KUINKA PALJON TUNNETTA VOIKAAN LIITTYÄ LASITERASSIN HANKINTAA - OSA 1

Omakotirakentajan ja kodinlaittajan jokavuotinen ”must” on asuntomessut. Vaikka itse en ole asuntomessuilla käynyt pitkään aikaan omakotitalomme valmistuttua 2007, oli tänä vuonna erinomainen syy lähteä Vantaan Kivistöön. Olemme jo jonkin aikaa puhuneet mieheni kanssa terassimme lasittamisesta, joten asuntomessuilta tähän löytyisi varmasti kivoja ideoita ja kontakteja.

Messubongaus: lasitus ja TAKKA!

Niin löytyikin ja jopa useampia, joiden esitteet otin varmaan talteen ja joille jätin yhteystietoni. Kerroin myös avoimesti, että aiheesta on perheessämme puhuttu tarpeeksi kauan: nyt on aika toimia! Yhden ehdottoman ihanan toteutuksenkin eräässä  messukohteessa bongasin. Tosin siinä kohden huomioni kiinnittyi ennen kaikkea ulkotakkaan, joka tilaan oli tuotu malliksi. Kokonaisuus terassin toteutuksessa oli joka tapauksessa selkeä ja toimiva. Painoin nimen mieleeni. Siesta. 

Huhuu, täällä olisi asiakas

Kävin messuilla ystävättären kanssa elokuun alussa. Kuun loppuun mennessä vain yksi palveluntarjoaja oli ottanut minuun yhteyttä. Kaikille muille jouduin itse soittamaan perään. Yrittäjänä totean: "Noloa!" Etenkin, jos miettii messujen perimmäistä tarkoitusta niissä esittäytyvien yritysten näkökulmasta. Kuluttaja minussa toivoisi, että myyjillä olisi aitoa palveluhalua ja siten kiinnostusta tarttua luuriin jo ennen messujen päättymistä. Itsekin useilla messuilla emännöineenä ja ständillä saatuja yhteystietoja jälkikäsitelleenä sanoisin, että voi sitä potentiaalista asiakasraukkaa, joka oli jättänyt kiinnostuksenilmaisunsa heti messujen avauduttua heinäkuun puolivälissä. 

Tämän vuodatuksen jälkeen onkin ihana kertoa, että yksi lasiterassitoimittaja oli ketterä ja halukas palvelemaan. Nyt kannattaa muiden painaa nimi mieleen. Siesta.

Ennakkofiilis on hyvä ohjuri päätöksenteossa

Tapasin Siestan Tean syyskuun alussa. Hän tuli kotiimme katselmoimaan ja kuulemaan tarkemmin suunnitelmiamme terassista ja sen käyttötarpeista. Tällä naisella olikin myyntityö hallussaan:  hän kertoi sujuvasti heidän tuotteestaan ja sen ominaisuuksista, mutta myös kuvaili ja pohti kanssani erilaisia toteutusmahdollisuuksia juuri meidän terassillemme. Koska terassimme ei ole aivan standardimitoituksella, on metrin korkeudella maanpinnasta ja lisäksi olemassaolevat puukaiteet haluttiin säästettäväksi, olivat Tean ideoinnit yhdessä kanssani erittäin tervetulleita. Olin valmis asiakkaaksi!

Valveutuneena kuluttajana halusin toki katsastaa vielä vaihtoehtoja – sekä hintaan että laatuun liittyen. Tämä oli juuri se rasittavin hetki, kun jouduin uudelleen lähestymään muita tarjoajia. Kaksi heistä tuli paikalle ja kävi kanssani keskustelut heidän toteutusnäkemyksistään. Ihan fine! Yksi pienempi yrittäjä käski lähettää valokuvan, jonka perusteella antaisi tarjouksensa. Well, en lähettänyt, koska terassimme lasittaminen ei ole ihan yksinkertainen toteutus ja lisäksi minulla oli muitakin lisätarpeita, kuten terassin yläpuolella olevan parvekkeen katon lasitus ja autokatoksemme toisen päädyn lasittaminen. Hinta ei ollut tässä meille se ainoa kriteeri, vaan tahtotilanamme oli saada laadukas, tyylikäs ja juuri meidän tarpeisiimme parhaiten sopiva ratkaisu. Sitä ei pelkällä valokuvalla olisi hoidettu. Päätöstämme ei liene vaikea arvata. Siesta.

