Näytetään tekstit, joissa on tunniste #asiakaspalvelu. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste #asiakaspalvelu. Näytä kaikki tekstit

maanantai 20. kesäkuuta 2016

VOIKO YRITYS PITÄÄ KESÄLLÄ LOMAA SOMESTA?

Teen muutamille asiakkailleni kuukausittain sosiaalisen median sisältöjä. Näin lomien kynnyksellä olen kysynyt yhteyshenkilöiltäni, haluavatko he pitää somessa pientä taukoa heinäkuun yli. ”Voidaanko me”, on ollut yleinen vastakysymys.

Kesä tai loma yleisestikin on oivaa aikaa testata, mitä tapahtuu, jos sosiaalisesta mediasta on hetken poissa. Moni kokeilee juuri kesäkuukausina henkilökohtaista some-paastoa, jolloin arjen tekemisiä ja hienoja huippukokemuksia ei jaetakaan omille verkostoille, vaan hetkiä eletään livenä niin kuin ne ovat. Ilman kommentteja ja peukutuksia muilta. (Tämä voi olla muuten yllättävän vaikeaa ja kertoo jonkinasteisen riippuvuussuhteen olemassaolosta!)

Asiakkaideni kysymys siitä, voiko yritys toimia samoin - pitää lomaa somessa/somesta - on ehdottoman aiheellinen. Kysymys on sekä kustannuksista, sisällöistä että ajankäytöstä. Ja brändistä.

Ihan suoraviivaista vastausta ei taida olla, vaan päätös on asioiden summa (nuo ylläolevat). Omalla kokemuksellani totean myös, että some-lomailuun vaikuttaa myös se, onko yrityksen bisnes (tuote tai palvelu) B2B-kärjellä vai suoraan kuluttajiin kohdistuvaa.

Mutkia suoriksi oikoen vastaan asiakkaani kysymykseen seuraavasti:

KYLLÄ, pitäisin lomaa ilman tunnontuskia, jos liiketoimintani on yritykseltä yrityksille (ja olen pienehkö yritys), koska...

  • pieni breikki sosiaalisen median up-to-date -päivityksissä antaa lomafiiliksen niin some-vastuulliselle kuin seuraajalle
  • ei ole pakko keksimällä keksiä ajastettavia päivityksiä, jos kesällä firmassa ei mitään tapahdu
  • ja jos tapahtuisi jotain ikävää tai erityisen hienoa juuri heinäkuussa, voivat ajastetut päivitykset tuntua korneilta siinä kohdin, kun pistetään peliin taas h-hetken kuulumisia
  • on mukavaa toivottaa hyvää kesää esimerkiksi Twitterissä, Facebookissa tai Instagramissa ja samalla infota, miten organisaatio mahdollisesti päivystää tai hoitaa asiakaspalvelua kesäaikana. Samalla on hyvä kertoa, milloin somessa taas kuuluillaan lomien jälkeen.
  • vaikka lomanviettoviesti olisi laitettu someen, voi aina tilanteen vaatiessa tai niin haluttaessa silti päivittää uusimpia kuulumisia
  • saadaan kustannussäästöjä, varsinkin jos sisällöt tulevat ulkopuoliselta tekijältä :D

EI, en pitäisi some-lomaa, jos olen iso yritys, jossa tapahtuu kesälläkin paljon ja erityisesti, jos toiminta on kuluttajille suunnatuissa tuotteissa ja palveluissa... 

  • lomalla ihmisillä on aikaa surffailla ja jos tuotetta tarvitsee ympäri vuoden tai hankinta ei ole sidoksissa vuodenaikaan, on some-läsnäolo kesälläkin silloin asiakaspalvelua
  • kesällä some-päivitykset voivat olla joka tapauksessa rennompia, sillä some-kansakin on silloin rennompaa
  • kuluttajat haluavat tietoa, ideoita ja sisältöjä oli loma tai ei, varsinkin jo tuote tai palvelu on heille ajankohtaista
  • brändejä rakastetaan kautta vuoden, niistä halutaan kuulla ja sitoutuneet haluavat olla sitoutuneita lomallakin
  • kuluttaja kuluttaa lomallakin - yleensä vielä vähän enemmän kuin arkena. Somessa on helppo vinkata, mitä lomalainen saattaisi tarvita.

