Näytetään tekstit, joissa on tunniste #arvot. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste #arvot. Näytä kaikki tekstit

torstai 31. joulukuuta 2015

YRITTÄJÄ, NAINEN JA ÄITI - FIILISTELY SALLITTU

Vuoden 2015 viimeistä päivää viedään ja päätin ehtiä vielä istahtaa valkoiselle sohvalleni. Tähän vuoteen on mahtunut paljon, joten teen pikaotannan merkityksellisimmistä huomioistani viestintäyrittäjänä, naisena ja äitinä.

Kun kaksi vuotta takaperin päätin hypätä pois palkkatyöstä ja stressioravanpyörästä, minua hieman hirvitti. Nyt taakse katsoessani taputan itseäni olkapäälle - pelastin itseni vakavalta työuupumukselta ja ylläpidin teollani omaa arvomaailmaani. Uuden edessä on hyvä olla nöyrä, mutta samalla luottaa itseensä. Jos jotain oikein kovasti haluaa, sitä myös yrittää parhaansa ja oppii uusia tapoja toimia, kun pitää silmänsä ja korvansa auki. Siksipä lausunkin tässä ihan ääneen: jos joku miettii - edes vähän - uuteen heittäytymistä, olen käytettävissä juttukumppaniksi ja kuuntelijaksi. Paljon olen yrittäjyydestä oppinut ja eniten ehkä vielä itsensä likoon laittamisesta. Tätä sparraan mielelläni! 
Yrittäjän teesini:
1. Tartu rohkeasti uuteen, vaikka et aina heti kuule eurojen kilahtavan kassaan.
 2. Verkostoidu ja kontaktoidu jokaisessa tilanteessa, jossa olet mukana - uusi potentiaalinen asiakas saattaa odottaa sinua vaikka joululahjaostoksia tehdessäsi kassaneitinä (tositarina, jonka kerron myöhemmin!)
3. Jos olet yksinyrittäjä, muista, että verkostot ovat elintärkeitä. Kaikkea ei vain pysty tekemään yksin ja silloin auttava käsipari & aivokapasiteetti kollegalta on kullan arvoista. Asiakkaan pitää saada sitä,  mitä hän haluaa eli on tilannut. Ei ole sinulta pois, vaikka käyttäisit lopputuloksen toteutukseen "kilpailevaakin" kumppania. Tärkeintä on, että asiakas kokee saavansa haluamansa (ja vähän enemmän) juuri sinun avullasi.

Epäröin yrittäjyyteen heittäydyttyäni myös sitä, miten työorientoituneena naisena saan pidettyä hommat hallinnassa. Tiedän jo ennakkoon, että saatan "uppoutua" työhön ja kaikki muu unohtuu. Moni tarina kertoo, kuinka yrittäjillä ei ole lomia ja töitä tehdään pahimmillaan 24/7. Omalta osaltani päätin pitää huolta siitä, että yritän kaikkeni, jotta pystyn pitämään riittävästi työstäirtaantumishetkiä (=lomapäiviä) ja huolehtia terveydestäni. Aina ei ole ollut helppoa päästää irti aivotyöstä ja ajattelemisesta, mutta kännykän off-kytkentä ja kodin ulkopuolisen toimiston hankkiminen auttoivat kummasti. Kun tietyt työjutut ovat työpaikalla, voi elää vapaammin kotona. Ehkä? (Tämä on vielä vähän hakusessa - tunnustan.) Terveyteen ja fyysiseen hyvinvointiinkin panostaminen on ollut vielä harjoitusasteella, mutta en missään nimessä ole luovuttanut.