Kylmiä nenänpäitä ja tarkkoja mittauksia

Unelmilla on tapana toteutua, jos niihin uskoo tarpeeksi. Meidän perheemme unelma oli jälleen askeleen lähempänä toteutumistaan, kun lokakuun alussa terassiamme katselmoimaan saapui Siestan mittamies Timo yhdessä Tean kanssa. Aamukahdeksalta maa oli hileinen ja hengitys höyrysi. Mittauksiin vierähti useampi tunti, mitä arvostimme. Ei siksi, että siestalaisilla riitti kylmänkestävyyttä, vaan koska mittaukset haluttiin tehdä kerralla tarkasti ja oikein miettien jo valmiiksi lopputuloksen yksityiskohtia.

Kävimme myös perinpohjaista keskustelua siitä, miten rakennusvirasto suhteutuisi suunnitelmiimme. Helsingissä ollaan häkellyttävän tarkkoja yksityiskohdista, mikä pientä asukasta joissakin asioissa hämmentää, mutta onneksi tähänkin löytyy Siestalta ratkaisu. He hoitavat lupa-asiat ja niihin liittyvän kommunikoinnin viranomaisten kanssa. YES! Tämä oli tärkeä juttu itselleni. Aiemmin omakotitalomme lupa-asiat hoitaneena minulle on selvästi jäänyt ”traumoja” aiheesta, enkä tuntenut tunnontuskia sysätessäni ne siestalaisten hoidettavaksi.

Mitä sitten tuleman pitää, jää nähtäväksi myöhemmin. Juuri nyt nautiskelen ajatuksesta, miten ehkäpä jo jouluna nautin glögit uudistuneella terasillani. Eikä nenäpäätä palella.

MITEN SINUSTAKIN TULEE "CAN DO" -TYYPPI?

Kokeileminen on oma taiteenlajinsa ja vaatii tietyntyyppistä luonnetta. Kaikille se ei ole helppoa, mutta monessa asiassa kokeileminen ja uuden toimintamallin oppiminen avaavat uusia ovia ja mahdollisuuksia. Muuttuvassa työelämässä ja -oloissa kokeilu ja rohkeasti uudella tavalla toimiminen nousevat arvoon arvaattomaan.

Työelämä on suurimmassa murroksessaan ainakin sataan vuoteen. Digitalisaatio on todellisuutta ja sen on arvioitu vievän mennessänsä jopa puolet nykyisistä toimenkuvista ja ammateista. Vastaavasti toki uusia myös syntyy sen mukana. Kyseessä on kuitenkin hurja yhteiskunnallinen muutos.

Menestyminen nykypäivänä vaatii jatkuvaa osaamisen päivittämistä. Tuntuu tosin, ettei elämänikäinen oppiminen (life long learning) oikein riitä tässä maailmassa. Tarvitaan päivittäistä uuden oppimista (life wide learning). Tähän auttaa "can do" -asenne, jossa tekemistä ja ideoita ei leimata heti joko onnistuneiksi tai epäonnistuneiksi. On uskallettava kokeilla (tähän hieman liittyen olen kirjoittanut muuten aiemminkin).

Kuva löytyy Pinterestistäni kansiosta Work.

Kokeileminen onkin ihan oma juttunsa!

Yrittäjänä ja verkostooni kuuluvien kumppaneiden kanssa toimiessani olen saanut läheltä seurata, miten kokeilun ja erityisesti kokeiluhalukkuuden kautta luodaan uutta. Mainostoimisto Ideaflow'n puuhanainen Jaana Pusa on tästä ihailtava esimerkki. Hän tapaa asiakkaitaan oman ydinosaamisensa puittessa, mutta samalla hän huomioi asiakkaan muutakin markkinointiin ja viestintään liittyvää tekemistä, kuten vaikkapa poissaoloa sosiaalisesta mediasta. Tässä kohden Jaana on kääntynyt yhä useammin puoleeni ja kysynyt, miten minä asian näen hänen asiakkaansa kannalta.

Jaana on myös ottanut käyttöönsä uusia teknisiä alustoja vaikkapa ideoimilleen webinaareille (jotka siis eivät ole hänen ydintekemistään noin muuten) sekä hyödyntää sosiaalista mediaa tilanteiden mukaan.

