maanantai 6. huhtikuuta 2015

5 ASIAA, JOTKA POMOSI/ASIAKKAASI HALUAA KUULLA

Kukapa ei haluaisi saada pomonsa –  tai vielä paremmin asiakkaansa – erityistä huomiota ja arvostusta itselleen. Kaikenmoisia strategioita on, mutta yksinkertainen on kaunista tässäkin. Tuo esiin mitä osaat ja ota vastuuta. Siitä tykkää niin pomo kuin asiakas.

Pyhien aikaan on mukava surffailla sosiaalisessa mediassa ihan rauhassa. Ehtii klikkailla linkkejä ja syventyä verkostonsa jakamiin vinkkeihin kunnolla. Twitter-kontaktini @LollyDaskalin ylöskirjaama ja työntekijän näkökulmasta hahmoteltu 5 kohdan ”tuon-esiin-mitä-minä-osaan” -listaus saa pomon kuin pomon myhäilemään. Näin yksityisyrittäjän nimissä sanoisin, että saman voi kääntää vastaamaan palveluntarjoajan ja asiakkaan välistä vuorovaikutusta. Jos luet siis seuraavaa muistilistaa yrittäjänä, vaihda vain pomon tilalle sana asiakas. Toimii. 

1. ”I have a solution.”
Bosses hear lots of problems all day, and they're usually the ones who have to come up with all the solutions. The next time there's an issue that you need to bring to your boss's attention, come prepared with a solution in hand. Whether it's implemented or not, finding a solution on your own shows initiative, thoughtful engagement, and creativity.

2. "I took care of it."
Kuva löytyy Pinterestistäni
When you make a mistake--and we all do make mistakes, even the best of us--find a way to come to your boss and say, I made a mistake and I took care of it. If possible, also share what you're doing to prevent it from happening again. That way what's most memorable is not the mistake, but rather your responsibility and accountability.

3. "I'll do it."
Especially when you're already in a high-pressure position, nobody wants to take on more responsibility. But if you look at it from a different perspective, it's really an opportunity to show your boss that you're proactive, willing to pitch in, a team player, and reliable--establishing you as a natural "go-to" person. Sure, it's a little extra work, but the payoff is huge.

4. "I can help."
Offering to help a colleague who's stuck, overburdened, or unexpectedly called away shows interest and a willingness to do more. It also demonstrates your focus on the big picture rather than your own role, and it casts you as an agent of camaraderie and collaboration.

5. "I have an idea."
It's great for your boss to know you can fix things and that you're willing to go beyond expectations--but it's when you bring new ideas to the table that you really shine. It shows that you put your heart into what you do and that you're committed to being truly valuable to the team and organization.

Of course, all of this is part of the overall job of building and maintaining a good relationship with your boss. The words don't have to be close to be effective. The first step is always to be seen for who you are and what you can do. Say the things your boss loves to hear--not because they'll advance your career, but because you're a smart, resourceful, responsible, and valuable member of the team.

Lollyn alkuperäinen artikkeli ja muita hänen tekstejä löytyy osoitteella http://www.inc.com/lolly-daskal/5-things-your-boss-loves-to-hear.html

torstai 19. maaliskuuta 2015

KRITIIKKI SOMESSA EI OLE MAAILMANLOPPU

Olen menossa huhtikuussa kouluttamaan some-asioita. Aiheena on tarinankerronta. Sosiaalinen media on muuttanut tarinoinnin ihan kaikkien oikeudeksi. Ja asiakkaiden kriittiset palautteet ne vasta tarinan synnyttävätkin. Pelottaako?

Organisaatioilla on useita erilaisia lähtökohtia olla sosiaalisessa mediassa. Oma motivaatio ja tarve on hyvä olla kirjattuna ylös ennen liikkeelle lähtöä. Silloin somessa oleminen tuottaa myös arvoa. Niin itselle, asiakkaalle kuin muille eri sidosryhmille. Eikä kritiikki ja negatiivinen palautekaan tunnu silloin niin katastrofaaliselta.

Erityisesti somen käytön alussa, kun seuraajia on vähän, on keskeisin tehtävä asiakasta hyödyttävän sisällön luominen. Eli se paljon puhuttu #sisältömarkkinointi. Sisältöä eli tarinoita voi tuottaa itse tai erilaisten kumppaneiden avustamana. Ei kannata myöskään unohtaa asiakkaiden luoman sisällön arvoa. Nämä kolme keinoa mahdollistavat, että some-yhteisöään luova organisaatio voi kasvattaa aitojen seuraajiensa määrää.