Naisen logiikkaa:
1. Muista pitää huolta itsestäsi. Älä unohda säännöllistä ruokarytmiä, vaikka olisi kuinka kiire. Vaaka kertoo heti, jos syöt epäsäännöllisesti. Älä ole silti vaa'an orja, yritä kuunnella kehosi signaaleja ja tee niille jotain.
2. Pidä edes yksi harrastus, joka on vain sinun juttusi. Se voi olla juoksulenkki, leipominen, dekkarien luku.... ihan mitä vain. Kunhan nautit siitä, mitä teet ja annat sen ajan itsellesi.
3. Aloita laihdutuskuuri - taas kerran. Päätä, että tällä kertaa tulos on lopullinen ja kyse on elämänhallinnasta. Jatka tätä vuoden loppuun ja aloita uudelleen! (Haha - sainhan sinut nauramaan... edes hymyilemään? Tämä kohta 3. nimittäin kuuluu oikeasti niin, että "älä ota kaikkea niin vakavasti, hymyile ja naura, kun siihen on aihetta!")

Naisena mieli kaihertaa kaiken keskellä myös siitä, että työn ja itsensä lisäksi pitäisi myös hallita lapsia. Oh, omat lapseni taitavat olla menetetty case, mutta yritän silti joka päivä parhaani. Äitinä kuskaan, kannustan ja kustannan. Kuskauksesta on perheessämme tullut itse asiassa tavaramerkkini, erityisesti keskimmäisen jääkiekkoilijan roudarina. Nuorimies (13v) vaihtoi syksyllä jääkiekkoseuraa ja matkat hallille kotiovelta vievät parhaimmillaan 80 km kyiseisen kuskauskerran osalta. Ilmoitinkin heti elokuussa miehelleni, että erityisesti tiistain Järvenpää-keikat ovat minun. Starttaamme auton pojan kanssa klo 15 tietämissä ja kotona olemme noin 20.00. Tässä välissä tien päällä on kulunut ajasta noin 1,5 h, kaikki muu aika on minun. Teen töitä, käyn paikallisessa uimahallissa, etsin Järvenpäässä uusia sauvakävelyreittejä, luen kirjaa hallin kahviossa - mitä milloinkin. Muut lapset saavat oman osuutensa roudauksistani sitten viikon muina päivinä. Ja huomionarvoista on ehkä mainita, että maanantaisin meillä ei ole mitään!!!!!!
Äiti päättää:
1. Aikuinen ohjaa lasta, ei toisin päin. Välillä lapsi toki asettaa ohjauksen raamit, mutta äitinä kestän sen, koska haluan meidän kaikkien parasta. (Keskeytän esim. työpäivän toimistolla tullakseni tekemään ruokaa kotiin lapsille, joilla kaikilla on harrastuspäivä ko. päivänä. Samalla saan syödä itsekin kotiruokaa ja voin seurustella lasteni kanssa. Illalla ehtii tehdä töitä lisää, ja lapsille tämä on ok, koska ovat saaneet huomiotani ja ruokaa jo sinä päivänä.)
2. Nukkuminen on number one. Teini-ikäiset eivät ymmärrä, että älyvehje on kaiken pahan alku ja juuri. Eikä äitikään aina. Otamme luurit pois kaikilta yöksi.... paitsi perheen isältä, joka ei vielä ymmärrä omaa parastaan. Toisaalta, minä en olekaan hänen äitinsä. 
3. Saa mennä tunteella. Äiti on kuitenkin aikuinen ja jälkikasvu lapsia. Muista oma roolisi, vaikka kuinka "....ituttaisi".  

Nyt lausun Sinulle hyvää tulevaa vuotta 2016 ja toivon, että istahdat sohvalleni vuoden vaihduttuakin. Saamani palaute kirjoittelustani on ollut inspiroivaa ja ilahduttanut minua henkilökohtaisesti niin naisena kuin yrittäjänä. ISO KIITOS. Kuuluillaan! Ja kumpikin kuvista löytyy tietysti Pinterestistäni.



keskiviikko 21. tammikuuta 2015

SAAKO ASIAKKAALLE SANOA "EI KIITOS"

Hankinta- ja myyntitilanteissa asiakas on kuningas. Hän valitsee itselleen sopivimman kumppanin tai (tavaran)toimittajan ja kun homma ei jossain vaiheessa enää ehkä luista, vaihtaa toiseen. Entäpä, kun tilanne onkin niinpäin, että ehdolla oleva kumppani alkaa epäröidä tulevaa asiakassuhdetta ja yhteistyön mielekkyyttä.