Menemättä enempää ylläoleviin yksityiskohtiin totean, että:

• oman osaamisalan ulkopuolisten asioiden huomioiminen asiakkaan hyväksi on oppimista puolin ja toisin, eikä varmasti jätä asiakasta kylmäksi, kun yhteistyökumppani arvioi rakentavasti heidän asioitaan vähän laajemminkin
• on avarakatseista kääntyä verkostonsa/ystävien puoleen oman asiakkaan puolesta, ei nyhräten omaa tilkkutäkkiään, vaan haluten, että kaverikin menestyy - asiakkaasta puhumattakaan. 
• Kaveria voi auttaa ja hänen puoleensa kääntyä ilman, että heti odotetaan vastapalvelusta.

Tällaisesta "pay it forward" -mallista innostuneena olen itse alkanut tehdä samoin. Ensin kokeillen muutamassa tapauksessa, mutta nykyisin yhä enemmän. Ei se ole minulta pois, että haen asiakkaalle tai lähipiirilleni uusia ideoita ja ratkaisuja ihmisiltä, joilla tiedän olevan sopivaa viisautta ja kokemusta aiheesta. Toki yritän myös koko ajan ottaa oppia :D

CAN DO pätee siis tässäkin. Eikun kokeilemaan!

EMPATIAA JA ASIAKASPALVELUA SAMASSA PAKETISSA

Meitä ihmisiä on monenlaisia. Myös kyky tuntea itse tai ymmärtää toisen ihmisen tuntemuksia vaihtelee. Jos kykyä ei ole tai se on heikko, näyttäytyy tilanne ainakin asiakaspalvelussa usein negatiivisena. Onneksi voin jakaa tämän esimerkin, jossa empatia nostaa myös asiakaspalvelun aivan uudelle tasolle. 

Sympatia ja empatia käännetään molemmat yleensä myötätunnoksi. Suomenkielestä ei löydy aivan samanlaisia vivahde-eroja eri merkityksille kuin englannin kielestä tai kreikasta, josta sanat ovat lähtöisin. Yksinkertaistaen voidaan ehkä erotella, että sympatiassa myötäeletään toisen tunnetta ja eletään tämän tunteessa mukana, vaikka ei ymmärrettäisikään toisen tilannetta täysin. Empatiassa myötäeläminen näyttäytyy ymmärryksenä siitä, mitä toinen tuntee (tai saattaa tuntea) ja reagoidaan siihen joko emotionaalisesti tai toiminnan kautta. Ikävissä tapauksissa ero konkretisoituu ehkä eniten: sympatiassa voivotellaan usein toisen mukana hänen voivotellessaan, empatiassa asetutaan toisen asemaan ja yritetään halauksella tai muulla pienellä teolla osoittaa, että ymmärretään toisen tilanne ja halutaan auttaa.

Facebookissa levinnyt seinäjokelaisen perheenäidin kiitosteksti ja kuva Vantaan Bauhausin työntekijän käsinkirjoittamasta kirjeestä asiakkaalle ja tämän tuotepalautuksen yhteydessä väärään paikkaan joutuneiden lelukissojen palautus omistajilleen on arjen hieno esimerkki empatiasta. Se, että tilanne osuu vielä näin suoraan asiakaspalveluun on omanlaisensa esimerkki. Tähän varmasti moni organisaatio haluaisi!

Kuvakaappaus kirjeestä on Facebookista.

Asiakaspalvelija Ronin puolesta toivon, että Bauhaus osaa nyt puolestaan myötäelää Ronin hienossa teossa, jossa hän kahden lapsen isänä ymmärsi lelukissojen merkityksen ja halusi ennen kaikkea palauttaa ne, mutta osaltaan myös yrityksen työntekijänä toimia asiakastaan kokonaisvaltaisesti palvellen. Kiireenkin keskellä hän näki sen vaivan, että lähetti lelukissat saatteen kera takaisin, koska tiesi mistä ne olivat peräisin. Moni ei välttämättä jaksaisi tehdä näin, koska varsinainen yrityksen palveluun kuuluva toiminta oli jo tehty eli palautus otettu vastaan ja prosessi suoritettu. 

Se, että Ronin empatia- ja asiakaspalvelutaidot ovat nyt monen muunkin tiedossa on tietysti sosiaalisen median aikaansaamaa. Lelukissojen omistajien äidin kiitostekstin myötä tämä asiakaspalvelutarina on levinnyt monen tietoisuuteen ja myös Ronin työnantaja on saanut tästä mainepisteitä.

Mitä tästä voimme oppia?

