Näytetään tekstit, joissa on tunniste #yrittäjyys. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste #yrittäjyys. Näytä kaikki tekstit

torstai 31. joulukuuta 2015

YRITTÄJÄ, NAINEN JA ÄITI - FIILISTELY SALLITTU

Vuoden 2015 viimeistä päivää viedään ja päätin ehtiä vielä istahtaa valkoiselle sohvalleni. Tähän vuoteen on mahtunut paljon, joten teen pikaotannan merkityksellisimmistä huomioistani viestintäyrittäjänä, naisena ja äitinä.

Kun kaksi vuotta takaperin päätin hypätä pois palkkatyöstä ja stressioravanpyörästä, minua hieman hirvitti. Nyt taakse katsoessani taputan itseäni olkapäälle - pelastin itseni vakavalta työuupumukselta ja ylläpidin teollani omaa arvomaailmaani. Uuden edessä on hyvä olla nöyrä, mutta samalla luottaa itseensä. Jos jotain oikein kovasti haluaa, sitä myös yrittää parhaansa ja oppii uusia tapoja toimia, kun pitää silmänsä ja korvansa auki. Siksipä lausunkin tässä ihan ääneen: jos joku miettii - edes vähän - uuteen heittäytymistä, olen käytettävissä juttukumppaniksi ja kuuntelijaksi. Paljon olen yrittäjyydestä oppinut ja eniten ehkä vielä itsensä likoon laittamisesta. Tätä sparraan mielelläni! 
Yrittäjän teesini:
1. Tartu rohkeasti uuteen, vaikka et aina heti kuule eurojen kilahtavan kassaan.
 2. Verkostoidu ja kontaktoidu jokaisessa tilanteessa, jossa olet mukana - uusi potentiaalinen asiakas saattaa odottaa sinua vaikka joululahjaostoksia tehdessäsi kassaneitinä (tositarina, jonka kerron myöhemmin!)
3. Jos olet yksinyrittäjä, muista, että verkostot ovat elintärkeitä. Kaikkea ei vain pysty tekemään yksin ja silloin auttava käsipari & aivokapasiteetti kollegalta on kullan arvoista. Asiakkaan pitää saada sitä,  mitä hän haluaa eli on tilannut. Ei ole sinulta pois, vaikka käyttäisit lopputuloksen toteutukseen "kilpailevaakin" kumppania. Tärkeintä on, että asiakas kokee saavansa haluamansa (ja vähän enemmän) juuri sinun avullasi.

Epäröin yrittäjyyteen heittäydyttyäni myös sitä, miten työorientoituneena naisena saan pidettyä hommat hallinnassa. Tiedän jo ennakkoon, että saatan "uppoutua" työhön ja kaikki muu unohtuu. Moni tarina kertoo, kuinka yrittäjillä ei ole lomia ja töitä tehdään pahimmillaan 24/7. Omalta osaltani päätin pitää huolta siitä, että yritän kaikkeni, jotta pystyn pitämään riittävästi työstäirtaantumishetkiä (=lomapäiviä) ja huolehtia terveydestäni. Aina ei ole ollut helppoa päästää irti aivotyöstä ja ajattelemisesta, mutta kännykän off-kytkentä ja kodin ulkopuolisen toimiston hankkiminen auttoivat kummasti. Kun tietyt työjutut ovat työpaikalla, voi elää vapaammin kotona. Ehkä? (Tämä on vielä vähän hakusessa - tunnustan.) Terveyteen ja fyysiseen hyvinvointiinkin panostaminen on ollut vielä harjoitusasteella, mutta en missään nimessä ole luovuttanut.

Naisen logiikkaa:
1. Muista pitää huolta itsestäsi. Älä unohda säännöllistä ruokarytmiä, vaikka olisi kuinka kiire. Vaaka kertoo heti, jos syöt epäsäännöllisesti. Älä ole silti vaa'an orja, yritä kuunnella kehosi signaaleja ja tee niille jotain.
2. Pidä edes yksi harrastus, joka on vain sinun juttusi. Se voi olla juoksulenkki, leipominen, dekkarien luku.... ihan mitä vain. Kunhan nautit siitä, mitä teet ja annat sen ajan itsellesi.
3. Aloita laihdutuskuuri - taas kerran. Päätä, että tällä kertaa tulos on lopullinen ja kyse on elämänhallinnasta. Jatka tätä vuoden loppuun ja aloita uudelleen! (Haha - sainhan sinut nauramaan... edes hymyilemään? Tämä kohta 3. nimittäin kuuluu oikeasti niin, että "älä ota kaikkea niin vakavasti, hymyile ja naura, kun siihen on aihetta!")