Mutta, somessa kaikki on juuri niin ketterää tai strategista kuin organisaatio haluaa. Lähtökohtana on luonnollisestikin yrittää ymmärtää, mitä asiakas haluaa.

Ja päädyt sitten "Kyllä" tai "Ei" -päätökseen, muista nauttia kesästä. Ja jos jälkeenpäin tulee sanomista, niin muista kommentit  hyvissä ajoin ennen ensi kesää ja tee päinvastoin kuin tänä kesänä.



torstai 2. kesäkuuta 2016

KUINKA PALJON TUNNETTA VOIKAAN LIITTYÄ LASITERASSIN HANKINTAA – OSA 2

Yhdeksän kuukautta. Se aikahan odotuksessa kuluu, kun ihmislapsi kehittyy alkiosta vauvaksi. Tällä kertaa sama aika käytettiin uuden lasiterassimme loppuunsaattamiseksi, sillä kommelluksia riitti.

Viime syyskuussa odotukset olivat korkealla - (alun tunnelmia voit takautuvasti lukea osasta 1.) Lasiterasseja tarjoavan Siestan ammattilaisia kävi katsastamassa isoa terassiamme, jonka halusimme kattaa laseilla. Mittauksia tehtiin ja suunnitelmia syntyi. Oli odottava fiilis ja lähtökohtana, että jouluna juomme glögit uudistuneella terassilla ja jonne joulukuusikin sopisi kuin nakutettu. 

Vaan niinhän siinä sitten kävi, että joulu tuli ja meni. Samoin uusivuosi ja pääsiäinen... ja vappukin alkoi lähestyä.

Lupaprosessi kangerteli ja kommunikaatio pätki

Syksyllä jossain kohdin alkoi jo selvitä, että noin puolellatoista neliöllä pinta-alarajoitukset ylittävä terassimme ei menisi läpi Helsingin kaupungin rakennusvirastolle pelkällä toimenpideluvalla. Sitä sieltä väkisin yrittivät tyrkyttää, mutta onneksi jo aiemmin kehumamme myyjä ja luottokontaktimme Siestalla eli Tea oli soittanut virastossa riittävän ylös ja selventänyt tilanteen. Eihän todellakaan ole mitään järkeä, että jo olemassaolevan kaiteellisen terassin pinta-alaa ei hyödynnetä järjen mukaan, vaan pakotetusti yritettiin katkaista lasitus kattamaan vain 20 neliötä. Siinä olisi jäänyt olohuoneeseen johtavan oven sivustoilla olevista ulkolampuista toinen lasituksen sisäpuolelle ja toinen olisi jäänyt yksinään valaisemaan lasituksen ulkopuolelle. Tai jos katkaisu olisi tehty terassin uloimman pitkän reunan suuntaisesti, olisi kulmassa tukitolppa lähtenyt lähes keskeltä pihanurmelle johtavia portaita. Oi byrokratian riemua!

Onneksi kiinteistöllämme on rakennusoikeutta jäljellä, joten lähdimme liikenteeseen rakennusluvan turvin. Mutta niin - 1,5 neliön ”ulkotilojen” takia. Ja lupakustannukset olivat myös hieman eri kuin toimenpideluvassa. Rakennuslupaprosessi toi arvattavasti osansa kaikesta viivästyksestä. Samaan syssyyn kuitenkin myös yhteyshenkilömme Tea loukkaantui ja jäi sairaslomalle useammaksi kuukaudeksi. Siinä kohdassa ilmeni, että prosessit Siestalla eivät olleet ihan hiottuja. Kommunikaatio asiakkaaseen osittain katkesi tai ainakin tökki pahasti. 