• kiireenkin keskellä yritä aina ymmärtää toista ihmistä ja hänen tunteitaan, se ei ole sinulta pois
• toimi myötäeläen ja anna empaattisuutesi ohjata toimiasi mikäli se on mahdollista
• sympatiassakaan ei ole mitään väärää, mutta pelkkä toisen tunteisiin mukaan meneminen ei välttämättä ratkaise tai auta tilanteessa
• asiakaspalvelutilanteessa yritä ennen kaikkea miettiä, missä voit palvelle asiakasta yli odotusten, se on usein hyvin pienestä kiinni
• järki ja tunteet mahtuvat samaan sydämeen - ja päähän.

Tätä tapausta on ollut ilo seurata valkoiselta sohvalta. Alkuperäiset viestit ja kommentit juttuun liittyen löydät Facebookista.

MIKSI SINÄ OSALLISTUT ERI TILAISUUKSIIN?

Moni käy työnsä puolesta erilaisissa tilaisuuksissa – ajatusta avartavista seminaareista kissanristiäisiin. Niillä jokaisella on toki tarkoituksensa, jonka takia ne on järjestetty. Itse yritän aina miettiä, mikä on se tarkoitus ja tavoite, jonka takia tilaisuuteen osallistuisin. Tarjottavat se ei ole!

Olin tällä viikolla kokousjärjestäjille suunnatussa infossa, jossa neljä toimijaa olivat lyöneet hynttyyt yhteen. Yksi edusti kokouspalveluja esittelevää ja tarjoavaa nettisivustoa, yksi mm. tapahtumajärjestäjille suunnattua viestintä- ja ilmoittautumisohjelmistoa, yksi keynote-puhujia tarjoavaa tahoa ja yksi alan ammattilehteä. Lisäksi merkittävä järjestävä taho oli myös tämän tilaisuuden tarjonnut paikka, Helsingissä Ruusulankadulla sijaitseva BowlCircus. Isoin syy itselläni saapua paikalle olivat juuri he!

Tilaisuus oli kokonaisuutena mitä mainioin. Viestit ja tiedot tapahtumasta hoitanut Lyyti vakuutti omalla osaamisellaan. Sateisen aamun ahdistamana olin kotona yöpaitasillani miettinyt, viitsinkö sittenkään lähteä keskustaan klo 7.30 alkavaan tilaisuuteen. Kun tekstiviesti piippasi hieman ennen seitsemää ja viestissä iloisesti toivotettiin huomenta ja kerrottiin, että minua odotetaan aamiaiselle ja kuulemaan hyvää asiaa, niin eihän siinä voinut muuta kuin ottaa nopean suihkun ja hypätä matkaan. Perillä olin myös iloisen yllättynyt isosta osallistujamäärästä. Yleensä maksuttomissa tilaisuuksissa ”no show” on hyvin tavanomaista, innokkaasta ilmoittautumisesta huolimatta. Keilahallin kattausten keskellä näytti siltä, että todella moni oli tullut paikalle.

Ohjelma oli sopivan täpäkkä ja Evento S&A-lehden päätoimittajan avauspuheenvuoro riittävän lyhyt. Itse olisin häntä mielelläni kuunnellut enemmänkin ja lehdenteon näkökulmasta, mutta yleisö odotti jo seuraavaa esiintyjää. Ja kun lavalle pääsi Mato Valtonen Speakersforumin tuomana, lähti meiltä kuulijoilta viimeisetkin unihiekat silmistä. Legengaarisen Sleepy Sleepersin & Leningrad Cowboyn, nyttemmin puhujana ja yrittäjänä tunnetun Valtosen aihe oli ”Muutos”. Sen tarkemmin en tässä puheenvuoron sisältöön sukella, mutta itselle jäi mieleen kaksi asiaa: 1) kokeile välillä aamiaisella istua jossakin toisessa tuolissa kuin siinä, jossa normaalisti AINA istut (hahahah, niin totta) ja 2) kääri hihasi tekemiseen, älä ensimmäisenä mieti syitä, ettei jotakin asiaa voisi tehdä. Jep. Vinkit vastaanottettu.

Kuva löytyy Pinterestistäni.

Kokouspaketit.com –palvelu esittäytyi verkkosivustonsa kautta. Vähän hakotutti. Hieno palvelu varmasti, mutta liian tekninen ja seikkaperäinen ”tee näin” -esittelyjuoksutus, jotta olisin edes kohteliaisuudesta jaksanut keskittyä. Ja juu, tiedän. Arvostelu on aina helppoa. Mutta harmittavasti ylivenyneenä tämä puheenvuoro vei aikaa myös Lyytin esittäytymisestä. Heistä olisin voinut kuunnella tarkemmin. (Toisaalta, aina voi ottaa jälkikäteen itse yhteyttä, jos tarvitsee lisätietoa.)

