Näytetään tekstit, joissa on tunniste #sori15. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste #sori15. Näytä kaikki tekstit

tiistai 3. helmikuuta 2015

KUN ASIA ON "KUUMA", SE NÄKYY JA TUNTUU

#Sori15 -hästäg on noussut todelliseen lentoon. Yrittäjyys ja erityisesti pienyrittäjien asiat ovat nyt monen huulilla, ei vähiten tulevien vaalien takia.

Edellisen blogitekstini jälkeen (29.1) en olisi osannut kuvitella, että asiamme pienyrittäjien arjen parantamiseksi nousisi niin hyvin esiin kuin se nyt on noussut. Oma blogaukseni ei tätä tietenkään aiheuttanut, vaan aktiivisten ja osaavien yrittäjien tahtotila ja halu puhua asioista ääneen niiden oikeilla nimillä monella foorumilla. Hästäg #sori15 toimii tässä asiassa kuitenkin moitteettomasti ja olen siitä hyvin ylpeä. Kuten koko naisyrittäjäkaartista, joka tässä on mukana. (Porukastamme löytyi myös osaaja, joka "logotti" meidät - wau!)

Omalta osaltani olen yrittäjäntaipaleellani noviisi, mutta huomaan olevani mukana kuviossa, jolla on laajempia ja moniulotteisia syy-yhteyksiä. #Sori15 on lobbausta inhimillisistä lähtökohdista: miten varmistaa myös pienyrittäjälle tasa-arvo sekä sosiaali- ja perusturva. Pienyrittäjillä olisi kaikki edellytykset johdattaa tämä rakas kotimaa uuteen nousuun, mutta päättäjille ja monille tavallisille kansalaisille (palkkatyöläisille) tuntuu olevan kynnyskysymys, ettei yrittäjä vain saa mitään ylimääräisiä etuja.
Anteeksi vain (nauran hieman hämmentyneenä), mutta kyllä yrittäjä enemmän antaa kuin ottaa!

En tässä lyhyessä tekstissäni avaa yksityiskohtia nyt enempää, mutta jos asia ja aihe kiinnostavat, niin tutustu ainakin yhteiseen blogiimme, jonka saimme julki city.fi:ssä http://www.city.fi/blogit/sori.

Ja jos jollekin on epäselvää, miksi käytämme sanaa "sori", niin se tarkoittaa, että yrittäjänä kukaan meistä ei pyytele anteeksi sitä, että haluaa yrittää. 

Käänteishuumoria, eh!




torstai 29. tammikuuta 2015

YRITTÄJÄN EI KUULU OLLA "SORI"

Kirjoitan aika usein yrittäjyyteen liittyvistä kokemuksista ja huomioista. Tämä kerta ei tee poikkeusta, sillä tulin juuri tapaamisesta, jossa parisenkymmentä (nais)yrittäjää myllytti ajatuksiaan pienyrittäjyyden hidasteista, esteistä ja ongelmista. 

Tavoitteemme illalle oli löytää ratkaisuehdotuksia siihen, kuinka yrittäjän arkea ja joskus hyvinkin absurdeja tilanteita voisi helpottaa. Nämä ratkaisut ryhmä on myös menossa esittelemään eduskuntaan helmikuussa.

Illan osallistujilla oli vahva yhteisymmärrys siitä, että yrittäjyydestä ei pitäisi olla pahoillaan, eikä yrittäjän pidä joutua pyytämään yrittämistään anteeksi. Suomessa suurin osa yrityksistä (98,9%) on alle 50 hengen yrityksiä. Silti heidän pitää toimia samoilla säännöillä ja malleilla kuin suuryritysten, vaikka pienen vs. suuren yrityksen arjet ovat hyvinkin erilaisia. Jonkun muun olisi siis syytä olla pahoillaan, vai?


