tiistai 25. marraskuuta 2014

HYMY TEKEE KAUPPANSA

Mitä sieltä peilistä tänä aamuna näkyi? Tylsistynyt naama, väsähtänyt ilme ja alaspäin valuvat suupielet. Vai pilke silmässä, aavistus hymystä, elämänilo. Mitä ikinä näkyikin, sillä ilmeellä on iso merkitys sekä itsellesi että niille, joita päivän aikana kohtaat.

Kun näemme toisen ihmisen kasvot, aivoissamme alkaa valtava myllerrys. Aivot käsittelevät kaikkea sitä tietoa, jonka silmät meille tarjoavat. Siksi ei ole yhdentekevää, millaista naamaa vastaantuleville näyttää.

Olin muutama viikonloppu takaperin tyttäreni jalkapallojoukkueen peliä vetämässä. Aikainen lauantaiaamu, kylmä kuplahalli, tytöt iältään 6-7 -vuotiaita ja aiemmissa peleissä menestystä oli tullut vajavaisesti. Kokemusta kuitenkin syksyn aikana on kerrytetty rutkasti. Päällimmäisenä mielessäni oli, millä saisin tsempattua tyttöihin luottoa itseensä ja toisiinsa, jotta peleistä jäisi iloinen mieli. Ryhdistin asentoni, hymyilin tytöille koko naamallani ja sain välitettyä ilmeisesti myös puheessani positiivista sykettä, sillä toisen pelin voitimme 3-0. Mikä riemuvoitto – monessakin suhteessa!

Kuva löytyy Pinterestistäni
Toinen vastaava tilanne tuli eteeni pari päivää sitten asiakastapaamisessa, joka alkoi hieman mollivoittoisessa tunnelmassa. Yhteyshenkilölläni oli ilmeisen huono päivänaloitus ja sängystä nousu lienee tapahtunut vasemmalla jalalla. Oli lähellä, etten lähtenyt hänen alavireiseen moodiinsa mukaan, mutta onneksi itselläni oli hyvä fiilis tukenani ja sain palaverin päätteeksi nostettua hymyn myös asiakkaan huulilleen. Keinonani käytin suoraa katsetta. Se on kuin magneetti, joka vetää puoleensa. Kun siihen lisätään vielä hymy, väylä vuorovaikutukselle on auki. Siitä olikin jo helppo lähteä kelaamaan varsinaisia työjuttuja auki ja löytää uusia ideoita käsillä olleisiin asioihin.

Spontaanin hymyn vastakohta on tarkoituksellinen sosiaalinen hymy. Aina ei ole helppo erottaa, milloin hymy nousee sisäisestä ilosta, milloin se on jonkinlaista hymytyötä. Vaikka joskus on vaikea pukea sanoiksi, millainen hymy toisen ihmisen kasvoilla välkkyy, meillä näyttää olevan kyky aistia aito asia, kun sellaisen näemme. 

Toisaalta, hymy kuin hymy, jos se herättää toisessa hyvän mielen ja positiivisuutta. Sitten on vielä niitä, joiden kasvot loistavat luonnostaan. Sinä?

torstai 13. marraskuuta 2014

OLE OSA RATKAISUA, ÄLÄ ONGELMAA

Oman ammattiyhteisön tapaamiset asiapitoisella sisällöllä ovat yksityisyrittäjälle aikamoinen suola. Ja kollegoiden näkeminen herkullinen sokeri. Kaupan päällisenä Procomin marraskuisesta vaikuttajaviestintäjaoston illasta tapasin myös uuden ympäristöministerin. 

Olen kuulunut viestinnän ammattilaisten Procom ry:hyn useampia vuosia. Tapaamisissa olen käynyt hyvin harvakseltaan, sillä palkkatöissä aika ei tuntunut riittävän ja iltatapaamisiin meneminen olisi tarkoittanut aina myös lastenhoidon erityisjärjestelyitä.

