Näytetään tekstit, joissa on tunniste #joululahja. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste #joululahja. Näytä kaikki tekstit

sunnuntai 20. joulukuuta 2015

PARAS LAHJA ON KUUNTELUN TULOS

Lahja ei ole vain materiaa, vaan ikivanha tapa viestiä ja hoitaa suhteita. Näin joulun alla monella on paineita lahjojen hankinnasta. Vaikka viimeisiä päiviä viedään, niin nyt tarkkana. Toiveen täyttyminen ilahduttaa enemmän kuin yllätys, vaikka antaja toisin ehkä luulee!

Lahjan antaminen kannattaa, sillä toisen muistamisesta saa itsellekin hyvän mielen. Ilmiö on todistettu ihan tieteellisesti. Rahan käyttäminen tai itsetekemisen vaivan näkeminen lisää onnellisuutta enemmän kuin itselle hankkiminen, todennettiin jo 2009 Science-lehdessä julkaistussa tutkimuksessa.


Kenelle lahjan annat?

Lahjaideat kannattaisi miettiä yksi ihminen kerrallaan. Silloin lahjoista saa osuvampia. Tunnustan suoraan, että oma taktiikkani on joulushoppailuissa ollut aiemmin se, että hankin mahdollisimman vaihtelevia lahjoja ja sitten yritän niistä keksiä parhaiten eri saajille sopivat. Toki niin, että kaikki tai mikä tahansa hankkimistani lahjoista ilahduttaisi vastaanottajaa. Tänä jouluna muutin taktiikkaa, sillä olen pitkin vuotta valinnut monessa tilanteessa kuuntelun tien!


Toivottu lahja antaa leveimmän hymyn

Jos läheinen on kertonut suoraan lahjatoiveestaan, niin miksei sitä noudattaisi? Itsekin voi suoraan kysyä, mitä toinen haluaisi. Hän mitä todennäköisimmin silloin myös pitää siitä. Tämä pätee erityisesti läheisimpiin ihmisiin, joiden kanssa usein myös avaa lahjoja. Naamanilme kertoo nopeasti, mitä mieltä saaja lahjasta on. Vaikka lahja olisi se, mitä on toivottu ja odotettu, on ilme yleensä auvoisempi ja iloisempi kuin silloin, kun paketista paljastuikin jotain muuta.
Toivelahja ei ehkä ole yllätys, mutta sitä arvostaa ja siitä tykkää luultavasti astetta enemmän kuin lahjasta, joka on saajalle spontaanisti valittu. Lahjan antaja usein olettaa tekevänsä vaikutuksen yllättämällä, mutta kokemuksen rintaäänellä totean, että lahjan saajaa onnistuu ilahduttamaan enemmän, kun kääreistä paljastuu se toivottu lahja. Tämä pätee niin lapsiin kuin aikuisiin, ja ennen kaikkea tietysti oman perheen jäseniin.
Tätä taktiikkaa noudattamalla onnistuivat joululahjahankinnat omalle perheelle tänä vuonna kivuttomasti. Jotain pientä yllätystäkin toki joulupapereihin kääritään, mutta eivät nekään varsinaisia yllätyksiä ole, vaan äitinä ja vaimona bongattuja tarpeellisuuslahjoja, jotka kääritään erityisen kauniisti ja kekseliäästi.


Entäs sitten asiakkaalle?

Asiakkaiden ja yhteistyökumppaneiden osalta olen noudattanut linjaa, joka itseäni on ilahduttanut saajapuolena vuosikausia. Pullo glögiä, jouluteetä tai -kahvia, suklaata, kynttilä, joulumausteita tai viinipullo. 

Jouluun liittyvä pieni hyötylahja ei yleensä mene hukkaan, vaan vastaanottaja voi käyttää sen heti jouluna (tai laittaa sujuvasti kiertoon, jos ei itselle sovi). Antajana toki yritän ajatella ihmistä, joka lahjan saa ja sen verran pitäisi olla tunneherkkyyttä ja ihmistuntemusta, ettei pistä viinipulloa ongelmaiselle tai suklaata liikakilojen kanssa kamppailevalle.