Joulukuun alussa tuli kuitenkin tieto, että lupa olisi herumassa. Sen meille infosi sairaslomalainen. Nyt voisi kuvitella, että hommat lähtevät rullaamaan. Valitettavasti ei. Siestalla odottelivat kuukauden, että rakennusviraston viralliset paperit olivat valmiit. Varsinaisia piirustuksia ei ollut siinä kohdin vielä tehty. Olimme sikäli asiakkaina nipottajia, että olimme vaatineet nähdä ja kuitata piirrustukset ennen kuin Siestalla tuotanto alkaa. Taas paloi aikaa!

Jos mieheni ja minä emme olisi olleet aktiivisia, kyselleet piirustusten perään ja halunneet tarkistaa niitä, olisi terassimme myös loppumetreillä ollut jotain ihan muuta kuin mittatarkistuksissa paikan päällä oli sovittu ja laattoihin tussilla ruksittu. Arkkitehti oli tehnyt omia ratkaisujaan toteutuksesta - yksinkertaistakseen ilmeisesti rakentamista. Vaan kun siinä juuri oli se juju, miksi paikan päällä oli käyty ja tarkasti mittailtu. Arkkitehdin uudispiirustuksilla ei myöskään olisi terassin liukuovet auenneet, koska kahva ei olisi mahtunut kulkemaan olemassaolevan parveketolpan ohi. Hän oli sujuvasti muuttanut kahvan "sormikoloksi", josta vetämällä myös oven saa liutettua auki. Niin varmaan juu, isoja ovia onkin kiva liikutella parilla sormella! Ei liene vaikeaa arvata, millainen savu nousi päästäni.

Tervetuloa asennusmiehet - rouvalla on yöpuku päällä

Mitään peruuttamatonta ei onneksi päässyt terassimme kanssa sattumaan. Piirustuksia palloteltiin niin kauan, että ne olivat alkuperäisten tarpeiden mukaiset. Niin lähtivät kuvat eteenpäin tuotantoon. Aina välillä kyselimme, koska asennus tapahtuisi. Meille oli luvattu yhtä, mutta lopputulema oli taas jotain toista. Pari virheellistä tekstiviestiäkin tuli, joista tämä rouva tuli vuoroin epävarmaksi vuoroin epätoivoiseksi. Viikkoa ennen vappua aloin jo hermostua. Olin kutsunut vieraita illanviettoon ja aikomus oli olla uudella terassilla. Näinköhän.

Vaan kyllä. Asennusmiehet soittivat vappuviikolla maanantaiaamuna hieman ennen kahdeksaa: "Nyt oltaisiin tulossa." Yöpuku päällä sopersin tukka pystyssä: "Tänne vaan, vaikka minulle kerrotun mukaan teidän piti kyllä tulla vasta huomenna." 

Terassi pystyssä - vappuvieraat sateelta suojassa

Rakennustyöt sujuivatkin sitten kohtuullisen sukkelaan. Mieheni oli sopivasti lomalla ja hän auttoi kahta asentajaa, vaikka näin ei sinänsä kyllä pitänyt olla. Mutta... 4 päivää aikaa ennen vieraita!

Kaikki sujui lopulta varsin mallikkaasti kamalasta sadekelistä ja kylmyydestä huolimatta. Pientä sadattelua tuli kyllä siinä kohdassa, kun piti viedä terassitakan piippu ja rännitykset laseista läpi. Niillepä ei ollutkaan reikiä. Myös yksi sivulasi uupui kuormasta. Työ tehtiin kuitenkin niin valmiiksi kuin mahdollista. Ja arvatkaapa - vappuna nautiskelimme terassilla kuohujuomaa viltteihin kääriytyneinä ja kynttilät takassa. Oli tunnelmaa!

Tässä kohdassa terassimme oli siis noin 90 % valmis. Vielä ei kuitenkaan oltu maalissa. Jätän osaan 3 tarinan lopun, jossa edelleen riittää kerrottavaa kokemuksistamme lasiterassin hankinnassa. Eikä sisustamisessakaan mennyt ilman hassuja sattumia.




