusbiisin". Se on Paula Vesalan esittämä Sori (Vain elämää  3. kausi, linkki YouTubeen). Lisäksi loimme itsellemme Twitteriin hästägin #sori15. Sillä tunnuksella löydät jatkossa Twitterissä kommentteja, ideoita, ehdotuksia ja "totuuksia" pienyrittäjien suulla. Ehkäpä myös vaalityötään tekevät ehdokkaat bongaavat hästägin käyttöönsä? 

Illan emäntä @hellapoliisi on kirjoittanut omassa blogissaan asioista, jotka kalvavat monia yrittäjiä. Otan tässä pienen otteen. Alkuperäinen teksti löytyy blogissa "Pinkki pomppulinna".
"Lentokoneessa neuvotaan laittamaan hätätilanteessa happinaamari ensin itselle ja sitten vasta autetaan muita. Yrittäjän elämässä asia menee toisin.
Ensin autetaan muita ja sitten itseä, jos on enää mahdollisuuksia. Käytännössä tämä tarkoittaa, että yrittäjän täytyy maksaa ensin pakolliset kiinteät kulut riippumatta siitä, onko hänellä kyseisenä kuukautena lainkaan tuloja.
On kestämätöntä, että yrittäjällä Suomessa ei ole oikeutta perustoimeentuloon. Jos yritys ei pysty kulujen jälkeen maksamamaan yrittäjälle palkkaa, yrittäjä jää ilman toimeentuloa. 
Yrittäminen on toki valinta. Joillekin se on kuitenkin pakko, jos muuta mahdollisuutta ei ole työllistyä. Jokainen työtä tekevä ja veroja maksava kansalainen on kuitenkin etu. Vaihtoehtona voisi olla sosiaalituilla eläminen.
Yrittäjän kuluista ei kukaan ole kiinnostunut, riippumatta onko aina edes laskutettavaa. Pakolliset yhteisöverot, yrittäjäeläkevakuutusmaksut, tapaturmavakuutukset, alvit, yrittämiseen liittyvät kiinteät kulut (liikehuoneisto, sähkölasku, laajakaista jne jne) on maksettava, oli tuloja tai ei.
Moni skeptinen heittäisi tässä kohtaa, että jos olet noin surkea, lakkaa yrittämistä. Asia ei ole niin yksinkertainen. On hyviä kuukausia ja huonoja kuukausia. On yrittäjiä, jotka eivät pysty ennakoimaan kuukausittaisia tulojaan. Kampaajat, kosmetologit, hierojat ja muut omilla käsillään konkreettista työtä tekevät odottelevat joskus turhautuneina asiakkaita, jotka eivät tule.
Nykyisin sosiaalinen media ja sen rohkeat käyttäjät ovat nostaneet esiin epäkohtia.
Yrittäjänä olen miettinyt viime aikoina seuraavia asioita:
Jos saisin käyttööni laskuttamani arvonlisäverot, voisin palkata sillä rahalla työntekijän, joka puolestaan lakkaisi olemasta yhteiskunnalle taakka työttömänä. Hänen palkastaan maksettaisiin verot ja kaikki hyötyisi. Kahden ihmisen työpanos olisi taatusti enemmän kuin yhden. Tämä mahdollistaisi kasvun ja saattaisi johtaa tilanteeseen, että yritys voisi palkata lisää työvoimaa...
PS. Faktaa ja lukuja yrittäjyydestä Suomessa löytyy muun muassa yrittäjät.fi -sivustolla.

perjantai 23. tammikuuta 2015

KRIISIVIESTINTÄ VAATII USEAMMAN KANAVAN

Kriisiviestinnästä puhutaan paljon ja syystäkin. Kriisejä on niin meillä maija-meikäläisillä yksityiselämässä kuin organisaatioilla toiminnassaan. Aina ne koskettavat kuitenkin ihmistä. Jos siis olet kriisien ja niiden viestinnän kanssa tekemisissä ihan millä lailla tahansa, niin muistutan, että ole sinä se, joka älähtää ääneen, että viesti "kriisistä" menee tietoa tarvitseville useammasta kuin yhdestä kanavasta.