Nyt lapset ovat isompia ja omatoimisempia ja elämäni yrittäjänä aikataulullisesti vapaampaa. Olenkin osallistunut kuluneena vuonna tapaamisiin enemmän kuin kaikkien näiden vuosien aikana yhteensä. Näin jälkeenpäin vähän harmittaa, etten ole aiemmin hyödyntänyt paremmin maksamaani jäsenmaksua, mutta nyt jäsenmaksu ei ole enää "se syy" käydä tapaamisissa. On äärettömän antoisaa käydä eri jaostojen tapaamisissa täydentämässä omaa tietotasoaan ja haistelemassa heikkoja signaaleja. Vielä isompi merkitys on nähdä ja tavata alan  muita osaajia. Päivät pitkät yksin kotitoimistossa saavat kenet tahansa miettimään tekemisen mielekkyyttä. Asiakastapaamiset toki pelastavat muutamia kertoja viikossa tilanteen, mutta se ei ole sama asia kuin keskustella ja tuulettaa ajatuksiaan viestinnän erilaisista kuvioista vertaistensa kanssa. 
Kuva Pinterestistäni.


Illan tapaamisesta jäi haaviin myös mielenkiintoisia pohdintoja vaikuttamisesta, mikä olikin osuva aihe Kokoomuksen puoluetoimistolla vierailulle.

Puolitoista kuukautta ympäristöministerinä työskennellyt Sanni Grahn-Laasonen on jo saanut tuta lobbauksen ja vaikuttamisen kiemuroista.

"Ruokakaupassakin joku saattaa tulla kertomaan omia näkemyksiään jostain asiasta ja pyrkii näin vaikuttamaan agendaani."

Sanni antoikin hyviä vihjeitä siitä, mikä hänen mielestään toimii vaikuttamisessa.

"Hyvä lobbari antaa konkreettisia, mietittyjä ja realistisia ehdotuksia. Hyvään lobbariin voi luottaa: hänellä on argumentit hallussa, taustat selvitetty, kyky kiteyttää sekä ratkaisuehdotus ja konkretia samassa paketissa. Näin vastapuoli eli vaikutuksen kohde saa oikeasti jotain kättä pidempää." 

Ja kuten itse kukin älyää, tämä ei päde vain politiikassa ja hallitusohjelman luonnissa, vaan missä tahansa oman asian esiintuonnissa.

Tästä lähtien mietin itse tarkemmin erilaisissa vaikuttamistilanteissa sitä, mitä todellista tietoa minulla on antaa, ja jota tuo toinen todella tarvitsee. Silloin minä ja asiani olemme osa ratkaisua - tai emme ainakaa lisää ongelmaa.



sunnuntai 2. marraskuuta 2014

JAETTUJA TUNTEITA - IKÄVÄ

Pyhäinpäivä nostaa mieleen muistoja ja kaipuun, jota arjen tohinassa yrittää usein painaa taka-alalle. Itse twiittasin tunteen, joka tuo minulle lohtua poisnukkuneen isoäitini ikävässä. Tuo twiittaus yllätti minut myös ammattillisesti - mikään aiemmin twiittaamani ei ole koskaan ollut yhtä uudelleenjaettu.

Isoäitini, mummoni, kuolemasta on lähes kaksi vuotta. Hän oli minulle läheinen ja rakas ihminen, joka on edelleen mielessäni usein. Eilen, pyhäinpäivänä, kävin haudalla viemässä kynttilän hänen muistolleen. Valitettavasti mummon fyysinen hautapaikka on yli kolmen tunnin ajomatkan takana, joten päätin käydä muistamassa häntä hänen vanhempiensa haudalla Tuusulassa. Samalla sain muistaa myös heitä, vaikka tiedän heistä vain nimet, syntymä- ja kuolinvuodet sekä mummoni kertomukset heistä. Huomasin myös, että isänäidinäiti oli ollut saman ikäinen kuin minä nyt, kun hän oli saanut kuopuksensa, mummoni. 