Se on tässä vaiheessa kuitenkin jo sanottava, että kaikesta harmituksesta huolimatta olen kuitenkin tyytyväinen, että Siestalla vastattiin joka kerran yhteydenottoihimme ja kuunneltiin palautettamme. He yrittivät parhaansa ja olivat valmiita myöntämään sattuneet mokat - sekä ottamaan niistä opiksi vastaisuudessa. Ja mikä tärkeintä - heidän terassituotteensahan on aivan loistava. Se on jo tullut testattua!




perjantai 23. tammikuuta 2015

KRIISIVIESTINTÄ VAATII USEAMMAN KANAVAN

Kriisiviestinnästä puhutaan paljon ja syystäkin. Kriisejä on niin meillä maija-meikäläisillä yksityiselämässä kuin organisaatioilla toiminnassaan. Aina ne koskettavat kuitenkin ihmistä. Jos siis olet kriisien ja niiden viestinnän kanssa tekemisissä ihan millä lailla tahansa, niin muistutan, että ole sinä se, joka älähtää ääneen, että viesti "kriisistä" menee tietoa tarvitseville useammasta kuin yhdestä kanavasta.

Kriisitilanteen kurimuksessa on syytä olla mielessä, missä kaikissa kanavissa kriisistä tiedotetaan.  Nykyisellään sosiaalinen media on nopea väline, mutta se ei silti aina tavoita kaikkia akuutisti tietoa tarvitsevia. 

Itselläni on tästä omakohtainen kokemus asiakkaana aivan hiljattain. Yritykseni sähköposti ei aamulla auennut. Aika fataali tilanne, sillä tiesin, että sähköpostissa odotti tärkeä työtilaus. Yritin muutamaa eri kautta ja eri laitteilla päästä posteihin, mutta yhteys ohjelmaan ei auennut. Kännykässäni on puhelinnumero palveluntarjoajani helpdeskiin, johon soitinkin, sillä näitä katkoksia omalla kohdallani oli ollut aiemminkin. Linjalla vastasi automaatti, joka ilmoitti, että linjalla on ruuhkaa. Ei muuta. Kävin palveluntarjoajan nettisivun etusivulla, mutta sieltä en löytänyt mitään tietoa, että olisi jotain tavallisuudesta poikkeavaa tekeillä.

Seuraavaksi itselleni loogisinta oli mennä Twitteriin ja katsoa, olisiko yritys siellä. Onneksi oli ja sieltä löytyi myös twiittaus, jossa kerrottiin, että vikatiedote verkkoyhteysviasta löytyy palveluntarjoajan extranetin ”omapalvelu”-osiosta ja että tiedotetta tilanteesta päivitetään Facebook-sivulla.

Tämä yritys siis viesti kriisitilanteesta, mutta viestinnän kanavat eivät välttämättä osuneet tietoa tarvitseviin. Ja mikä pahinta liiketoiminnan näkökulmasta - asiakkaisiin. Itse en seurannut tätä yritystä Twitterissä saati Facebookissa, ja extranetin omapalvelua en edes ajatellut tässä yhteydessä tiedotuskanavaksi. Enkä varmasti ollut ainoa. Aika loogista olisi ollut ennakoida, että ihmiset soittavat helpdeskiin kysyäkseen apua. Nauhoitettuun automaattivastaukseen olisi tässä tilanteessa voinut laittaa viestin, jossa kerrotaan, että verkkoyhteyksissä on ongelmia, että se vaikuttaa asiakkaiden sähköpostiliikenteeseen ja että valitettavasti puheliliikenteessäkin on nyt tästä syystä ruuhkaa. Seuratkaa viestintäämme Facebookissa ja Twitterissä. Sanoisin, että asia olisi tullut monelle nopeammin selväksi näin.