Kun seuraajia on jo paljon, sisällön tuottamisen rinnalla kasvattaa merkitystään kriisinhallinta ja kriisiviestinnän lainalaisuuksien ymmärtäminen ja hyödyntäminen. Somessa voi saada helpostikin ikävää palautetta niskaansa, joka pahimmillaan leviää laajalle. Monessa tapauksessa negatiivisen palautteenantajan kokemus tai ainakin tunne kokemuksesta on aito. Sitä ei parane käydä kieltämään!

Miten sitten ja kuinka nopeasti negatiiviseen asiakaspalautteeseen kannattaa reagoida?

Ohessa listanomaisesti asioita, joita fiksu ja asiansa osaava some-yhteisön ylläpitäjä ymmärtää huomioida.

1. Oman some-yhteisön koko on syytä suhteuttaa tekemiseen ja omat resurssit modifioida sen mukaisesti. Mitä enemmän käyttäjiä & asiakkaita yhteisöösi liittyy, sitä enemmän vuorovaikutteiseen kommunikointiin kannattaa panostaa, sillä sitä suurempi mahdollisuus siinä piilee liiketoiminnan näkökulmasta. Panostukset maksavat itsensä takaisin, kun kommunikointi on asiakkaita hyödyttävää ja aidosti tehtyä. Maineenhallinta ja mielellään sen kasvattaminen ovat tässä kohdin muistilistan kärkipäässä.

2. Rakenna asiakkaille selkeät palautekanavat someen, jolloin voit ohjata myös negatiivista kirjoittelua pois kaikkien näkyviltä. Varmista aina, että organisaatioosi saa helposti yhteyden ja että palautteen antajan viestit varmasti luetaan ja niihin vastataan. Muistathan, että kaikkea viestittelyä ei tarvitse käydä julkisesti kommenttikentässä. Somessa julkisesti annettuun palautteeseen kannattaa kuitenkin vastata ensimmäisen kerran julkisesti, jotta muut yhteisössä huomaavat, että organisaatiosi huomioi palautteet.

3. Negatiivinenkaan kommentointi somessa ei ole vielä kriisitilanne, jos siihen reagoidaan nopeasti ja asiallisesti. Selvistä virheistä kannattaa hyvittää asiakkaita reilun pelin nimissä. Ja kertoa siitä somessa. Se viestii samalla kaikille some-yhteisössä, että organisaatiosi kantaa vastuunsa ja välittää.

4. Sitten yksi huutamisen arvoinen asia: ÄLÄ SENSUROI! Mikään ei ärsytä enempää kuin se, että organisaatio pyrkii tietoisesti vaientamaan asiakkaan äänen. Samalla se riskeeraa sen, että asiakkaat perustavat omia yhteisöjään, joihin yrityksellä ei ole enää kunnollista rajapintaa.

5. Kuuntele asiakkaita ja etsi tuotekehitysideoita. Ideat voi testata markkinatutkimuksen avulla, jolloin selviää, saavatko ne kaikupohjaa myös koko asiakaskunnassa.

6. Hyödynnä aktiiviset seuraajasi. Voit valjastaa innostuneet asiakkaasi tuottamaan itse sisältöä yhteisössä ja eri some-kanaviisi. Kannattaa selvittää, miten asiakkaasi haluaisivat tuoda itseään tuotteidesi tai palveluidesi käyttäjinä julki. Vinkkinä erityisesti: mahdollista tämä ennen kuin käyttäjät luovat siihen itse omat kanavansa. Kyse voi olla tuotteiden käyttövinkeistä, erilaisista käyttöpaikoista, käyttötavoista, käyttösovelluksista, tuunauksista, hienoista hetkistä tuotteiden/palveluiden parissa jne. Nämä ovat usein sitä parasta some-sisältöä ja tukevat yrityksesi myyntiä ja markkinointia.

7. Ole itse aktiivinen. Jos asiakkaasi ovat innostuneita tuotteistasi tai palveluistasi, osoita että myös yritys on innostunut tuotteistaan. Kommentoi, kiitä anna palautetta takaisinpäin. Mutta älä ole lipevä!

8. Linkitä eri some-kanavia ristiin hyödyntäen kunkin omat erityispiirteet. Sama sisältö käy, mutta käytä sitä kanavan ominaispiirteitä arvostaen. Pieni personointi per kanava on usein paikallaan (Facebook, Pinterest, Instagram, Twitter jne.).