Ihan parasta aamussa oli kuitenkin itse tila – keilahalli. Olen pitänyt omia viestinnän koulutuksiani Urheilumuseon tiloissa. Nyt, kun Olympiastadion menee remonttiin, menee samalla kiinni urheilumuseon kokoustila. Tavoitteeni ja tarkoitukseni tähän tilaisuuteen osallistumisessa oli nähdä ja fiilistellä, toimisiko Bowlcircusin tilat koulutusteni pitopaikaksi. Haen toimivia ”neukkareita”, mutta myös jotain muuta elementtiä, joka tukee koulutukseni sisältöä. Olisihan se aika hienoa käydä tempaisemassa koulutuksen aluksi parit kaadot ja todeta metaforisesti, ”että näin toimii myös hyvä viestintä. Kohde tiedossa, väline hallussa ja...osuu!”

KUUNTELU ON MUODIKASTA, SE ON KUIN MINDFULNESSIA

Uusimmassa Kauppalehti Optiossa Jenny Jännäri on kirjoittanut loistavan pääkirjoituksen. Kukapa ei olisi joskus kuullut viestinnän professori Osmo A. Wiion kuuluisista inhimillisen viestinnän laeista. Vaikka ne on kirjattu 1970-luvulla, ne pätevät hyvin vielä tänäkin päivänä. Oikeastaan pelottavan hyvin.

Wiion lait inhimillisestä viestinnästä (1976-78):

1.   Viestintä yleensä epäonnistuu – paitsi sattumalta.
1.1 Jos viestintä voi epäonnistua, niin se epäonnistuu.
1.2 Jos viestintä ei voi epäonnistua, niin se kuitenkin tavallisimmin epäonnistuu.
1.3 Jos viestintä  näyttää onnistuvan toivotulla tavalla, niin kyseessä on väärinkäsitys.
1.4 Jos olet itse viestintään tyytyväinen, niin viestintä varmasti epäonnistuu.

2.   Jos sanoma voidaan tulkita eri tavoin, niin se tulkitaan tavalla, josta eniten vahinkoa.

3.   On olemassa aina joku, joka tietää sinua itseäsi paremmin, mitä olet sanomallasi tarkoittanut.

4.   Mitä enemmän viestitään sitä huonommin viestintä onnistuu.
4.1 Mitä enemmän viestitään sitä nopeammin väärinkäsitykset lisääntyvät.

5.   Joukkoviestinnässä ei ole tärkeätä se, miten asiat ovat, vaan miten asiat näyttävät olevan.

6.   Uutisen tärkeys on kääntäen verrannollinen etäisyyden neliöön.

7.   Mitä tärkeämmästä tilanteesta on kysymys, sitä todennäköisemmin unohdat olennaisen asian, jonka muistit hetki sitten.

Viime aikoina todellisuus on seurannut Wiion lakeja ällistyttävän tarkasti puhutaan sitten politiikasta ja yhteiskunnan asioista tai viihdeuutisista. Some-aika myös suorastaan ruokkii älämölöä ja alkuperäinen viesti muuntuu samalla sekunnilla, kun joku twiittaa tai postaa kortensa kekoon. 

Sosiaalisen median perusohjeisiin kuuluu, että ennen kuin painaa enteriä, olisi hyvä vetää syvään henkeä ja miettiä, onko postaukseni/twiittaukseni /päivitykseni sellainen, jonka itse haluaisin lukea, jos sen olisi tehnyt joku toinen. 

Kuva löytyy Pinterestistäni.

Kyllä, peräänkuulutan hetkellistä pysähtymistä ja keskittymistä.  Jännäri päätyy omassa pääkirjoituksessaan samaan. Hän  kirjoittaa, että ”kuuntelu ei ole ollut aikoihin muodikasta, koska se vaatii keskittymistä ja pysähtymistä”. 

Olen tästä hieman eri mieltä. Kuuntelu on oikeasti todella muodikasta, sehän on kuin mindfulnessia – keskityt ja pysähdyt olennaisuuksien äärelle. Kuulet enemmän ja tarkemmin.

Siinä olen samaa mieltä Jännärin kanssa, että harva meistä niin kuitenkaan tekee.