Naisena mieli kaihertaa kaiken keskellä myös siitä, että työn ja itsensä lisäksi pitäisi myös hallita lapsia. Oh, omat lapseni taitavat olla menetetty case, mutta yritän silti joka päivä parhaani. Äitinä kuskaan, kannustan ja kustannan. Kuskauksesta on perheessämme tullut itse asiassa tavaramerkkini, erityisesti keskimmäisen jääkiekkoilijan roudarina. Nuorimies (13v) vaihtoi syksyllä jääkiekkoseuraa ja matkat hallille kotiovelta vievät parhaimmillaan 80 km kyiseisen kuskauskerran osalta. Ilmoitinkin heti elokuussa miehelleni, että erityisesti tiistain Järvenpää-keikat ovat minun. Starttaamme auton pojan kanssa klo 15 tietämissä ja kotona olemme noin 20.00. Tässä välissä tien päällä on kulunut ajasta noin 1,5 h, kaikki muu aika on minun. Teen töitä, käyn paikallisessa uimahallissa, etsin Järvenpäässä uusia sauvakävelyreittejä, luen kirjaa hallin kahviossa - mitä milloinkin. Muut lapset saavat oman osuutensa roudauksistani sitten viikon muina päivinä. Ja huomionarvoista on ehkä mainita, että maanantaisin meillä ei ole mitään!!!!!!
Äiti päättää:
1. Aikuinen ohjaa lasta, ei toisin päin. Välillä lapsi toki asettaa ohjauksen raamit, mutta äitinä kestän sen, koska haluan meidän kaikkien parasta. (Keskeytän esim. työpäivän toimistolla tullakseni tekemään ruokaa kotiin lapsille, joilla kaikilla on harrastuspäivä ko. päivänä. Samalla saan syödä itsekin kotiruokaa ja voin seurustella lasteni kanssa. Illalla ehtii tehdä töitä lisää, ja lapsille tämä on ok, koska ovat saaneet huomiotani ja ruokaa jo sinä päivänä.)
2. Nukkuminen on number one. Teini-ikäiset eivät ymmärrä, että älyvehje on kaiken pahan alku ja juuri. Eikä äitikään aina. Otamme luurit pois kaikilta yöksi.... paitsi perheen isältä, joka ei vielä ymmärrä omaa parastaan. Toisaalta, minä en olekaan hänen äitinsä. 
3. Saa mennä tunteella. Äiti on kuitenkin aikuinen ja jälkikasvu lapsia. Muista oma roolisi, vaikka kuinka "....ituttaisi".  

Nyt lausun Sinulle hyvää tulevaa vuotta 2016 ja toivon, että istahdat sohvalleni vuoden vaihduttuakin. Saamani palaute kirjoittelustani on ollut inspiroivaa ja ilahduttanut minua henkilökohtaisesti niin naisena kuin yrittäjänä. ISO KIITOS. Kuuluillaan! Ja kumpikin kuvista löytyy tietysti Pinterestistäni.



maanantai 1. kesäkuuta 2015

VINKKEJÄ LOMANVIETTOON VALMISTAUTUVILLE TYÖMYYRILLE

Kesäkuu ja loma monella mielessä. Työterveyslaitos on laittanut nettisivuilleen vinkkejä lomanviettoon valmistautuville. Kurkkasin ja aion soveltaa niitä sopivasti itselleni.

Perinteisin kesälomakuukausi Suomessa on heinäkuu. Siihen sopeudun tyytyväisenä tällä kertaa myös itse, sillä kun asiakkaani kerran ovat lomilla, niin hyvällä syyllä minäkin. Ennen palkkatyöläisenä ja esimiehenä tämä ei ollut ihan näin helppoa. Tiimin kanssa oli sovittava, kuka voi/saa olla lomapäivillä milloinkin. Aika monesti joustin omissa lomissani. Sama pätee toki nytkin, mutta asiakkaiden kanssa tämä tuntuu silti olevan helpommin järjestettävissä. Aika mahtavaa!

Joka tapauksessa ennen lomailua on itse kunkin hyvä ajatella omaa paineensietokykyään ja valmiuttaan henkiseen irtiottoon. Ei ole hyväksi, jos lomalla on pakko miettiä kesken jääneitä tehtäviä tai millainen pino "must-do-now" -töitä odottaa heti palatessa.

Työterveyslaitoksen mukaan seuraavat asiat olisi syytä ottaa haltuun ennen lomalle jäämistä. Nämä pätevät soveltaen kenelle tahansa:

1. Valitse, mitkä työt teet valmiiksi. Jos tarpeen, neuvottele valinnasta esimiehen kanssa. Hyväksy se, että aina ei ole mahdollista saada kaikkea valmiiksi. (Ok, katson peiliin. Lupa annettu ja saatu! #hymynaama)

2. Kokoa lista kesken jäävistä työtehtävistä. Päätä 1-2 asiaa, joihin tartut heti palattuasi. Näin tekemättömät työt eivät rasita lomalla. Jätä lista työpöydälle odottamaan ja unohda sen sisältö loman ajaksi. (Oho, tämä "unohtaminen" ei kyllä tosiaankaan ole helppo rasti! #yritetään)

3. Sovi työpaikalla, millainen äärimmäinen tilanne vaatii sähköposti- tai puhelinyhteyttä kesken loman. (Katson taas peiliin. No worries, asiakkaan tilanne on aina äärimmäinen. Olen tavoitettavissa, paitsi perhelomalla Espanjan hiekkarannoilla heinäkuun alussa #olentosissani.)