Kävely pimeällä hautausmaalla kynttilöiden loisteessa teki oloni levolliseksi. Samalla se kirvoitti myös tunteen, jonka puin myöhemmin twiittiini:

‏@TiaHarkonen  Nov 1
He, jotka ovat joskus olleet, eivät unohdu, jos joku muistaa #sydämessä


Kuva löytyy Twitteristä ja Instagramistani
Illan aikana älypuhelimeni piippaili useampaan kertaan ja ehkä hieman hämmentyneenä totesin, että twiittiäni retweetattiin tai sitä merkittiin tähdellä tykkäämisen merkiksi.
Tunteeni oli selvästi kollektiivinen. Meistä kukin tulkitsi sanani omista lähtökohdistaan. Joku ehkä piti sitä mietelauseena, joku toinen kenties luki sen samanlaisen tunnesykeron vallassa kuin mitä itse sen kirjoitin. Ollaan sosiaalisesta mediasta mitä tahansa mieltä, oli tämä pieni retwiittausennätykseni mielenkiintoinen esimerkki siitä, että somessa on helppo jakaa ja kokea tunteita. Surua, iloa, vihaa, rakkautta, odotusta...tai ikävää.


torstai 30. lokakuuta 2014

MISTÄ ON HYVÄ BLOGI TEHTY?


Viestintätoimisto Cision on julkaissut pitkästä aikaa toimialan top-blogit Suomessa. Erinomaista. Bongasin kymmenen parhaan joukosta itselleni ihan uusiakin seurattavia. Samalla mietin, miten omat huomioni valkoisella sohvalla pääsisivät tähän joukkoon. Vai onko se edes tavoitteeni?

Hep, hep. Otetaanpa vähän takaisin, ja tehdään selväksi, että tietenkin se on tavoitteeni. Tai pitäisi olla. Ilman tavoitteita blogeilu on enemmän tai vähemmän julkista päiväkirjankirjoitusta ja omatoimiterapiaa. Näin on ainakin omakohtainen kokemukseni "Pää pilvissä - jalat maassa" -blogin ajoilta, joka oli osaltaan keinoni purkaa tuntojani, intoani ja pelkotilojani uutena yrittäjänä. (Tuo blogihan tuli tiensä päähän elokuun lopussa 2014, RIP.)


Kuva löytyy Pinterestistäni.
Tosiasia on, että säännöllinen kirjoittaminen ja ideoiden tekstiksi työstö käy työstä. (Josta ihan kaikki eivät kuitenkaan saa suoria tuloja.) Oma lisämausteensa on myös, jos täytyy miettiä useampia kohderyhmiä samalla kirjoituksella. Näin ollen on ehdottomasti parempi, että bloggailu on osa jotain kokonaisuutta - suunnitelmaa. 

Siksipä ja tottahan toki minullakin on koostettuna oma tavoitelista Valkoisen sohvan syndrooma -blogilleni. Siinä on  6 kohtaa, joista osan paljastan nettisivulla http://www.viestintapalvelu.fi/meista#blogi . 
Onhan minulla tietenkin myös "oma lehmä ojassa"  = että voin kirjoitella ihan mistä haluan, eikä vain niistä asioista, mitä asiakas tilaa. 
Mutta siis. On todella hienoa, että tällainen listaus on jälleen tehty, sillä edellinen kerta oli toukokuussa 2011. Sen jälkeen on tullut monta mainiota uutta blogia ja bloggaajaa. Kaikki listatut ovat paikkansa ansainneet. Ihan huippua. Onnittelut!

Ykköseksi markkinointi- ja viestintäaiheisten blogien top 10 -listalla sijoittui muuten Katleena Kortesuon Ei oo totta! -blogi. Katleenan ruusut, ruoskat ja ratkaisut ovat yksi omista suosikeistani ja blogi, jota seuraan säännönmukaisesti. Hyvä, Katleena!

Toiseksi listauksella sijoittui erityisesti verkkopalvelujen kehittäjille suunnattu Vierityspalkki.fi -blogi. Se olikin itselleni uusi tuttavuus. Kolmanneksi nousi Zenton ylläpitämä Zento blogi. Yksi sillä kirjoittavista eli Hanna Takala on todellinen guru. En häntä tunne henkilökohtaisesti, mutta ihailen hänen tapaansa olla avoin ja aina valmiina auttamaan. Me like - me follow.