Tässä kirjoituksessa menevät nyt kauniisti limittäin niin sosiaalisen median käytännöt kuin kriisiviestintä. Tärkeintä on muistaa, että ”ei ne pelkät sanat”, vaan myös somessa näkyvät teot. Äläkä ikinä tuota yhteisössäsi sisältöä, joka ei ole totta. 

Annanpa vielä vinkin siitä koulutuksesta. Tutustu http://www.true.fi/tarinoi-tehokkaasti-somessa/

keskiviikko 11. maaliskuuta 2015

UUSIA TUTTAVUUKSIA JA TAPIO RAUTAVAARA

Uudet asiat ja ihmiset inspiroivat. Ihmisten kanssa iso merkitys on henkilökemialla ja sielujen sympatialla. Eikä haittaa, jos bisnekset tai harrastukset yhdistävät - vielä parempi, jos ne yhdistyvät. Uusia asioita olisi kiva tapahtua joka päivä.

Tapasin tänään henkilön, jonka kanssa olemme ohimennen viestitelleet ja sopivasti verkostoituneet sosiaalisessa mediassa. Ensimmäinen "tutustumisemme" tapahtui jo edellisessä elämässäni viestintä- ja markkinointipäällikön tehtävissäni. Silloin kontaktoimme lähinnä sähköpostilla ja oma roolini oli olla potentiaalinen asiakas.

Yrittäjäpolkuni alettua kontaktoimme toisiamme mahdollisten yhteistyökuvioiden nimissä.
Yritimme sopia tapaamisia muutamaankin otteeseen, mutta aina tuli jotain tai ajat menivät ristiin.

Tänä aamuna istuimme sitten vihdoin kahvikupillisten äärellä ja tapasimme ensimmäistä kertaa kasvotusten. Juttua riitti parin tunnin verran ja lopputulemana päätimme aloittaa yhteistyön. Humpsis - as simple as that! Yksinyrittäjinä molempien tapaan työskennellä sopii verkostoitunut toimintamalli. Jos ei jokin tekemisen malli ole täysin itsellä hanskassa, voi työn hankkia luotettavalta ja ammattitaitoiselta kumppanilta. Bing, Jaana.


Tapio Rautavaara / Urheilumuseossa NYT
Koko loppupäivän fiilistelin sitä, miten inspiroivaa on tavata uusi ihminen, jonka tapa toimia ja nähdä maailma on riittävän samanlainen kuin omani, mutta joka persoonallaan ja osaamisellaan saa minut ajattelemaan asioita sopivasti eri näkövinkkelistä. 

Yksi uusi asiakin -  tai oikeammin paikka - mahtui tähän päivään. Ihan ensimmäisenä aamulla kävin tutustumassa Olympiastadionin yhteydessä olevaan Urheilumuseoon, jonka neuvotteluhuoneen olen varannut ensi viikon kriisiviestintäkoulutuksen pitopaikaksi. Oh yes! Paikka oli juuri niin erilainen kuin olin toivonutkin sekä kokoustilana ja -palveluina täydellinen tarpeisiimme. Bing, Kai. 

Ja mikä mainiointa, museon tiloissa on avautunut juuri uusi näyttely päätähtenään Tapio Rautavaara. Urheilija, näyttelijä ja laulaja - mutta ennen kaikkea lapsuuteni idoli ja rakkauteni kohde. 

Tämä päivä oli tehty inspiroitumisesta!



tiistai 3. maaliskuuta 2015

ENTISESTÄ PAKKOPULLASTA ARJEN IHANAKSI ELÄMYKSEKSI

Kevät kolkuttelee ovella. Tuoksusta sen huomaa. Tänään havahduin myös muista tunnusmerkeistä, kun töihin kävellessä bongasin tienvarsipensaissa lehtisilmuja.

Nuo lehtisilmut herättivät minut myös tajuamaan, miten ihanalta tuntui kävellä töihin. Raitista ilmaa, lihaksistolle töitä ja mielen rentoutushetki, koska ei ollut mikään kiire. Ei kiire itse työpisteelle, mutta ei myöskään mihinkään julkiseen liikennevälineeseen. 

Tämä huomio oli ehkä se varsinainen välähdys, joka innosti kirjoittamaan tämänkertaisen ajatelmani. Mietin vuosien takaisia aamuisia ja iltaisia työmatkojani. Ainainen kiire ja huoli, että bussi menee nenän edestä tai että on liikenneruuhkaa ja myöhästyn. Tai ettei löydy parkkipaikkaa autolle.
Kevään merkkejä työmatkalla.

