ÄLÄ TULE PAHA STRESSI

Stressi vaivaa ajoittain lähes jokaista. Jos stressi nousee yli sietokyvyn, se lamaannuttaa. Miten sitä voi välttää?

Kolme vuotta sitten kärvistelin työuupumuksen kourissa. Kaikkea työhön ja yksityiselämäänkin liittyvää vain oli liikaa. Aikaa saada asioita tehtyä ja hoidettua taas liian vähän.



















Väsyneenä, hartiat lytyssä ja mieli mustana kävin päiväkävelyillä harmaassa metsässä hiljaisuuden keskellä. En ottanut edes koiraa mukaani - en kyennyt seuraamaan, kulkiko se mukana vai lähtikö kenties omille teilleen. Marraskuinen metsä, pitkospuut ja polut suunnan antajina, päiväunet ja ymmärtäväinen perhe nostivat minut pikku hiljaa takaisin pintaan. Syvälle en onneksi ehtinyt vajota. Sen verran olin omasta tilastani ymmärtänyt, että repäisin itseni tarpeeksi ajoissa pahimmasta oravanpyörästä.

6 viikkoa pakollisella sairaslomalla oli pysäyttävää. Piti asettaa itsensä ja oma jaksaminen etusijalle. 

Kukin meistä kestää eri määrän kuormitusta

Sairaslomani aikana ja pikku hiljaa toipuessani tein päätöksen, että lähden kohti unelmiani. Minulle se oli silloin oman yrityksen perustaminen. Sain tehdä työtä omalla osaamisalallani viestinnän parissa, mutta aikatauluilla, jotka pitkälti voin itse päättää ja toisaalta sellaisten arvojen mukaan, jotka ovat itselleni tärkeitä.

Kolme vuotta on mennyt kuin siivillä. Väliin jääneet marraskuut olen selättänyt innolla, vaikka kaamoksen aiheuttamaan väsymykseen ehkä olenkin hieman taipuvainen. Tänä syksynä olen kuitenkin huomannut merkkejä, jotka ovat herätelleet tunnustelemaan omaa olotilaa ja jaksamista. Heräilyä keskellä yötä, itkuherkkyyttä, jaksamattomuuden tuntemuksia. Suklaan lisääntynyt himo ei tähän liity - sitä on lähes ympäri vuoden! 😊

Tällä kertaa olen päättänyt tarttua tilanteeseen nopeammin ja tarpeeksi ajoissa. Jos en mitään olisi kolmen vuoden takaisesta oppinut, olisi kaikki kärsimys mennyt hukkaan.

Kyllä yrittäjänkin pitää osata sanoa "Ei"

Helppoa stressin ja paineiden hallinta ei ole, sillä yrittäjyyteen kuuluu matra, että töitä on tehtävä silloin, kun niitä on. Asioiden aikatauluttaminen kuitenkin auttaa: kaikkea ei aina tarvitse tehdä saman tien. Tai ainakin voin yrittää ehdottaa asiakkaille löysempiä deadlineja tai vastaavasti työn aloittamista hieman myöhemmin.

Kipuillessani "Ei"-sanan kanssa ja väsymysoireiden jälleen ilmoitellessa itsestään aloin miettiä, mikä on tärkeää. Menin jälleen metsään (hah, sananmukaisesti) ja pohdin rauhassa, miten käännän pahan stressin jälleen hyväksi stressiksi, joka auttaa minua eteenpäin.

Tässä yksinkertaisia vinkkejä, joilla itse yritän taklata nykyään stressiä, uupumusta ja kaamosmasennustakin:

1. Mieti, mikä on oikeasti tärkeää ja mikä ei. Kirjaa ylös paperille 3 tärkeintä. Katso niitä aina välillä. (Itselläni on perinteinen kalenteri,  jonka väliin olen listani laittanut ja se löytyy aina kahden kuukauden päästä ja sitten siirrän sen taas siitä kahden kuukauden päähän!)

2. Hanki tietoa tulevasta, pidä kalenteri hallinnassa ja vaadi myös asiakkailta/läheisiltä aikataulujen pitämistä (JEP, ennakointi vähentää stressiä).