Ja oikeasti blogeiluhan on tosi kivaa. Eikä ole ollenkaan hassumpaa, jos sen tavoite on "vain terapeuttinen" tai halu esitellä omaa osaamistaan sisustamisesta, kissanhoidosta, orkideankasvatuksesta... tai ihan mistä vain. Sillä pistämällä itsensä likoon ja kirjoittamalla blogia omakohtaisesti läheisestä ja tutusta aiheesta nappaa samalla vastauksen tuohon otsikkooni. Hyvän blogin seurassa viihtyy, koska siitä välittyy tiedollisen annin lisäksi myös tunne. Sitä ei ole tehty yksistään bisnesmielessä, vaan kirjoittaja tuo teksteihin aina osan itseään. Eikö?

PS. Koko listaus ja uutisointi TOP10-blogeista löytyy muuten Cisionin sivuilta.



perjantai 24. lokakuuta 2014

NIINHÄN MÄ JUURI BRIIFFASIN SUA...

Briiffi, toimeksiantokuvaus, työpyyntö. Rakkaalla lapsella on monta nimeä. Käytetystä nimestä riippumatta kyse on kuitenkin yhdestä oleellisimmista asioista markkinointiin ja viestintään liittyvissä toteutuksissa. Ilman asiallista briiffiä toteuttaminen on ”musta tuntuu” -toimintaa ja lopputulos pahimmillaan turhaa työtä.
  
Aika monesti varsinkin sähköpostilla heitetty ”pyyntö” on tilaajan mielestä kertonut kaiken. Kuluneella viikolla eteeni tuli parikin erilaista toimeksiantoa, joissa tilaus ja sen sisältökuvaus tehtiin sähköpostilla. Asiakkaat ovat jo henkilöinä tuttuja, joten osasin odottaa, että yhden briiffiä täytyy lukea suurennuslasilla & rivien välistä ja toiselle joudun esittämään liudan tarkentavia lisäkysymyksiä, jotta voin olla varma, mitä asiakas todella haluaa. Kolmannen briiffi oli täsmätarkka, jota ei sen kummemmin tarvinnut miettiä. Eikun toteuttamaan.


Kuva Pinterestistäni.
Olen huomannut, että työn ja myös briiffin epäonnistuminen johtuvat lähinnä puutteellisista tiedoista tai siitä, että ymmärrämme asioita eri tavalla – ihan tahtomattamme. Myös tapamme ilmaista voi johtaa harhaan. Jos ei joudu tekemään usein tai ei ole lähtökohtaisesti tottunut viestintä- ja markkinointitöiden tilaaja, voi itsellä olla vääristynyt käsitys siitä miten hyvän ja selvän briiffin on antanut. 

Tämän viikon @-viestinvälitys kuvaa hyvin sitä, miten minulla oli sekä suurennuslasi sumeana, rivit sekaisin ja jouduin tekemään joka tapauksessa myös tarkentavia kysymyksiä.
”Asiakasyrityksestämme pitäisi tehdä case-esitys. Pystytkö hoitamaan casen tekemisen kokonaisuudessaan? Eli asiakkaan haastattelut ja teksti sekä esitteen visuaalinen puoli ja viimeistely siten, että me voimme hoitaa sen itse painoon? Aiempi vastaava esite esimerkkinä liitteenä. Ohessa myös asiakkaalta saatu esitys yrityspäivillemme. Siitä saa paljon taustatietoa. Keskustelin asiakkaan kanssa eilen ja oli puhetta, että haastattelu voitaisiin tehdä marraskuussa. Mielellään mahdollisimman pian, koska meillä on suunnitteilla asiakaskirje, mihin tämä case voitaisiin liittää mukaan. Haastateltavia asiakkaalla ovat…."

No-niin! Olimme puhuneet kuukausi sitten, että voisin tehdä juuri tästä kyseisestä asiakkaani asiakkaasta heille www-sivuille referenssitarinan. Puhuimme tästä nimellä case. Briiffissä puhuttiin koko ajan casesta, mutta kyse olikin nyt selvästi esitteen tekemisestä. Myös työn valmistumisen käsite oli tässä aika laaja, toki marraskuu. 

