Näytetään tekstit, joissa on tunniste #yrittäjä. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste #yrittäjä. Näytä kaikki tekstit

maanantai 1. kesäkuuta 2015

VINKKEJÄ LOMANVIETTOON VALMISTAUTUVILLE TYÖMYYRILLE

Kesäkuu ja loma monella mielessä. Työterveyslaitos on laittanut nettisivuilleen vinkkejä lomanviettoon valmistautuville. Kurkkasin ja aion soveltaa niitä sopivasti itselleni.

Perinteisin kesälomakuukausi Suomessa on heinäkuu. Siihen sopeudun tyytyväisenä tällä kertaa myös itse, sillä kun asiakkaani kerran ovat lomilla, niin hyvällä syyllä minäkin. Ennen palkkatyöläisenä ja esimiehenä tämä ei ollut ihan näin helppoa. Tiimin kanssa oli sovittava, kuka voi/saa olla lomapäivillä milloinkin. Aika monesti joustin omissa lomissani. Sama pätee toki nytkin, mutta asiakkaiden kanssa tämä tuntuu silti olevan helpommin järjestettävissä. Aika mahtavaa!

Joka tapauksessa ennen lomailua on itse kunkin hyvä ajatella omaa paineensietokykyään ja valmiuttaan henkiseen irtiottoon. Ei ole hyväksi, jos lomalla on pakko miettiä kesken jääneitä tehtäviä tai millainen pino "must-do-now" -töitä odottaa heti palatessa.

Työterveyslaitoksen mukaan seuraavat asiat olisi syytä ottaa haltuun ennen lomalle jäämistä. Nämä pätevät soveltaen kenelle tahansa:

1. Valitse, mitkä työt teet valmiiksi. Jos tarpeen, neuvottele valinnasta esimiehen kanssa. Hyväksy se, että aina ei ole mahdollista saada kaikkea valmiiksi. (Ok, katson peiliin. Lupa annettu ja saatu! #hymynaama)

2. Kokoa lista kesken jäävistä työtehtävistä. Päätä 1-2 asiaa, joihin tartut heti palattuasi. Näin tekemättömät työt eivät rasita lomalla. Jätä lista työpöydälle odottamaan ja unohda sen sisältö loman ajaksi. (Oho, tämä "unohtaminen" ei kyllä tosiaankaan ole helppo rasti! #yritetään)

3. Sovi työpaikalla, millainen äärimmäinen tilanne vaatii sähköposti- tai puhelinyhteyttä kesken loman. (Katson taas peiliin. No worries, asiakkaan tilanne on aina äärimmäinen. Olen tavoitettavissa, paitsi perhelomalla Espanjan hiekkarannoilla heinäkuun alussa #olentosissani.)

4. Varmista lomarauha. Laita sähköpostiin lomavastaaja ja puhelin kiinni. Jos työasiat tulevat loman alkupäivinä mieleen, voit kirjata ajatuksesi ylös, mutta siirry sitten muiden asioiden pariin. (Jaa-a. Sähköpostin voi hoitaa lomaviestillä, mutta puhelimen kiinni pistäminen ei kyllä onnistu, koska henkilökohtainen ja työelämä nivoutuvat samaan kapulaan. Some-maailma on unohtunut TTL:ltä tässä. Yritän luvata, että yritän olla päivittämättä duunijuttuja siellä).

Työterveyslaitoksen mukaan etukäteen kannattaa myös miettiä, mitä lomaltaan haluaa. Vanha viisaushan on, että sopivan väljästi suunniteltu ohjelma antaa ryhtiä, mutta ei sido liikaa. Kiinnostava matka, toisenlainen puuhaaminen, odotettu vierailu tai virkistävä tapahtuma vie ajatuksen pois työstä. 

Ai niin, ja jos ohjelmaa on liikaa, sen noudattaminen alkaa itsessään käydä työstä. Vältetään tätä!

Kurkkaa TTL:n sivuilta vinkkilista tarkemmin.


perjantai 3. lokakuuta 2014

VOIHAN VASTUULLISUUS - KUKA SEN MÄÄRITTELEE

Organisaatioiden yhteiskuntavastuu  on termi, joka merkitsee organisaation – yleensä erityisesti yrityksen – velvoitetta ja velvollisuutta toimia vastuullisesti yhteiskunnassa ja tietysti koko maailmassa. Entä minä itse, miten toimii "minä"?