3. Opi kieltäytymään. Aina ei tarvitse tanssia toisten (=kaikkien) pillin mukaan.

4. Älä vaadi itseltäsi liikaa. Aseta tavoitteesi oikein.

5. Liiku: kävele, jumppaa, pelaa tai juokse! (Liikunnalla on tunnetusti stressiä vähentävä vaikutus.)


Liikunnasta olen tehnyt sellaisen havainnon, että pelkästään töihin tai kirjastoon käveleminenkin tuntuu hyvältä ja virkistävältä, kun vaihtaa matkanteon toiselle puolelle tietä tai kävelee normaalin koiranpissityslenkin toisin päin. Pieni muutos - yllättävän iso merkitys. Toimii minulle - ehkä sinullekin?

AHKERUUS ON ILOMME, TUBLABUUKATTU KALENTERI EI

Osuipa silmiini Kauppalehti.fi:ssä juttu "Täyteen ahdettu kalenteri ei ole tehokkuuden mittari". Mikään uusi totuushan tämä ei ole, mutta hyvä, että aihe nousee esiin aika ajoin.

Täyteen ahdettu kalenteri ei ole ylpeyden aihe, eikä tehokkuuden mittari. Näin sanoo ”hyvinvoinnin suurlähettilääksikin” nimitetty Matti Heikkilä Kauppalehden jutussa.

No ei toden totta olekaan. Päin vastoin, sanon minä. Muistan hyvin palkkatyöläisenä, miten kalenteri täyttyi kokouksista ja palaverivarauksista maanantaiaamusta perjantai-iltapäivään. Siellä täällä oli harvoja "vapaa-aikoja", jolloin olisi voinut yrittää tehdä töitä. Nimenomaan! Niitä rutiini- ja esimiestöitä, jotka omaan työtehtävään ja -rooliin kuului, mutta joita sitten pakerrettiin iltasella tai aikaisin aamulla aikoina, joita ei merkitty kalenteriin. Ihan huippua ehkä oli se, että  oma lounashetkikin piti alkaa merkitä kalenteriin erikseen, jotta sai pienen hetken itselleen ja syömiseen. Parasta tietysti, että työpaikkani oli ravintolapalveluita tarjoava yritys :D

Nykyisessä elämässäni yrittäjänä kalenteri täytyy sen mukaisesti, kuinka ahkera olen myymään osaamistani ja sitä myöten täyttämään kalenteriani erilaisilla projekteilla ja asiakascaseillä. Käytössäni on perinteinen, "vanhanajan" kalenterikirja, johon omin pikku kätösin merkitsen erilaiset menot. Iso ero entiseen on, että tässä kalenterissa päivät eivät täyty merkinnöillä "mitä tänään pitää tehdä". Pystyn treenaamaan ja ylläpitämään muistiani ja työnkuvaani ulkomuistista. Projektien tai sovittujen työluovutusten deadlinet toki kalenteriin merkitsen.

Kauppalehden jutussa haastateltu Heikkilä toteaa: ”Ihmisellä, jonka kalenteri on täyteen ahdettu palavereita, ei ole syytä ylpeyteen”. Hänen mukaansa tällainen kalenteri kertoo pikemminkin tehottomuudesta ja arjen hallinnan vaikeuksista, ei tehokkuudesta.

Aina syy ei kyllä ole kalenterin omistajassa. Työyhteisöissä aika moni muukin pääsee tekemään varauksia ko. henkilön päivän tunneista. Hallitse siinä sitten omaa arkeasi. Eikä tehokkuus pääse oikeuksiinsa, kun edellisestä kalenterivarauksesta (=kokouksesta) vapauduttuaan juoksee jo seuraavaan. Jossain välissä on pakko alkaa tehdä "haamumerkintöjä" omaan kalenteriin, että on edes jokin ote omaan päivän kulkuun.

Bongailin Pinterestistä monia hienoja kuvia, jotka viittaavaat aikaan tai kelloon. Oheinen kuvastaa eleettömästi nykymaailman menoa: pyörä pyörii, yritä pysyä mukana, ajankulku ei odota.

Mitä itse tuumit? Ahdistaako täysi kalenteri, vai osaatko hallita ajankäyttöäsi. Vinkkejä otetaan vastaan.

Lue vielä viittaamani juttu Kauppalehden verkkosivuilta.