Ei mikään mukava tilanne, eihän? Varsinkaan, jos on lähtenyt yrittäjyyteen osittain siksi, että saa toteuttaa ammattitaitoaan työstään ylpeänä, itsenäisenä ja sitoutuneena. Sitten vastaan tulee asiakas, joka etsii osaamistasi ja tiedostaa avuntarpeensa, mutta hangoittelee itse itselleenkin vastaan.
Kuva Pinterestistäni


Tässä kohtaa moni sanoo, että ihan normaali tilanne. Kyllä, varmasti näin ja tilanteessa asiantuntijuuttaan myyvän on vakuutettava epäileväinen ja ehkä myös joskus aiemmin vastaavissa tilanteissa pettymyksen kokenut asiakas.

Minulle kävi näin. Case vaikutti hyvältä ja yhteyttä ottanut organisaation edustaja järkevältä sekä kokonaistilanteen hyvin hahmottaneelta. Tapasimme kesällä. Tein tarjouksen. Asia siirtyi heillä strategiaprosessin tieltä. Seuraavan kerran sain yhteydenoton marraskuussa: keltaista valoa aloitukselle. He toivoivat aloitusideointia joulukuulle. Joulu tuli ja meni, eikä mitään kuulunut. Tammikuussa tuli sitten tapaamisehdotus ja pyyntö esitellä jälleen kerran toimenpiteet, joita heille mietin. Ja tietenkin - yli puoli vuotta aiemmin tekemäni tarjouksen hinnantarkistukset.

Jossain kohdin minua alkoi epäilyttää. Mikä olisi oikeasti tämän asiakkaan sitoutuminen siihen asiaan, jota olisi tarkoitus yhdessä tehdä. Yht'äkkiä keskustelimme hinnoista kuin se olisi ydinasia yhteistyössä. Ilmeisesti heidän budjettinsa siellä taustalla hiertää, mutta juuri se ehkä pistääkin miettimään. Eikö sillä ole väliä, mitä he ovat saamassa?

Soitin kollegiaalisen puhelun toiselle  alani yrittäjälle ja luotasin häneltä kokemuksia vastaavasta. Hän totesi, että yrittäjyyteen kuuluu riski. Viisaasti sanottu. Minua ei tosin tässä yhteydessä mietitytä vain tingityt hinnat, vaan se, onko asiakas arvojeni mukainen. En ole ihan varma haluanko innostua, uskonko kumppanuuteen ja miten tässä käykään itsekunnioitukselle. Haluan antaa parastani, mutta nyt epäilen, että se yritetään nyhtää minusta hyväksikäyttäen.

Seuraan itsekin mielenkiinnolla, miten tässä käy. Nielenkö ylpeyteni, nollaan mieleni ja lähden ammattilaisena hoitamaan casen kotiin. Vai kuuntelenko intuitiota ja päästän asiakkaan jonkun toisen hellään huomaan...

perjantai 3. lokakuuta 2014

VOIHAN VASTUULLISUUS - KUKA SEN MÄÄRITTELEE

Organisaatioiden yhteiskuntavastuu  on termi, joka merkitsee organisaation – yleensä erityisesti yrityksen – velvoitetta ja velvollisuutta toimia vastuullisesti yhteiskunnassa ja tietysti koko maailmassa. Entä minä itse, miten toimii "minä"?

Yhteiskuntavastuullinen yritys harjoittaa yritystoimintaa, jota ohjaavat muun  muassa lait, asetukset, kansainväliset sopimukset, yleiset suositukset ja yrityksen omat toimintaohjeet. Termejä vastuullinen yritystoiminta ja vastuullisuus käytetään synonyymeinä yhteiskuntavastuulle.  Käytännössä kysymys on organisaation arvojen, tyytyväisten asiakkaiden, oman henkilöstön ja ympäristön luottamuksen ja hyväksynnän toteuttamisesta ja aiheen tärkeyden ymmärtämisestä yrityksen menestymistekijänä. Näistä kun  muodostuu yrityksen maine.