Yhteiskuntavastuullinen yritys harjoittaa yritystoimintaa, jota ohjaavat muun  muassa lait, asetukset, kansainväliset sopimukset, yleiset suositukset ja yrityksen omat toimintaohjeet. Termejä vastuullinen yritystoiminta ja vastuullisuus käytetään synonyymeinä yhteiskuntavastuulle.  Käytännössä kysymys on organisaation arvojen, tyytyväisten asiakkaiden, oman henkilöstön ja ympäristön luottamuksen ja hyväksynnän toteuttamisesta ja aiheen tärkeyden ymmärtämisestä yrityksen menestymistekijänä. Näistä kun  muodostuu yrityksen maine.

Asiakkaillani on kaikilla oma toimintamallinsa  omasta yhteiskuntavastuustaan. Suurella globaalilla yrityksellä huomattavasti tarkempi ja laajempi kuin pienemmillä. Julkishallinnon vastuullisuus toteutuu taas omalla tavallaan. Tärkeintä on kuitenkin, että heillä kaikilla on asia huomioituna. Tämän päivän kuluttaja eli asiakas (tai kansalainen), mutta myös henkilöstö yhtälailla on hyvin tiedostavaa. Vastuullisuus ympäristöasioissa  tai eettiset toimintaperiaatteet voivat ratkaista paljon. Haluanko tehdä noiden kanssa yhteistyötä, miksi ostaisin noilta tai haluanko olla tässä firmassa töissä?

Yhden henkilön yrityskin voi kantaa oman kortensa kekoon. Silloin kyse on monesti usein vielä enemmän henkilökohtaisista arvoista ja siitä, mihin mahdollisesti haluaa kohdistaa yhteiskunnallisen tukensa. Asiakkaanani ei juuri nyt ole koulua tai oppilaitosta, mutta asiakkaani asiakkaana on. Tämä ei suoraan vaikuttanut ratkaisuuni lähteä yritykseni nimissä tukemaan koulukiusaamista ehkäisevää ja vastustavaa toimintaa. Äiti minussa huusi tekoja ja vaikka omia lapsiani ei ole varsinaisesti kiusattu, eivätkä he tietääkseni ole olleet ”kiusaajia”, on tämä äärimmäisen tärkeä aihe. En puutu aiheeseen nyt sinänsä enempää, mutta voit toki miettiä omia hyväntekeväisyys- ja osallistumisnäkökulmiasi vaikkapa vierailtuasi Koulurauhaa –lehden nettisivuilla.


Kuva löytyy Pinterestistäni: Tia Härkönen / In the Kitchen
Vastuullisuus on kuitenkin muutakin kuin euroja jonkin asian hyväksi (=kassaan). Oma ja siten myös yritykseni vastuullisuus kumpuaa elämänkokemuksesta, arvoistani ja siitä, mitä itse jaan työni laatua. Olen yli 20-vuotisen työurani varrella ryvettynyt monessa – niin hyvässä kuin hieman epäsuhtaisessakin tekemisessä. Siksi koen tärkeäksi, että voin katsoa asiakastani tai yhteistyökumppaniani silmiin ja kertoa, miten ja kuinka mikäkin työkokonaisuus on hoitunut. Miksi olen päätynyt tiettyihin ratkaisuihin heidän puolestaan ja mitä arvoa ajattelin siitä heille olevan. Se on vastuuni yrittäjänä.

Naisena ja äitinä toteutan tätä samaa: miksi ostin kaupasta tiettyjä tuotteita perheelleni käyttöön, miksi kerron maailmanmenosta ja –ilmiöistä lapsilleni tietyllä tavalla tai miksi tuen juuri tiettyä harrastusta enemmän kuin toista. Siksi, että näen sen merkityksellisenä ja haluan jakaa näkemykseni heidän kanssaan. Vastuullisuuteen kuuluu kuitenkin myös se, että annan heidän itse tehdä omat johtopäätöksensä. Ovat ne samoja kuin omani... tai jotain muuta. 

Se vastuullisuudessa oikeastaan onkin niin hienoa – ja samalla vaikeaa. Kuka määrittelee, mikä on lopulta oikein? Jollakin voi olla ihan eri mielipide myös kotimaisesta perunasta, vaikka minulle sen ostaminen ja käyttäminen on vastuullisuutta puhtaimmillaan - kotikeittiössä. Vai mitä?