Niin ne ajat muuttuvat. Tänä aamuna talven jäljiltä narskuvaa hiekoituskivisoundia kenkien alla kuunnellessani koin käsittämättömän onnentunteen. Minulla ei ollut kiire ja nautin työmatkakävelystä. Siis oikeasti! Kun kävely ei ollutkaan pakkorako ja ainoa mahdollisuus, se tuntui jotenkin vapauttavalta. Tein sitä ihan vapaasta tahdostani ja tietoisena valintana. 
Olen ilokseni onnistunut järjestämään kodin ulkopuolisen työpisteeni vajaan kahden kilometrin päähän kotoa. Kävelyreitti on rauhallinen, matka pituudeltaan erinomainen ja perille pääsee kävelyteitä pitkin.
Hehkuttelut sinänsä sikseen. Kirjoitin tämän bloggauksen siksi, että toivon sinun lukijana ajattelevan jotain sellaista asiaa, joka herättäisi ehkä vastaavia ajatuksia. Asia, joka aiemmin on ollut pakkopullaa ja välttämätön paha, mutta josta onkin tullut kiitollisuuden aihe.

Miten on? Löytyykö? Jaatko sen kanssani?



tiistai 3. helmikuuta 2015

KUN ASIA ON "KUUMA", SE NÄKYY JA TUNTUU

#Sori15 -hästäg on noussut todelliseen lentoon. Yrittäjyys ja erityisesti pienyrittäjien asiat ovat nyt monen huulilla, ei vähiten tulevien vaalien takia.

Edellisen blogitekstini jälkeen (29.1) en olisi osannut kuvitella, että asiamme pienyrittäjien arjen parantamiseksi nousisi niin hyvin esiin kuin se nyt on noussut. Oma blogaukseni ei tätä tietenkään aiheuttanut, vaan aktiivisten ja osaavien yrittäjien tahtotila ja halu puhua asioista ääneen niiden oikeilla nimillä monella foorumilla. Hästäg #sori15 toimii tässä asiassa kuitenkin moitteettomasti ja olen siitä hyvin ylpeä. Kuten koko naisyrittäjäkaartista, joka tässä on mukana. (Porukastamme löytyi myös osaaja, joka "logotti" meidät - wau!)

Omalta osaltani olen yrittäjäntaipaleellani noviisi, mutta huomaan olevani mukana kuviossa, jolla on laajempia ja moniulotteisia syy-yhteyksiä. #Sori15 on lobbausta inhimillisistä lähtökohdista: miten varmistaa myös pienyrittäjälle tasa-arvo sekä sosiaali- ja perusturva. Pienyrittäjillä olisi kaikki edellytykset johdattaa tämä rakas kotimaa uuteen nousuun, mutta päättäjille ja monille tavallisille kansalaisille (palkkatyöläisille) tuntuu olevan kynnyskysymys, ettei yrittäjä vain saa mitään ylimääräisiä etuja.
Anteeksi vain (nauran hieman hämmentyneenä), mutta kyllä yrittäjä enemmän antaa kuin ottaa!

En tässä lyhyessä tekstissäni avaa yksityiskohtia nyt enempää, mutta jos asia ja aihe kiinnostavat, niin tutustu ainakin yhteiseen blogiimme, jonka saimme julki city.fi:ssä http://www.city.fi/blogit/sori.

Ja jos jollekin on epäselvää, miksi käytämme sanaa "sori", niin se tarkoittaa, että yrittäjänä kukaan meistä ei pyytele anteeksi sitä, että haluaa yrittää. 

Käänteishuumoria, eh!




torstai 29. tammikuuta 2015

YRITTÄJÄN EI KUULU OLLA "SORI"

Kirjoitan aika usein yrittäjyyteen liittyvistä kokemuksista ja huomioista. Tämä kerta ei tee poikkeusta, sillä tulin juuri tapaamisesta, jossa parisenkymmentä (nais)yrittäjää myllytti ajatuksiaan pienyrittäjyyden hidasteista, esteistä ja ongelmista. 

Tavoitteemme illalle oli löytää ratkaisuehdotuksia siihen, kuinka yrittäjän arkea ja joskus hyvinkin absurdeja tilanteita voisi helpottaa. Nämä ratkaisut ryhmä on myös menossa esittelemään eduskuntaan helmikuussa.