Kuva Pinterestistäni
Ilta oli monella tapaa itselleni silmiä avaava, koska oma taipaleeni yrittäjänä on vielä niin lyhyt. Moni asia ei ole edes tullut mieleeni, enkä ole ihan varma, oliko "totuuksia" mukava kuulla. Toisaalta, mitä useampi ihminen kuulisi pienyrittäjyyden haasteista, voisi tilanne aidosti muuttua parempaan suuntaan. Oli kuulija sitten poliitikko, naapurinrouva tai toinen yrittäjä. 

Valitsimme itsellemme myös "hengennostatusbiisin". Se on Paula Vesalan esittämä Sori (Vain elämää  3. kausi, linkki YouTubeen). Lisäksi loimme itsellemme Twitteriin hästägin #sori15. Sillä tunnuksella löydät jatkossa Twitterissä kommentteja, ideoita, ehdotuksia ja "totuuksia" pienyrittäjien suulla. Ehkäpä myös vaalityötään tekevät ehdokkaat bongaavat hästägin käyttöönsä? 

Illan emäntä @hellapoliisi on kirjoittanut omassa blogissaan asioista, jotka kalvavat monia yrittäjiä. Otan tässä pienen otteen. Alkuperäinen teksti löytyy blogissa "Pinkki pomppulinna".
"Lentokoneessa neuvotaan laittamaan hätätilanteessa happinaamari ensin itselle ja sitten vasta autetaan muita. Yrittäjän elämässä asia menee toisin.
Ensin autetaan muita ja sitten itseä, jos on enää mahdollisuuksia. Käytännössä tämä tarkoittaa, että yrittäjän täytyy maksaa ensin pakolliset kiinteät kulut riippumatta siitä, onko hänellä kyseisenä kuukautena lainkaan tuloja.
On kestämätöntä, että yrittäjällä Suomessa ei ole oikeutta perustoimeentuloon. Jos yritys ei pysty kulujen jälkeen maksamamaan yrittäjälle palkkaa, yrittäjä jää ilman toimeentuloa. 
Yrittäminen on toki valinta. Joillekin se on kuitenkin pakko, jos muuta mahdollisuutta ei ole työllistyä. Jokainen työtä tekevä ja veroja maksava kansalainen on kuitenkin etu. Vaihtoehtona voisi olla sosiaalituilla eläminen.
Yrittäjän kuluista ei kukaan ole kiinnostunut, riippumatta onko aina edes laskutettavaa. Pakolliset yhteisöverot, yrittäjäeläkevakuutusmaksut, tapaturmavakuutukset, alvit, yrittämiseen liittyvät kiinteät kulut (liikehuoneisto, sähkölasku, laajakaista jne jne) on maksettava, oli tuloja tai ei.
Moni skeptinen heittäisi tässä kohtaa, että jos olet noin surkea, lakkaa yrittämistä. Asia ei ole niin yksinkertainen. On hyviä kuukausia ja huonoja kuukausia. On yrittäjiä, jotka eivät pysty ennakoimaan kuukausittaisia tulojaan. Kampaajat, kosmetologit, hierojat ja muut omilla käsillään konkreettista työtä tekevät odottelevat joskus turhautuneina asiakkaita, jotka eivät tule.
Nykyisin sosiaalinen media ja sen rohkeat käyttäjät ovat nostaneet esiin epäkohtia.
Yrittäjänä olen miettinyt viime aikoina seuraavia asioita:
Jos saisin käyttööni laskuttamani arvonlisäverot, voisin palkata sillä rahalla työntekijän, joka puolestaan lakkaisi olemasta yhteiskunnalle taakka työttömänä. Hänen palkastaan maksettaisiin verot ja kaikki hyötyisi. Kahden ihmisen työpanos olisi taatusti enemmän kuin yhden. Tämä mahdollistaisi kasvun ja saattaisi johtaa tilanteeseen, että yritys voisi palkata lisää työvoimaa...
PS. Faktaa ja lukuja yrittäjyydestä Suomessa löytyy muun muassa yrittäjät.fi -sivustolla.