Kuva löytyy Pinterestistäni

Yritys sai paljon kritiikkiä FB-sivuillaan siitä, että tällaista verkkoyhteysongelmaa ei pystytty hoitamaan nopeammin ja ettei siitä viestitty riittävästi. Ongelma oli havaittu puolenyön aikoinen, mutta ensimmäinen informoiva FB-päivitys oli tehty aamulla kello 9 jälkeen.

Hyvin hoidettu kriisiviestintä yleensä kasvattaa yrityksen mainetta ja parhaimmillaan koko kriisitilanne kääntyy organisaatio voitoksi. Huono tai vajaa viestintä taas jää painolastiksi organisaation harteille ja maineen puhdistamiseen voi mennä kauankin. Ei voi mitään, että koska kyseinen palveluntarjoaja toimii verkkosivustojen kanssa, mutta ei pysty tuottamaan omalle etusivulleen jonkintasoista "uutis-/ajankohtaispalstaa", niin pistää kyllä miettimään. Ja tosiaankin, kun tämä ei ollut ensimmäinen kerta. 



Olen muuten puhumassa tästä aiheesta eli kriisiviestinnästä enemmänkin 17.3. Ilmoittaudu ihmeessä mukaan kriisiviestinnän tehopäivään.







keskiviikko 21. tammikuuta 2015

SAAKO ASIAKKAALLE SANOA "EI KIITOS"

Hankinta- ja myyntitilanteissa asiakas on kuningas. Hän valitsee itselleen sopivimman kumppanin tai (tavaran)toimittajan ja kun homma ei jossain vaiheessa enää ehkä luista, vaihtaa toiseen. Entäpä, kun tilanne onkin niinpäin, että ehdolla oleva kumppani alkaa epäröidä tulevaa asiakassuhdetta ja yhteistyön mielekkyyttä.

Ei mikään mukava tilanne, eihän? Varsinkaan, jos on lähtenyt yrittäjyyteen osittain siksi, että saa toteuttaa ammattitaitoaan työstään ylpeänä, itsenäisenä ja sitoutuneena. Sitten vastaan tulee asiakas, joka etsii osaamistasi ja tiedostaa avuntarpeensa, mutta hangoittelee itse itselleenkin vastaan.
Kuva Pinterestistäni


Tässä kohtaa moni sanoo, että ihan normaali tilanne. Kyllä, varmasti näin ja tilanteessa asiantuntijuuttaan myyvän on vakuutettava epäileväinen ja ehkä myös joskus aiemmin vastaavissa tilanteissa pettymyksen kokenut asiakas.

Minulle kävi näin. Case vaikutti hyvältä ja yhteyttä ottanut organisaation edustaja järkevältä sekä kokonaistilanteen hyvin hahmottaneelta. Tapasimme kesällä. Tein tarjouksen. Asia siirtyi heillä strategiaprosessin tieltä. Seuraavan kerran sain yhteydenoton marraskuussa: keltaista valoa aloitukselle. He toivoivat aloitusideointia joulukuulle. Joulu tuli ja meni, eikä mitään kuulunut. Tammikuussa tuli sitten tapaamisehdotus ja pyyntö esitellä jälleen kerran toimenpiteet, joita heille mietin. Ja tietenkin - yli puoli vuotta aiemmin tekemäni tarjouksen hinnantarkistukset.

Jossain kohdin minua alkoi epäilyttää. Mikä olisi oikeasti tämän asiakkaan sitoutuminen siihen asiaan, jota olisi tarkoitus yhdessä tehdä. Yht'äkkiä keskustelimme hinnoista kuin se olisi ydinasia yhteistyössä. Ilmeisesti heidän budjettinsa siellä taustalla hiertää, mutta juuri se ehkä pistääkin miettimään. Eikö sillä ole väliä, mitä he ovat saamassa?

Soitin kollegiaalisen puhelun toiselle  alani yrittäjälle ja luotasin häneltä kokemuksia vastaavasta. Hän totesi, että yrittäjyyteen kuuluu riski. Viisaasti sanottu. Minua ei tosin tässä yhteydessä mietitytä vain tingityt hinnat, vaan se, onko asiakas arvojeni mukainen. En ole ihan varma haluanko innostua, uskonko kumppanuuteen ja miten tässä käykään itsekunnioitukselle. Haluan antaa parastani, mutta nyt epäilen, että se yritetään nyhtää minusta hyväksikäyttäen.