Illan osallistujilla oli vahva yhteisymmärrys siitä, että yrittäjyydestä ei pitäisi olla pahoillaan, eikä yrittäjän pidä joutua pyytämään yrittämistään anteeksi. Suomessa suurin osa yrityksistä (98,9%) on alle 50 hengen yrityksiä. Silti heidän pitää toimia samoilla säännöillä ja malleilla kuin suuryritysten, vaikka pienen vs. suuren yrityksen arjet ovat hyvinkin erilaisia. Jonkun muun olisi siis syytä olla pahoillaan, vai?


Kuva Pinterestistäni
Ilta oli monella tapaa itselleni silmiä avaava, koska oma taipaleeni yrittäjänä on vielä niin lyhyt. Moni asia ei ole edes tullut mieleeni, enkä ole ihan varma, oliko "totuuksia" mukava kuulla. Toisaalta, mitä useampi ihminen kuulisi pienyrittäjyyden haasteista, voisi tilanne aidosti muuttua parempaan suuntaan. Oli kuulija sitten poliitikko, naapurinrouva tai toinen yrittäjä. 

Valitsimme itsellemme myös "hengennostatusbiisin". Se on Paula Vesalan esittämä Sori (Vain elämää  3. kausi, linkki YouTubeen). Lisäksi loimme itsellemme Twitteriin hästägin #sori15. Sillä tunnuksella löydät jatkossa Twitterissä kommentteja, ideoita, ehdotuksia ja "totuuksia" pienyrittäjien suulla. Ehkäpä myös vaalityötään tekevät ehdokkaat bongaavat hästägin käyttöönsä? 

Illan emäntä @hellapoliisi on kirjoittanut omassa blogissaan asioista, jotka kalvavat monia yrittäjiä. Otan tässä pienen otteen. Alkuperäinen teksti löytyy blogissa "Pinkki pomppulinna".
"Lentokoneessa neuvotaan laittamaan hätätilanteessa happinaamari ensin itselle ja sitten vasta autetaan muita. Yrittäjän elämässä asia menee toisin.
Ensin autetaan muita ja sitten itseä, jos on enää mahdollisuuksia. Käytännössä tämä tarkoittaa, että yrittäjän täytyy maksaa ensin pakolliset kiinteät kulut riippumatta siitä, onko hänellä kyseisenä kuukautena lainkaan tuloja.
On kestämätöntä, että yrittäjällä Suomessa ei ole oikeutta perustoimeentuloon. Jos yritys ei pysty kulujen jälkeen maksamamaan yrittäjälle palkkaa, yrittäjä jää ilman toimeentuloa. 
Yrittäminen on toki valinta. Joillekin se on kuitenkin pakko, jos muuta mahdollisuutta ei ole työllistyä. Jokainen työtä tekevä ja veroja maksava kansalainen on kuitenkin etu. Vaihtoehtona voisi olla sosiaalituilla eläminen.
Yrittäjän kuluista ei kukaan ole kiinnostunut, riippumatta onko aina edes laskutettavaa. Pakolliset yhteisöverot, yrittäjäeläkevakuutusmaksut, tapaturmavakuutukset, alvit, yrittämiseen liittyvät kiinteät kulut (liikehuoneisto, sähkölasku, laajakaista jne jne) on maksettava, oli tuloja tai ei.
Moni skeptinen heittäisi tässä kohtaa, että jos olet noin surkea, lakkaa yrittämistä. Asia ei ole niin yksinkertainen. On hyviä kuukausia ja huonoja kuukausia. On yrittäjiä, jotka eivät pysty ennakoimaan kuukausittaisia tulojaan. Kampaajat, kosmetologit, hierojat ja muut omilla käsillään konkreettista työtä tekevät odottelevat joskus turhautuneina asiakkaita, jotka eivät tule.
Nykyisin sosiaalinen media ja sen rohkeat käyttäjät ovat nostaneet esiin epäkohtia.
Yrittäjänä olen miettinyt viime aikoina seuraavia asioita:
Jos saisin käyttööni laskuttamani arvonlisäverot, voisin palkata sillä rahalla työntekijän, joka puolestaan lakkaisi olemasta yhteiskunnalle taakka työttömänä. Hänen palkastaan maksettaisiin verot ja kaikki hyötyisi. Kahden ihmisen työpanos olisi taatusti enemmän kuin yhden. Tämä mahdollistaisi kasvun ja saattaisi johtaa tilanteeseen, että yritys voisi palkata lisää työvoimaa...
PS. Faktaa ja lukuja yrittäjyydestä Suomessa löytyy muun muassa yrittäjät.fi -sivustolla.