Eikä asiakas tai kumppani edes yleensä odota lahjaa. Ainakaan näinä aikoina. Siksi pienikin joulumuistaminen on iloinen yllätys. Ja siinä toteutuu myös lahjanantamisen merkitys suhteenhoidollisena elementtinä: "Kiitos kuluneesta - jatketaanhan tulevaisuudessakin!"


torstai 15. tammikuuta 2015

HYVÄ PAHA PALVELUASENNE

Myyjä seisoi tiskin takana selin minuun - asiakkaaseen. "Ihan hetki vaan", hän sanoi kääntymättä, kun yritin kohteliaasti kiinnittää hänen huomiotaan. Kun hän lopulta kääntyi ja esitin asiani, hän viittoili käsillään oikealle ja vasemmalla tarkoittaen, että minun - asiakkaan - sopii etsiä kysymiäni tuotteita niistä suunnista.

Tuo edellä ollut ei ole vitsinpätkä, vaan totisinta totta joulun alla Jumbon Stockmannilla. Olin aika pöyristynyt tilanteesta, sillä kysyin tietyn merkkistä miesten kauluspaitaa tietyssä ei-niin-halvassa hintaluokassa ja odotin, että myyjää kiinnostaisi "helppo kauppa" niin paljon, että hän tulisi kanssani hyllyrivistön luo esittelemään kysymääni paitaa. Mutta siis, EI, näin ei ollut. 

Kävin siis itsekseni hänen osoittamissaan suunnissa, mutta koska en riittävän helposti löytänyt hakemaani, oli ainoa mahdollisuus poistua. No, eipä hätää. Toisessa liikkeessä minua kyllä palveltiin senkin edessä. Harmi vain, että juuri sitä etsimääni paitaa ei löytynyt. Pukinkonttiin päätyi kuitenkin jotain muuta mukavaa, joka teki mieheni yllättyneen iloiseksi.

Toinen kokemukseni aivan päinvastaisesta asiakaspalvelusta on urheiluliikkeestä vuodenvaihteen jälkeen eli alennusmyynneistä. 

Pämähdin aivan ex-tempore Kampin Stadiumiin ennen omaa asiakaspalaveriani ja katselin etuoven läheisyyteen pystytettyä houkutusmyyntipöytää, jossa oli alle 10 eurolla erilaisia naisten trikoopaitoja. Hyvä, että ehdin värivaihtoehtoja ihailla, kun viereeni oli ilmestynyt nuorehko mies, joka ystävällisesti kysyi, voisiko olla minulle jotenkin avuksi ja millaista paitaa olen mahdollisesti etsimässä. Kun aloin selata siniraidallisten paitojen pinoa ja etsiä omaa kokoani, hän totesi heti, että jos kokoa ei löydy, niin hän katsoo koneelta, josko jossain toisessa liikkeessä olisi. Oma kokoni kuitenkin löytyi ja päätin ottaa paidan. Myyjä nyökkäsi iloisesti, toivotti mukavaa päivänjatkoa ja kertoi vielä, että lisää naisten vaatteita on toisessa kerroksessa ja kassat löytyvät oikealta, sitten kun olen lähdössä. OK, kiitos.

Näiden esimerkkien valossa ei ole vaikea päätellä, mikä vaikutus on palveluasenteella. Itse yrittäjänä elän samaa todellisuutta joka asiakaskohtaamisessani oli se sitten sähköpostitse, puhelimessa tai kasvokkain. Kenelläkään (myynti)työtä tekevällä ei ole varaa väheksyä asiakkaansa kokemusta. Vaikka itsellä olisi miten huono päivä, se pitäisi vain piilottaa. Tai ainakaan asiakkaalle ei pidä kääntää selkäänsä - ei kuvainnollisesti eikä oikeasti.

Tunne ja asenne välittyvät, no dout!