Asiakkaillani on kaikilla oma toimintamallinsa  omasta yhteiskuntavastuustaan. Suurella globaalilla yrityksellä huomattavasti tarkempi ja laajempi kuin pienemmillä. Julkishallinnon vastuullisuus toteutuu taas omalla tavallaan. Tärkeintä on kuitenkin, että heillä kaikilla on asia huomioituna. Tämän päivän kuluttaja eli asiakas (tai kansalainen), mutta myös henkilöstö yhtälailla on hyvin tiedostavaa. Vastuullisuus ympäristöasioissa  tai eettiset toimintaperiaatteet voivat ratkaista paljon. Haluanko tehdä noiden kanssa yhteistyötä, miksi ostaisin noilta tai haluanko olla tässä firmassa töissä?

Yhden henkilön yrityskin voi kantaa oman kortensa kekoon. Silloin kyse on monesti usein vielä enemmän henkilökohtaisista arvoista ja siitä, mihin mahdollisesti haluaa kohdistaa yhteiskunnallisen tukensa. Asiakkaanani ei juuri nyt ole koulua tai oppilaitosta, mutta asiakkaani asiakkaana on. Tämä ei suoraan vaikuttanut ratkaisuuni lähteä yritykseni nimissä tukemaan koulukiusaamista ehkäisevää ja vastustavaa toimintaa. Äiti minussa huusi tekoja ja vaikka omia lapsiani ei ole varsinaisesti kiusattu, eivätkä he tietääkseni ole olleet ”kiusaajia”, on tämä äärimmäisen tärkeä aihe. En puutu aiheeseen nyt sinänsä enempää, mutta voit toki miettiä omia hyväntekeväisyys- ja osallistumisnäkökulmiasi vaikkapa vierailtuasi Koulurauhaa –lehden nettisivuilla.


Kuva löytyy Pinterestistäni: Tia Härkönen / In the Kitchen
Vastuullisuus on kuitenkin muutakin kuin euroja jonkin asian hyväksi (=kassaan). Oma ja siten myös yritykseni vastuullisuus kumpuaa elämänkokemuksesta, arvoistani ja siitä, mitä itse jaan työni laatua. Olen yli 20-vuotisen työurani varrella ryvettynyt monessa – niin hyvässä kuin hieman epäsuhtaisessakin tekemisessä. Siksi koen tärkeäksi, että voin katsoa asiakastani tai yhteistyökumppaniani silmiin ja kertoa, miten ja kuinka mikäkin työkokonaisuus on hoitunut. Miksi olen päätynyt tiettyihin ratkaisuihin heidän puolestaan ja mitä arvoa ajattelin siitä heille olevan. Se on vastuuni yrittäjänä.

Naisena ja äitinä toteutan tätä samaa: miksi ostin kaupasta tiettyjä tuotteita perheelleni käyttöön, miksi kerron maailmanmenosta ja –ilmiöistä lapsilleni tietyllä tavalla tai miksi tuen juuri tiettyä harrastusta enemmän kuin toista. Siksi, että näen sen merkityksellisenä ja haluan jakaa näkemykseni heidän kanssaan. Vastuullisuuteen kuuluu kuitenkin myös se, että annan heidän itse tehdä omat johtopäätöksensä. Ovat ne samoja kuin omani... tai jotain muuta. 

Se vastuullisuudessa oikeastaan onkin niin hienoa – ja samalla vaikeaa. Kuka määrittelee, mikä on lopulta oikein? Jollakin voi olla ihan eri mielipide myös kotimaisesta perunasta, vaikka minulle sen ostaminen ja käyttäminen on vastuullisuutta puhtaimmillaan - kotikeittiössä. Vai mitä?