Laitoin vastasähköpostissa asiakkaalle kuittauksen, että otan työn toteutukseen ja tarkensin itse muutamaa käytännön seikkaa sekä kysyin vahvistusta muutamaa toteutuksen sisältöä ja toimintamallia koskien, jotta molemmille on selvää mitä tehdään. Lisäksi muistutin, että aiemmin antamani kustannusarvio CASEn teosta ei nyt ihan suoraan päde tähän, kun kyse onkin esitteestä taittoineen eikä www-toteutuksesta. Eli jos haluavat tarkennetun kustannusarvion vielä erikseen, niin indikoikaa.
Vastakuittauksena sain: ” Joo, näin ymmärsin, minkä vuoksi pyysinkin tuosta esitteestä myös hinnan. Laita kustannusarvio tulemaan niin tiedetään, mitä tulee maksamaan.”
Luin alkuperäisen asiakkaan viestin monta kertaa läpi, mutta ilmeisesti suurennuslasini oli umpilikainen, sillä en minä hänen briiffistään kyllä osannut tulkita, että hän pyysi hintaa vielä uudelleen. 

Tästä esimerkistä näkyi hyvin se, miten ymmärrämme ja kerromme toisillemme asioita epäselvän itsestään selvästi.  Siksi muistuttelen, että hyvä ja mahdollisimman tarkka briiffi antaa työn toteuttajalle valmiudet tehdä työ tuloksellisesti ja tehokkaasti. Tämä takaa puolestaan asiakkaalle mieluisan lopputuloksen. Molempien tyytyväisyys työn tuloksiin on avain hyvin toimivaan ja pitkäjänteiseen yhteistyöhön, jota molemmat osapuolet varmasti tavoittelevat.

Vinkkilistani itse kullekin briiffauksen tekijälle:

1. Pohdi hetki, mitä tavoittelet ja miksi? Millaisen viestin haluat saada perille ja kenelle? Ette kai teetä tätä työtä vain sen takia, että juuri vastaava on ollut tapana samasta asiasta aiemminkin. Ole valmis menemään mukavuusalueen ulkopuolelle, jos tarve vaatii.

2. Mieti ja ennakoi millaista palvelua tai tuotetta olet tosissasi tilaamassa ja mitä se maksaa? Kysy rehellisesti myös halutessasi tarkennusta siihen, mistä hinta koostuu. Älä tingi heti lähtöoletuksena, että hinnassa on kuitenkin ilmaa. Aika monella pienemmällä toimijalla ei ainakaan ole ja hän haluaa aidosti kertoa, mistä kaikesta hinta koostuu.

3. Mieti, millä aikataululla työ pitää saada valmiiksi ja kuinka kauan toteuttamiseen menee aikaa. Huomio oma aika kommentointikierroksiin - ne ovat yleensä projektien piilossa olevia ”aikasyöppöjä”.  Älä myöskään odota valmista parin päivän päähän – paitsi jos olet valmis maksamaan hieman ekstraa siitä, että sinun tilauksesi menee kaikkien muiden töiden edelle. Huomioithan kuitenkin, että kiire näkyy yleensä työn jäljessä ja työ tulee tilaajalle kalliimmaksi.

4. Ole avoin työn toteuttajan ehdotuksille ja luovuudelle. Ammattilaisena hän osaa antaa vinkkejä ja konsultoida sinua kokonaisuuteen liittyvistä yksityiskohdista. Pidä kuitenkin kiinni alkuperäisestä ideastasi, jos se on ainoa oikea tapa toteuttaa juttu juuri teillä. Kerro tämä ja perustelusi myös työn toteuttajalle, jotta hän voi oppia teistä jatkoyhteistyötä ajatellen enemmän.

torstai 16. lokakuuta 2014

IHAN PIAN ON TEIDÄN VUORONNE

Mikään ei ole ikävämpää kuin jonottaminen. Varsinkin, jos päällä on toppatakki, olet sisätiloissa ja ympärillä hyörii yliaktiivisia lapsia odottamassa pääsyä - uimaan! Mutta kas, miten pieni tervetulopuhe voikaan muuttaa tilanteen aivan toiseksi! Näin kävi minulle tänään.