Harjoitella voi itse kukin. Kuuntelenpa itseäni ja tiedostan, millaisia älämölyjä suustani tai näppäimiltäni lähtee. Koska: kuuntelun taito on hieno taito ja Wiion lait muistamisen arvoiset.

MITEN HURMAAT KUULIJASI?

Kaikki haluavat päästä samalle aaltopituudelle yleisönsä kanssa. Paras tapa saada yhteys kuulijaan on inspiroida ja olla tilanteessa läsnä koko sydämellään.

Tärkein mantra tällä hetkellä on SISÄLTÖ ja mieluusti tietysti hyvä sellainen. Siitä yleisö on kiinnostunut! Toki erityinen esiintyjäkin voi olla mielenkiinnon ykköskohde, mutta harva meistä on niin suuri stara, että joku haluaa kuulla juuri meitä.

Näin lomakauden lopulla ja tulevan syksyn omia esiintymisiäni silmällä pitäen listasin muutamia ajatuksia siitä, kuinka yleisön saa puolelleen.

1. Älä tee erityistä itsestäsi, vaan esimerkiksi prosessista. Anna esimerkkejä.
Jos korostaisin koulutuksissa ja luennoilla sitä, kuinka hyvin tunnen sosiaalista mediaa ja sen käyttömahdollisuuksia, kuulijat pitäisivät minua itsekeskeisenä egoistina. Kun kerron sen sijaan, miten minulla on ollut hyvät sparraajat ja verkostot, joilta olen oppinut paljon, nousee esiin oppimispolkuni ja kuulijani voivat ottaa sen itselleen vinkkinä sen lisäksi, mitä kerron heille sosiaalisen median kiemuroista.

2. Voitko tehdä yleisöstäsi sankarin?
Esiintymistilanteissa kyse ei ole vain sinusta. Älä tunge liikaa informaatiota yhteen esitykseen. Kerro muutama olennainen asia, älä koko tarinaa pikkuisia yksityiskohtia myöten. Kuulijat/katsojat peilaavat itseään puhujaan. Jos puhut hermostuneesti ja poikkeat koko ajan tarinan pääpolulta, tekee yleisö samoin. Liian usein puhujat eivät myöskään näytä tunteitaan ja innostustaan, vaikka olisivat intohimoisia asian suhteen. Jos kuulija tuntee innostuksen, se tarttuu myös häneen. Samalla sanoma ja haluttu viesti välittyvät helpommin. Sisältösi on kerrottu juuri heille!

3. Mokaaminen on OK.
On hyvä muistaa, että vaikka kesken esitystä tuntuisi, että "nyt mokasin", ei ole myöhäistä pelastaa tilannetta aina siihen asti, kunnes esitys on kokonaan ohi. Vedä syvään henkeä, keskity ja ole läsnä yleisöllesi ja yritä miettiä, miten voit tehdä juuri tästä esityksestä heille vielä paremman kokemuksen.

Kohdasta kolme tulee mieleeni viime keväinen Kriisiviestinnän tehopäivä -koulutus, jossa kesken kaiken tullut palohälytys oli kaataa koko esitykseni ja vei kuulijoiden huomion. Koska aiheena oli sopivasti kriisit, nappasin läppärin kainaloon ja jatkoin omaa esitystäni pihalla. Hieman hankalaa se oli, kun paloauton ujellus häiritsi omaa puhetta. Toisaalta tilanteeseen piti sopeutua ja siihen pystyi osittain myös tarttumaan, sillä kriisiviestinnän tilanteissa moni asia tulee yllätyksenä. Olen tätä esiintymiskokemustani kertonut monille, sillä se oli myös itselle opettavainen hetki. Tartu tilanteeseen ja mieti, voitko kääntää sen eduksesi. Luulenpa, että myös yleisö muistaa hetken hyvin - ei valitettavasti ehkä kaikkea asiasisältöä esityksestäni, mutta ehkä se ei ole aina kriittistä. Ja koska esitysaineistot joka tapauksessa (niin tässäkin) päätyvät jälkikäteen kuulijoille, on tunne aina mukana, kun he katsovat esityksen slideina uudelleen.

Vieressä koulutukseen osallistuneen (kiitos @merjalindroos) ottama kuva. Se löytyy  alkuperäisenä hänen Twitteristään (hästägillä #tehokriisi) sekä nyttemmin myös Pinterestistäni. 

Merjan "kuvateksti": #tehokriisi kurssilla tuli juuri palohälytys. Kylmäpäiset opettajat jatkavat koulutusta pihalla.