Seuraan itsekin mielenkiinnolla, miten tässä käy. Nielenkö ylpeyteni, nollaan mieleni ja lähden ammattilaisena hoitamaan casen kotiin. Vai kuuntelenko intuitiota ja päästän asiakkaan jonkun toisen hellään huomaan...

torstai 15. tammikuuta 2015

HYVÄ PAHA PALVELUASENNE

Myyjä seisoi tiskin takana selin minuun - asiakkaaseen. "Ihan hetki vaan", hän sanoi kääntymättä, kun yritin kohteliaasti kiinnittää hänen huomiotaan. Kun hän lopulta kääntyi ja esitin asiani, hän viittoili käsillään oikealle ja vasemmalla tarkoittaen, että minun - asiakkaan - sopii etsiä kysymiäni tuotteita niistä suunnista.

Tuo edellä ollut ei ole vitsinpätkä, vaan totisinta totta joulun alla Jumbon Stockmannilla. Olin aika pöyristynyt tilanteesta, sillä kysyin tietyn merkkistä miesten kauluspaitaa tietyssä ei-niin-halvassa hintaluokassa ja odotin, että myyjää kiinnostaisi "helppo kauppa" niin paljon, että hän tulisi kanssani hyllyrivistön luo esittelemään kysymääni paitaa. Mutta siis, EI, näin ei ollut. 

Kävin siis itsekseni hänen osoittamissaan suunnissa, mutta koska en riittävän helposti löytänyt hakemaani, oli ainoa mahdollisuus poistua. No, eipä hätää. Toisessa liikkeessä minua kyllä palveltiin senkin edessä. Harmi vain, että juuri sitä etsimääni paitaa ei löytynyt. Pukinkonttiin päätyi kuitenkin jotain muuta mukavaa, joka teki mieheni yllättyneen iloiseksi.

Toinen kokemukseni aivan päinvastaisesta asiakaspalvelusta on urheiluliikkeestä vuodenvaihteen jälkeen eli alennusmyynneistä. 

Pämähdin aivan ex-tempore Kampin Stadiumiin ennen omaa asiakaspalaveriani ja katselin etuoven läheisyyteen pystytettyä houkutusmyyntipöytää, jossa oli alle 10 eurolla erilaisia naisten trikoopaitoja. Hyvä, että ehdin värivaihtoehtoja ihailla, kun viereeni oli ilmestynyt nuorehko mies, joka ystävällisesti kysyi, voisiko olla minulle jotenkin avuksi ja millaista paitaa olen mahdollisesti etsimässä. Kun aloin selata siniraidallisten paitojen pinoa ja etsiä omaa kokoani, hän totesi heti, että jos kokoa ei löydy, niin hän katsoo koneelta, josko jossain toisessa liikkeessä olisi. Oma kokoni kuitenkin löytyi ja päätin ottaa paidan. Myyjä nyökkäsi iloisesti, toivotti mukavaa päivänjatkoa ja kertoi vielä, että lisää naisten vaatteita on toisessa kerroksessa ja kassat löytyvät oikealta, sitten kun olen lähdössä. OK, kiitos.

Näiden esimerkkien valossa ei ole vaikea päätellä, mikä vaikutus on palveluasenteella. Itse yrittäjänä elän samaa todellisuutta joka asiakaskohtaamisessani oli se sitten sähköpostitse, puhelimessa tai kasvokkain. Kenelläkään (myynti)työtä tekevällä ei ole varaa väheksyä asiakkaansa kokemusta. Vaikka itsellä olisi miten huono päivä, se pitäisi vain piilottaa. Tai ainakaan asiakkaalle ei pidä kääntää selkäänsä - ei kuvainnollisesti eikä oikeasti.

Tunne ja asenne välittyvät, no dout!