Visiitti suosittuun vesipuistoon lasten syyslomapäivänä. Ajatus ehkä vähän ahdisti itseänikin, sillä arvattavasti pulikoimaan halukkaita olisi tällä viikolla muitakin. Silti jotain pientä irtiottoa arjesta oli lapsille tarjottava ja koska itselläni ei ollut varsinaista lomaa, ajattelin muutaman tunnin vesipuistoilun olevan toimiva vaihtoehto. Työt pystyivät kyllä sen verran odottamaan.

Tarkistin netistä edellisenä iltana hinnat ja aukioloajat. Yritin vielä yleisesti surffailla, onko näissä ajoissa ja hinnoissa muutoksia syysloman takia. En löytänyt mitään vihjettä tästä, mutta olisi toki pitänyt tajuta, että kovan kysynnän viikolla on varmasti korkeammat hinnat. Näin olikin - en vain ollut netistä sitä huomannut oikeasta kohdasta katsoa. Mutta toisaalta, olisimme menneet joka tapauksessa. Tämä ei ollut hintakysymys nyt tällä kertaa - vaan (lasten) kysynnän laki.

Tänään olimme sitten muutamaa minuuttia jälkeen kymmenen Jumbon Flamingon ovella. Voi pyhä jysäys! Mikä jono! Kipitimme kuitenkin kiltisti jonon hännille (raaka-arvio n. 30 m), sillä perässämme tuli niin moni muu, että oma paikka oli syytä ottaa haltuun.

Kiinnitin jo jonottaessamme huomiota freshiin ja urheilullisen oloiseen mieheen, joka käveli Flamingon aulassa ja katseli tuumien meitä jonottajia. Seuraavaksi hän olikin jo järjestelemässä jonotuslinjoja ja raivasi lisää tilaa kassojen eteen siirtelemällä tekopalmuja ja muuta rekvisiittaa syrjään avartaakseen tilaa. Äkkiä mies suoristi selkänsä ja hymyili meille jonottajille valloittavasti:
"Kiitos, että olette tulleet kanssamme viettämään syyslomaanne. Meillä on täällä kaikki 7 kassaa avoinna, joten jonottamisen pitäisi sujua ja ihan pian on teidän vuoronne. Lämpimästi tervetuloa teille kaikille ja ihanaa päivää vieraanamme."
Kuva Pinterestissani: taulu Fun.
"Kiitos", sanoin minä. (Taisin olla ainoa, joka sanoin tämän ääneen, ja lapsiani nolotti!) Mutta mitä siitä. Olin  vaikuttunut tämän henkilön toimista (ja arvelin puolueellisesti, ennakko-olettaen ja stereotypioihin nojaten), että hän ei ollut ihan tavallinen perustyöntekijä). Hän oli tilanteessa läsnä, koki meidän asiakkaiden jonotusahdinkoa ja... palveli! Pisteenä ii:n päälle hän käytti vielä vaikuttamisen vahvinta keinoa eli avasi suunsa. Eikä pyydelläkseen mitään anteeksi (että jouduimme odottamaan), vaan positiivisuuden kautta ilmaisi meille, että kaikki kassat ovat käytössä (=palvelu pelaa) ja pian on meidän vuoromme.

Muutamaksi tunniksi aiottu vesipuistohetki venyi lopulta 5 tunnin pulikoinniksi. Paikan konsepti on kaiken kaikkiaan hienosti mietitty ja syömäpaikkojakin vesipuistossa on peräti kaksi. Ja ihan parasta - molemmissa tarkeni ja sai olla uimapuvussa.

Mikä mainiointa, törmäsimme tähän samaiseen aamuiseen tervetuloamieheen vielä lähtiessämme pois. Jälleen aulassa. Kolmen lapsen kanssa ohimarssiessani hän katsoi meitä kaikkia: "Kiitos käynnistä, toivottavasti teillä oli mukava päivä."

Jestas! On aivan varmaa, että tämä pesue menee toistekin Flamingoon. Ja utelias ihminen kun olen, niin tarkistin vesipuiston sivuilta yhteyshenkilöiden nimiä, jonka jälkeen tsekkasin kuvahaulla heidät Googlesta. Juu, kylpylänjohtaja itse oli tämä kiittelemäni mieshenkilö. Hienoa palvelua ja tunnelmanluontia. Ruusuja.