Kriisitilanteen kurimuksessa on syytä olla mielessä, missä kaikissa kanavissa kriisistä tiedotetaan.  Nykyisellään sosiaalinen media on nopea väline, mutta se ei silti aina tavoita kaikkia akuutisti tietoa tarvitsevia. 

Itselläni on tästä omakohtainen kokemus asiakkaana aivan hiljattain. Yritykseni sähköposti ei aamulla auennut. Aika fataali tilanne, sillä tiesin, että sähköpostissa odotti tärkeä työtilaus. Yritin muutamaa eri kautta ja eri laitteilla päästä posteihin, mutta yhteys ohjelmaan ei auennut. Kännykässäni on puhelinnumero palveluntarjoajani helpdeskiin, johon soitinkin, sillä näitä katkoksia omalla kohdallani oli ollut aiemminkin. Linjalla vastasi automaatti, joka ilmoitti, että linjalla on ruuhkaa. Ei muuta. Kävin palveluntarjoajan nettisivun etusivulla, mutta sieltä en löytänyt mitään tietoa, että olisi jotain tavallisuudesta poikkeavaa tekeillä.

Seuraavaksi itselleni loogisinta oli mennä Twitteriin ja katsoa, olisiko yritys siellä. Onneksi oli ja sieltä löytyi myös twiittaus, jossa kerrottiin, että vikatiedote verkkoyhteysviasta löytyy palveluntarjoajan extranetin ”omapalvelu”-osiosta ja että tiedotetta tilanteesta päivitetään Facebook-sivulla.

Tämä yritys siis viesti kriisitilanteesta, mutta viestinnän kanavat eivät välttämättä osuneet tietoa tarvitseviin. Ja mikä pahinta liiketoiminnan näkökulmasta - asiakkaisiin. Itse en seurannut tätä yritystä Twitterissä saati Facebookissa, ja extranetin omapalvelua en edes ajatellut tässä yhteydessä tiedotuskanavaksi. Enkä varmasti ollut ainoa. Aika loogista olisi ollut ennakoida, että ihmiset soittavat helpdeskiin kysyäkseen apua. Nauhoitettuun automaattivastaukseen olisi tässä tilanteessa voinut laittaa viestin, jossa kerrotaan, että verkkoyhteyksissä on ongelmia, että se vaikuttaa asiakkaiden sähköpostiliikenteeseen ja että valitettavasti puheliliikenteessäkin on nyt tästä syystä ruuhkaa. Seuratkaa viestintäämme Facebookissa ja Twitterissä. Sanoisin, että asia olisi tullut monelle nopeammin selväksi näin.

Kuva löytyy Pinterestistäni

Yritys sai paljon kritiikkiä FB-sivuillaan siitä, että tällaista verkkoyhteysongelmaa ei pystytty hoitamaan nopeammin ja ettei siitä viestitty riittävästi. Ongelma oli havaittu puolenyön aikoinen, mutta ensimmäinen informoiva FB-päivitys oli tehty aamulla kello 9 jälkeen.

Hyvin hoidettu kriisiviestintä yleensä kasvattaa yrityksen mainetta ja parhaimmillaan koko kriisitilanne kääntyy organisaatio voitoksi. Huono tai vajaa viestintä taas jää painolastiksi organisaation harteille ja maineen puhdistamiseen voi mennä kauankin. Ei voi mitään, että koska kyseinen palveluntarjoaja toimii verkkosivustojen kanssa, mutta ei pysty tuottamaan omalle etusivulleen jonkintasoista "uutis-/ajankohtaispalstaa", niin pistää kyllä miettimään. Ja tosiaankin, kun tämä ei ollut ensimmäinen kerta. 



Olen muuten puhumassa tästä aiheesta eli kriisiviestinnästä enemmänkin 17.3. Ilmoittaudu ihmeessä mukaan kriisiviestinnän tehopäivään.