torstai 19. maaliskuuta 2015

KRITIIKKI SOMESSA EI OLE MAAILMANLOPPU

Olen menossa huhtikuussa kouluttamaan some-asioita. Aiheena on tarinankerronta. Sosiaalinen media on muuttanut tarinoinnin ihan kaikkien oikeudeksi. Ja asiakkaiden kriittiset palautteet ne vasta tarinan synnyttävätkin. Pelottaako?

Organisaatioilla on useita erilaisia lähtökohtia olla sosiaalisessa mediassa. Oma motivaatio ja tarve on hyvä olla kirjattuna ylös ennen liikkeelle lähtöä. Silloin somessa oleminen tuottaa myös arvoa. Niin itselle, asiakkaalle kuin muille eri sidosryhmille. Eikä kritiikki ja negatiivinen palautekaan tunnu silloin niin katastrofaaliselta.

Erityisesti somen käytön alussa, kun seuraajia on vähän, on keskeisin tehtävä asiakasta hyödyttävän sisällön luominen. Eli se paljon puhuttu #sisältömarkkinointi. Sisältöä eli tarinoita voi tuottaa itse tai erilaisten kumppaneiden avustamana. Ei kannata myöskään unohtaa asiakkaiden luoman sisällön arvoa. Nämä kolme keinoa mahdollistavat, että some-yhteisöään luova organisaatio voi kasvattaa aitojen seuraajiensa määrää.

Kun seuraajia on jo paljon, sisällön tuottamisen rinnalla kasvattaa merkitystään kriisinhallinta ja kriisiviestinnän lainalaisuuksien ymmärtäminen ja hyödyntäminen. Somessa voi saada helpostikin ikävää palautetta niskaansa, joka pahimmillaan leviää laajalle. Monessa tapauksessa negatiivisen palautteenantajan kokemus tai ainakin tunne kokemuksesta on aito. Sitä ei parane käydä kieltämään!

Miten sitten ja kuinka nopeasti negatiiviseen asiakaspalautteeseen kannattaa reagoida?

Ohessa listanomaisesti asioita, joita fiksu ja asiansa osaava some-yhteisön ylläpitäjä ymmärtää huomioida.

1. Oman some-yhteisön koko on syytä suhteuttaa tekemiseen ja omat resurssit modifioida sen mukaisesti. Mitä enemmän käyttäjiä & asiakkaita yhteisöösi liittyy, sitä enemmän vuorovaikutteiseen kommunikointiin kannattaa panostaa, sillä sitä suurempi mahdollisuus siinä piilee liiketoiminnan näkökulmasta. Panostukset maksavat itsensä takaisin, kun kommunikointi on asiakkaita hyödyttävää ja aidosti tehtyä. Maineenhallinta ja mielellään sen kasvattaminen ovat tässä kohdin muistilistan kärkipäässä.

2. Rakenna asiakkaille selkeät palautekanavat someen, jolloin voit ohjata myös negatiivista kirjoittelua pois kaikkien näkyviltä. Varmista aina, että organisaatioosi saa helposti yhteyden ja että palautteen antajan viestit varmasti luetaan ja niihin vastataan. Muistathan, että kaikkea viestittelyä ei tarvitse käydä julkisesti kommenttikentässä. Somessa julkisesti annettuun palautteeseen kannattaa kuitenkin vastata ensimmäisen kerran julkisesti, jotta muut yhteisössä huomaavat, että organisaatiosi huomioi palautteet.

3. Negatiivinenkaan kommentointi somessa ei ole vielä kriisitilanne, jos siihen reagoidaan nopeasti ja asiallisesti. Selvistä virheistä kannattaa hyvittää asiakkaita reilun pelin nimissä. Ja kertoa siitä somessa. Se viestii samalla kaikille some-yhteisössä, että organisaatiosi kantaa vastuunsa ja välittää.

4. Sitten yksi huutamisen arvoinen asia: ÄLÄ SENSUROI! Mikään ei ärsytä enempää kuin se, että organisaatio pyrkii tietoisesti vaientamaan asiakkaan äänen. Samalla se riskeeraa sen, että asiakkaat perustavat omia yhteisöjään, joihin yrityksellä ei ole enää kunnollista rajapintaa.

5. Kuuntele asiakkaita ja etsi tuotekehitysideoita. Ideat voi testata markkinatutkimuksen avulla, jolloin selviää, saavatko ne kaikupohjaa myös koko asiakaskunnassa.

6. Hyödynnä aktiiviset seuraajasi. Voit valjastaa innostuneet asiakkaasi tuottamaan itse sisältöä yhteisössä ja eri some-kanaviisi. Kannattaa selvittää, miten asiakkaasi haluaisivat tuoda itseään tuotteidesi tai palveluidesi käyttäjinä julki. Vinkkinä erityisesti: mahdollista tämä ennen kuin käyttäjät luovat siihen itse omat kanavansa. Kyse voi olla tuotteiden käyttövinkeistä, erilaisista käyttöpaikoista, käyttötavoista, käyttösovelluksista, tuunauksista, hienoista hetkistä tuotteiden/palveluiden parissa jne. Nämä ovat usein sitä parasta some-sisältöä ja tukevat yrityksesi myyntiä ja markkinointia.

7. Ole itse aktiivinen. Jos asiakkaasi ovat innostuneita tuotteistasi tai palveluistasi, osoita että myös yritys on innostunut tuotteistaan. Kommentoi, kiitä anna palautetta takaisinpäin. Mutta älä ole lipevä!

8. Linkitä eri some-kanavia ristiin hyödyntäen kunkin omat erityispiirteet. Sama sisältö käy, mutta käytä sitä kanavan ominaispiirteitä arvostaen. Pieni personointi per kanava on usein paikallaan (Facebook, Pinterest, Instagram, Twitter jne.).