4. Varmista lomarauha. Laita sähköpostiin lomavastaaja ja puhelin kiinni. Jos työasiat tulevat loman alkupäivinä mieleen, voit kirjata ajatuksesi ylös, mutta siirry sitten muiden asioiden pariin. (Jaa-a. Sähköpostin voi hoitaa lomaviestillä, mutta puhelimen kiinni pistäminen ei kyllä onnistu, koska henkilökohtainen ja työelämä nivoutuvat samaan kapulaan. Some-maailma on unohtunut TTL:ltä tässä. Yritän luvata, että yritän olla päivittämättä duunijuttuja siellä).

Työterveyslaitoksen mukaan etukäteen kannattaa myös miettiä, mitä lomaltaan haluaa. Vanha viisaushan on, että sopivan väljästi suunniteltu ohjelma antaa ryhtiä, mutta ei sido liikaa. Kiinnostava matka, toisenlainen puuhaaminen, odotettu vierailu tai virkistävä tapahtuma vie ajatuksen pois työstä. 

Ai niin, ja jos ohjelmaa on liikaa, sen noudattaminen alkaa itsessään käydä työstä. Vältetään tätä!

Kurkkaa TTL:n sivuilta vinkkilista tarkemmin.


tiistai 3. helmikuuta 2015

KUN ASIA ON "KUUMA", SE NÄKYY JA TUNTUU

#Sori15 -hästäg on noussut todelliseen lentoon. Yrittäjyys ja erityisesti pienyrittäjien asiat ovat nyt monen huulilla, ei vähiten tulevien vaalien takia.

Edellisen blogitekstini jälkeen (29.1) en olisi osannut kuvitella, että asiamme pienyrittäjien arjen parantamiseksi nousisi niin hyvin esiin kuin se nyt on noussut. Oma blogaukseni ei tätä tietenkään aiheuttanut, vaan aktiivisten ja osaavien yrittäjien tahtotila ja halu puhua asioista ääneen niiden oikeilla nimillä monella foorumilla. Hästäg #sori15 toimii tässä asiassa kuitenkin moitteettomasti ja olen siitä hyvin ylpeä. Kuten koko naisyrittäjäkaartista, joka tässä on mukana. (Porukastamme löytyi myös osaaja, joka "logotti" meidät - wau!)

Omalta osaltani olen yrittäjäntaipaleellani noviisi, mutta huomaan olevani mukana kuviossa, jolla on laajempia ja moniulotteisia syy-yhteyksiä. #Sori15 on lobbausta inhimillisistä lähtökohdista: miten varmistaa myös pienyrittäjälle tasa-arvo sekä sosiaali- ja perusturva. Pienyrittäjillä olisi kaikki edellytykset johdattaa tämä rakas kotimaa uuteen nousuun, mutta päättäjille ja monille tavallisille kansalaisille (palkkatyöläisille) tuntuu olevan kynnyskysymys, ettei yrittäjä vain saa mitään ylimääräisiä etuja.
Anteeksi vain (nauran hieman hämmentyneenä), mutta kyllä yrittäjä enemmän antaa kuin ottaa!

En tässä lyhyessä tekstissäni avaa yksityiskohtia nyt enempää, mutta jos asia ja aihe kiinnostavat, niin tutustu ainakin yhteiseen blogiimme, jonka saimme julki city.fi:ssä http://www.city.fi/blogit/sori.

Ja jos jollekin on epäselvää, miksi käytämme sanaa "sori", niin se tarkoittaa, että yrittäjänä kukaan meistä ei pyytele anteeksi sitä, että haluaa yrittää. 

Käänteishuumoria, eh!




torstai 29. tammikuuta 2015

YRITTÄJÄN EI KUULU OLLA "SORI"

Kirjoitan aika usein yrittäjyyteen liittyvistä kokemuksista ja huomioista. Tämä kerta ei tee poikkeusta, sillä tulin juuri tapaamisesta, jossa parisenkymmentä (nais)yrittäjää myllytti ajatuksiaan pienyrittäjyyden hidasteista, esteistä ja ongelmista. 

