Näytetään tekstit, joissa on tunniste #hymy #vaikutus #viestintä #kasvonilmeet. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste #hymy #vaikutus #viestintä #kasvonilmeet. Näytä kaikki tekstit

keskiviikko 21. tammikuuta 2015

SAAKO ASIAKKAALLE SANOA "EI KIITOS"

Hankinta- ja myyntitilanteissa asiakas on kuningas. Hän valitsee itselleen sopivimman kumppanin tai (tavaran)toimittajan ja kun homma ei jossain vaiheessa enää ehkä luista, vaihtaa toiseen. Entäpä, kun tilanne onkin niinpäin, että ehdolla oleva kumppani alkaa epäröidä tulevaa asiakassuhdetta ja yhteistyön mielekkyyttä.

Ei mikään mukava tilanne, eihän? Varsinkaan, jos on lähtenyt yrittäjyyteen osittain siksi, että saa toteuttaa ammattitaitoaan työstään ylpeänä, itsenäisenä ja sitoutuneena. Sitten vastaan tulee asiakas, joka etsii osaamistasi ja tiedostaa avuntarpeensa, mutta hangoittelee itse itselleenkin vastaan.
Kuva Pinterestistäni


Tässä kohtaa moni sanoo, että ihan normaali tilanne. Kyllä, varmasti näin ja tilanteessa asiantuntijuuttaan myyvän on vakuutettava epäileväinen ja ehkä myös joskus aiemmin vastaavissa tilanteissa pettymyksen kokenut asiakas.

Minulle kävi näin. Case vaikutti hyvältä ja yhteyttä ottanut organisaation edustaja järkevältä sekä kokonaistilanteen hyvin hahmottaneelta. Tapasimme kesällä. Tein tarjouksen. Asia siirtyi heillä strategiaprosessin tieltä. Seuraavan kerran sain yhteydenoton marraskuussa: keltaista valoa aloitukselle. He toivoivat aloitusideointia joulukuulle. Joulu tuli ja meni, eikä mitään kuulunut. Tammikuussa tuli sitten tapaamisehdotus ja pyyntö esitellä jälleen kerran toimenpiteet, joita heille mietin. Ja tietenkin - yli puoli vuotta aiemmin tekemäni tarjouksen hinnantarkistukset.

Jossain kohdin minua alkoi epäilyttää. Mikä olisi oikeasti tämän asiakkaan sitoutuminen siihen asiaan, jota olisi tarkoitus yhdessä tehdä. Yht'äkkiä keskustelimme hinnoista kuin se olisi ydinasia yhteistyössä. Ilmeisesti heidän budjettinsa siellä taustalla hiertää, mutta juuri se ehkä pistääkin miettimään. Eikö sillä ole väliä, mitä he ovat saamassa?

Soitin kollegiaalisen puhelun toiselle  alani yrittäjälle ja luotasin häneltä kokemuksia vastaavasta. Hän totesi, että yrittäjyyteen kuuluu riski. Viisaasti sanottu. Minua ei tosin tässä yhteydessä mietitytä vain tingityt hinnat, vaan se, onko asiakas arvojeni mukainen. En ole ihan varma haluanko innostua, uskonko kumppanuuteen ja miten tässä käykään itsekunnioitukselle. Haluan antaa parastani, mutta nyt epäilen, että se yritetään nyhtää minusta hyväksikäyttäen.

Seuraan itsekin mielenkiinnolla, miten tässä käy. Nielenkö ylpeyteni, nollaan mieleni ja lähden ammattilaisena hoitamaan casen kotiin. Vai kuuntelenko intuitiota ja päästän asiakkaan jonkun toisen hellään huomaan...

tiistai 25. marraskuuta 2014

HYMY TEKEE KAUPPANSA

Mitä sieltä peilistä tänä aamuna näkyi? Tylsistynyt naama, väsähtänyt ilme ja alaspäin valuvat suupielet. Vai pilke silmässä, aavistus hymystä, elämänilo. Mitä ikinä näkyikin, sillä ilmeellä on iso merkitys sekä itsellesi että niille, joita päivän aikana kohtaat.

Kun näemme toisen ihmisen kasvot, aivoissamme alkaa valtava myllerrys. Aivot käsittelevät kaikkea sitä tietoa, jonka silmät meille tarjoavat. Siksi ei ole yhdentekevää, millaista naamaa vastaantuleville näyttää.

Olin muutama viikonloppu takaperin tyttäreni jalkapallojoukkueen peliä vetämässä. Aikainen lauantaiaamu, kylmä kuplahalli, tytöt iältään 6-7 -vuotiaita ja aiemmissa peleissä menestystä oli tullut vajavaisesti. Kokemusta kuitenkin syksyn aikana on kerrytetty rutkasti. Päällimmäisenä mielessäni oli, millä saisin tsempattua tyttöihin luottoa itseensä ja toisiinsa, jotta peleistä jäisi iloinen mieli. Ryhdistin asentoni, hymyilin tytöille koko naamallani ja sain välitettyä ilmeisesti myös puheessani positiivista sykettä, sillä toisen pelin voitimme 3-0. Mikä riemuvoitto – monessakin suhteessa!

Kuva löytyy Pinterestistäni
Toinen vastaava tilanne tuli eteeni pari päivää sitten asiakastapaamisessa, joka alkoi hieman mollivoittoisessa tunnelmassa. Yhteyshenkilölläni oli ilmeisen huono päivänaloitus ja sängystä nousu lienee tapahtunut vasemmalla jalalla. Oli lähellä, etten lähtenyt hänen alavireiseen moodiinsa mukaan, mutta onneksi itselläni oli hyvä fiilis tukenani ja sain palaverin päätteeksi nostettua hymyn myös asiakkaan huulilleen. Keinonani käytin suoraa katsetta. Se on kuin magneetti, joka vetää puoleensa. Kun siihen lisätään vielä hymy, väylä vuorovaikutukselle on auki. Siitä olikin jo helppo lähteä kelaamaan varsinaisia työjuttuja auki ja löytää uusia ideoita käsillä olleisiin asioihin.

Spontaanin hymyn vastakohta on tarkoituksellinen sosiaalinen hymy. Aina ei ole helppo erottaa, milloin hymy nousee sisäisestä ilosta, milloin se on jonkinlaista hymytyötä. Vaikka joskus on vaikea pukea sanoiksi, millainen hymy toisen ihmisen kasvoilla välkkyy, meillä näyttää olevan kyky aistia aito asia, kun sellaisen näemme. 

Toisaalta, hymy kuin hymy, jos se herättää toisessa hyvän mielen ja positiivisuutta. Sitten on vielä niitä, joiden kasvot loistavat luonnostaan. Sinä?