Tässä kirjoituksessa menevät nyt kauniisti limittäin niin sosiaalisen median käytännöt kuin kriisiviestintä. Tärkeintä on muistaa, että ”ei ne pelkät sanat”, vaan myös somessa näkyvät teot. Äläkä ikinä tuota yhteisössäsi sisältöä, joka ei ole totta. 

Annanpa vielä vinkin siitä koulutuksesta. Tutustu http://www.true.fi/tarinoi-tehokkaasti-somessa/

keskiviikko 11. maaliskuuta 2015

UUSIA TUTTAVUUKSIA JA TAPIO RAUTAVAARA

Uudet asiat ja ihmiset inspiroivat. Ihmisten kanssa iso merkitys on henkilökemialla ja sielujen sympatialla. Eikä haittaa, jos bisnekset tai harrastukset yhdistävät - vielä parempi, jos ne yhdistyvät. Uusia asioita olisi kiva tapahtua joka päivä.

Tapasin tänään henkilön, jonka kanssa olemme ohimennen viestitelleet ja sopivasti verkostoituneet sosiaalisessa mediassa. Ensimmäinen "tutustumisemme" tapahtui jo edellisessä elämässäni viestintä- ja markkinointipäällikön tehtävissäni. Silloin kontaktoimme lähinnä sähköpostilla ja oma roolini oli olla potentiaalinen asiakas.

Yrittäjäpolkuni alettua kontaktoimme toisiamme mahdollisten yhteistyökuvioiden nimissä.
Yritimme sopia tapaamisia muutamaankin otteeseen, mutta aina tuli jotain tai ajat menivät ristiin.

Tänä aamuna istuimme sitten vihdoin kahvikupillisten äärellä ja tapasimme ensimmäistä kertaa kasvotusten. Juttua riitti parin tunnin verran ja lopputulemana päätimme aloittaa yhteistyön. Humpsis - as simple as that! Yksinyrittäjinä molempien tapaan työskennellä sopii verkostoitunut toimintamalli. Jos ei jokin tekemisen malli ole täysin itsellä hanskassa, voi työn hankkia luotettavalta ja ammattitaitoiselta kumppanilta. Bing, Jaana.


Tapio Rautavaara / Urheilumuseossa NYT
Koko loppupäivän fiilistelin sitä, miten inspiroivaa on tavata uusi ihminen, jonka tapa toimia ja nähdä maailma on riittävän samanlainen kuin omani, mutta joka persoonallaan ja osaamisellaan saa minut ajattelemaan asioita sopivasti eri näkövinkkelistä. 

Yksi uusi asiakin -  tai oikeammin paikka - mahtui tähän päivään. Ihan ensimmäisenä aamulla kävin tutustumassa Olympiastadionin yhteydessä olevaan Urheilumuseoon, jonka neuvotteluhuoneen olen varannut ensi viikon kriisiviestintäkoulutuksen pitopaikaksi. Oh yes! Paikka oli juuri niin erilainen kuin olin toivonutkin sekä kokoustilana ja -palveluina täydellinen tarpeisiimme. Bing, Kai

Ja mikä mainiointa, museon tiloissa on avautunut juuri uusi näyttely päätähtenään Tapio Rautavaara. Urheilija, näyttelijä ja laulaja - mutta ennen kaikkea lapsuuteni idoli ja rakkauteni kohde. 

Tämä päivä oli tehty inspiroitumisesta!



tiistai 3. maaliskuuta 2015

ENTISESTÄ PAKKOPULLASTA ARJEN IHANAKSI ELÄMYKSEKSI

Kevät kolkuttelee ovella. Tuoksusta sen huomaa. Tänään havahduin myös muista tunnusmerkeistä, kun töihin kävellessä bongasin tienvarsipensaissa lehtisilmuja.

Nuo lehtisilmut herättivät minut myös tajuamaan, miten ihanalta tuntui kävellä töihin. Raitista ilmaa, lihaksistolle töitä ja mielen rentoutushetki, koska ei ollut mikään kiire. Ei kiire itse työpisteelle, mutta ei myöskään mihinkään julkiseen liikennevälineeseen. 

Tämä huomio oli ehkä se varsinainen välähdys, joka innosti kirjoittamaan tämänkertaisen ajatelmani. Mietin vuosien takaisia aamuisia ja iltaisia työmatkojani. Ainainen kiire ja huoli, että bussi menee nenän edestä tai että on liikenneruuhkaa ja myöhästyn. Tai ettei löydy parkkipaikkaa autolle.
Kevään merkkejä työmatkalla.

Niin ne ajat muuttuvat. Tänä aamuna talven jäljiltä narskuvaa hiekoituskivisoundia kenkien alla kuunnellessani koin käsittämättömän onnentunteen. Minulla ei ollut kiire ja nautin työmatkakävelystä. Siis oikeasti! Kun kävely ei ollutkaan pakkorako ja ainoa mahdollisuus, se tuntui jotenkin vapauttavalta. Tein sitä ihan vapaasta tahdostani ja tietoisena valintana. 
Olen ilokseni onnistunut järjestämään kodin ulkopuolisen työpisteeni vajaan kahden kilometrin päähän kotoa. Kävelyreitti on rauhallinen, matka pituudeltaan erinomainen ja perille pääsee kävelyteitä pitkin.
Hehkuttelut sinänsä sikseen. Kirjoitin tämän bloggauksen siksi, että toivon sinun lukijana ajattelevan jotain sellaista asiaa, joka herättäisi ehkä vastaavia ajatuksia. Asia, joka aiemmin on ollut pakkopullaa ja välttämätön paha, mutta josta onkin tullut kiitollisuuden aihe.

Miten on? Löytyykö? Jaatko sen kanssani?