Tavoitteemme illalle oli löytää ratkaisuehdotuksia siihen, kuinka yrittäjän arkea ja joskus hyvinkin absurdeja tilanteita voisi helpottaa. Nämä ratkaisut ryhmä on myös menossa esittelemään eduskuntaan helmikuussa.

Illan osallistujilla oli vahva yhteisymmärrys siitä, että yrittäjyydestä ei pitäisi olla pahoillaan, eikä yrittäjän pidä joutua pyytämään yrittämistään anteeksi. Suomessa suurin osa yrityksistä (98,9%) on alle 50 hengen yrityksiä. Silti heidän pitää toimia samoilla säännöillä ja malleilla kuin suuryritysten, vaikka pienen vs. suuren yrityksen arjet ovat hyvinkin erilaisia. Jonkun muun olisi siis syytä olla pahoillaan, vai?


Kuva Pinterestistäni
Ilta oli monella tapaa itselleni silmiä avaava, koska oma taipaleeni yrittäjänä on vielä niin lyhyt. Moni asia ei ole edes tullut mieleeni, enkä ole ihan varma, oliko "totuuksia" mukava kuulla. Toisaalta, mitä useampi ihminen kuulisi pienyrittäjyyden haasteista, voisi tilanne aidosti muuttua parempaan suuntaan. Oli kuulija sitten poliitikko, naapurinrouva tai toinen yrittäjä. 

Valitsimme itsellemme myös "hengennostatusbiisin". Se on Paula Vesalan esittämä Sori (Vain elämää  3. kausi, linkki YouTubeen). Lisäksi loimme itsellemme Twitteriin hästägin #sori15. Sillä tunnuksella löydät jatkossa Twitterissä kommentteja, ideoita, ehdotuksia ja "totuuksia" pienyrittäjien suulla. Ehkäpä myös vaalityötään tekevät ehdokkaat bongaavat hästägin käyttöönsä? 

Illan emäntä @hellapoliisi on kirjoittanut omassa blogissaan asioista, jotka kalvavat monia yrittäjiä. Otan tässä pienen otteen. Alkuperäinen teksti löytyy blogissa "Pinkki pomppulinna".
"Lentokoneessa neuvotaan laittamaan hätätilanteessa happinaamari ensin itselle ja sitten vasta autetaan muita. Yrittäjän elämässä asia menee toisin.
Ensin autetaan muita ja sitten itseä, jos on enää mahdollisuuksia. Käytännössä tämä tarkoittaa, että yrittäjän täytyy maksaa ensin pakolliset kiinteät kulut riippumatta siitä, onko hänellä kyseisenä kuukautena lainkaan tuloja.
On kestämätöntä, että yrittäjällä Suomessa ei ole oikeutta perustoimeentuloon. Jos yritys ei pysty kulujen jälkeen maksamamaan yrittäjälle palkkaa, yrittäjä jää ilman toimeentuloa. 
Yrittäminen on toki valinta. Joillekin se on kuitenkin pakko, jos muuta mahdollisuutta ei ole työllistyä. Jokainen työtä tekevä ja veroja maksava kansalainen on kuitenkin etu. Vaihtoehtona voisi olla sosiaalituilla eläminen.
Yrittäjän kuluista ei kukaan ole kiinnostunut, riippumatta onko aina edes laskutettavaa. Pakolliset yhteisöverot, yrittäjäeläkevakuutusmaksut, tapaturmavakuutukset, alvit, yrittämiseen liittyvät kiinteät kulut (liikehuoneisto, sähkölasku, laajakaista jne jne) on maksettava, oli tuloja tai ei.
Moni skeptinen heittäisi tässä kohtaa, että jos olet noin surkea, lakkaa yrittämistä. Asia ei ole niin yksinkertainen. On hyviä kuukausia ja huonoja kuukausia. On yrittäjiä, jotka eivät pysty ennakoimaan kuukausittaisia tulojaan. Kampaajat, kosmetologit, hierojat ja muut omilla käsillään konkreettista työtä tekevät odottelevat joskus turhautuneina asiakkaita, jotka eivät tule.
Nykyisin sosiaalinen media ja sen rohkeat käyttäjät ovat nostaneet esiin epäkohtia.
Yrittäjänä olen miettinyt viime aikoina seuraavia asioita:
Jos saisin käyttööni laskuttamani arvonlisäverot, voisin palkata sillä rahalla työntekijän, joka puolestaan lakkaisi olemasta yhteiskunnalle taakka työttömänä. Hänen palkastaan maksettaisiin verot ja kaikki hyötyisi. Kahden ihmisen työpanos olisi taatusti enemmän kuin yhden. Tämä mahdollistaisi kasvun ja saattaisi johtaa tilanteeseen, että yritys voisi palkata lisää työvoimaa...
PS. Faktaa ja lukuja yrittäjyydestä Suomessa löytyy muun muassa yrittäjät.fi -sivustolla.