torstai 2. kesäkuuta 2016

KUINKA PALJON TUNNETTA VOIKAAN LIITTYÄ LASITERASSIN HANKINTAA – OSA 2

Yhdeksän kuukautta. Se aikahan odotuksessa kuluu, kun ihmislapsi kehittyy alkiosta vauvaksi. Tällä kertaa sama aika käytettiin uuden lasiterassimme loppuunsaattamiseksi, sillä kommelluksia riitti.

Viime syyskuussa odotukset olivat korkealla - (alun tunnelmia voit takautuvasti lukea osasta 1.) Lasiterasseja tarjoavan Siestan ammattilaisia kävi katsastamassa isoa terassiamme, jonka halusimme kattaa laseilla. Mittauksia tehtiin ja suunnitelmia syntyi. Oli odottava fiilis ja lähtökohtana, että jouluna juomme glögit uudistuneella terassilla ja jonne joulukuusikin sopisi kuin nakutettu. 

Vaan niinhän siinä sitten kävi, että joulu tuli ja meni. Samoin uusivuosi ja pääsiäinen... ja vappukin alkoi lähestyä.

Lupaprosessi kangerteli ja kommunikaatio pätki

Syksyllä jossain kohdin alkoi jo selvitä, että noin puolellatoista neliöllä pinta-alarajoitukset ylittävä terassimme ei menisi läpi Helsingin kaupungin rakennusvirastolle pelkällä toimenpideluvalla. Sitä sieltä väkisin yrittivät tyrkyttää, mutta onneksi jo aiemmin kehumamme myyjä ja luottokontaktimme Siestalla eli Tea oli soittanut virastossa riittävän ylös ja selventänyt tilanteen. Eihän todellakaan ole mitään järkeä, että jo olemassaolevan kaiteellisen terassin pinta-alaa ei hyödynnetä järjen mukaan, vaan pakotetusti yritettiin katkaista lasitus kattamaan vain 20 neliötä. Siinä olisi jäänyt olohuoneeseen johtavan oven sivustoilla olevista ulkolampuista toinen lasituksen sisäpuolelle ja toinen olisi jäänyt yksinään valaisemaan lasituksen ulkopuolelle. Tai jos katkaisu olisi tehty terassin uloimman pitkän reunan suuntaisesti, olisi kulmassa tukitolppa lähtenyt lähes keskeltä pihanurmelle johtavia portaita. Oi byrokratian riemua!

Onneksi kiinteistöllämme on rakennusoikeutta jäljellä, joten lähdimme liikenteeseen rakennusluvan turvin. Mutta niin - 1,5 neliön ”ulkotilojen” takia. Ja lupakustannukset olivat myös hieman eri kuin toimenpideluvassa. Rakennuslupaprosessi toi arvattavasti osansa kaikesta viivästyksestä. Samaan syssyyn kuitenkin myös yhteyshenkilömme Tea loukkaantui ja jäi sairaslomalle useammaksi kuukaudeksi. Siinä kohdassa ilmeni, että prosessit Siestalla eivät olleet ihan hiottuja. Kommunikaatio asiakkaaseen osittain katkesi tai ainakin tökki pahasti. 

Joulukuun alussa tuli kuitenkin tieto, että lupa olisi herumassa. Sen meille infosi sairaslomalainen. Nyt voisi kuvitella, että hommat lähtevät rullaamaan. Valitettavasti ei. Siestalla odottelivat kuukauden, että rakennusviraston viralliset paperit olivat valmiit. Varsinaisia piirustuksia ei ollut siinä kohdin vielä tehty. Olimme sikäli asiakkaina nipottajia, että olimme vaatineet nähdä ja kuitata piirrustukset ennen kuin Siestalla tuotanto alkaa. Taas paloi aikaa!

Jos mieheni ja minä emme olisi olleet aktiivisia, kyselleet piirustusten perään ja halunneet tarkistaa niitä, olisi terassimme myös loppumetreillä ollut jotain ihan muuta kuin mittatarkistuksissa paikan päällä oli sovittu ja laattoihin tussilla ruksittu. Arkkitehti oli tehnyt omia ratkaisujaan toteutuksesta - yksinkertaistakseen ilmeisesti rakentamista. Vaan kun siinä juuri oli se juju, miksi paikan päällä oli käyty ja tarkasti mittailtu. Arkkitehdin uudispiirustuksilla ei myöskään olisi terassin liukuovet auenneet, koska kahva ei olisi mahtunut kulkemaan olemassaolevan parveketolpan ohi. Hän oli sujuvasti muuttanut kahvan "sormikoloksi", josta vetämällä myös oven saa liutettua auki. Niin varmaan juu, isoja ovia onkin kiva liikutella parilla sormella! Ei liene vaikeaa arvata, millainen savu nousi päästäni.

Tervetuloa asennusmiehet - rouvalla on yöpuku päällä

Mitään peruuttamatonta ei onneksi päässyt terassimme kanssa sattumaan. Piirustuksia palloteltiin niin kauan, että ne olivat alkuperäisten tarpeiden mukaiset. Niin lähtivät kuvat eteenpäin tuotantoon. Aina välillä kyselimme, koska asennus tapahtuisi. Meille oli luvattu yhtä, mutta lopputulema oli taas jotain toista. Pari virheellistä tekstiviestiäkin tuli, joista tämä rouva tuli vuoroin epävarmaksi vuoroin epätoivoiseksi. Viikkoa ennen vappua aloin jo hermostua. Olin kutsunut vieraita illanviettoon ja aikomus oli olla uudella terassilla. Näinköhän.

Vaan kyllä. Asennusmiehet soittivat vappuviikolla maanantaiaamuna hieman ennen kahdeksaa: "Nyt oltaisiin tulossa." Yöpuku päällä sopersin tukka pystyssä: "Tänne vaan, vaikka minulle kerrotun mukaan teidän piti kyllä tulla vasta huomenna." 

Terassi pystyssä - vappuvieraat sateelta suojassa

Rakennustyöt sujuivatkin sitten kohtuullisen sukkelaan. Mieheni oli sopivasti lomalla ja hän auttoi kahta asentajaa, vaikka näin ei sinänsä kyllä pitänyt olla. Mutta... 4 päivää aikaa ennen vieraita!

Kaikki sujui lopulta varsin mallikkaasti kamalasta sadekelistä ja kylmyydestä huolimatta. Pientä sadattelua tuli kyllä siinä kohdassa, kun piti viedä terassitakan piippu ja rännitykset laseista läpi. Niillepä ei ollutkaan reikiä. Myös yksi sivulasi uupui kuormasta. Työ tehtiin kuitenkin niin valmiiksi kuin mahdollista. Ja arvatkaapa - vappuna nautiskelimme terassilla kuohujuomaa viltteihin kääriytyneinä ja kynttilät takassa. Oli tunnelmaa!

Tässä kohdassa terassimme oli siis noin 90 % valmis. Vielä ei kuitenkaan oltu maalissa. Jätän osaan 3 tarinan lopun, jossa edelleen riittää kerrottavaa kokemuksistamme lasiterassin hankinnassa. Eikä sisustamisessakaan mennyt ilman hassuja sattumia.




Se on tässä vaiheessa kuitenkin jo sanottava, että kaikesta harmituksesta huolimatta olen kuitenkin tyytyväinen, että Siestalla vastattiin joka kerran yhteydenottoihimme ja kuunneltiin palautettamme. He yrittivät parhaansa ja olivat valmiita myöntämään sattuneet mokat - sekä ottamaan niistä opiksi vastaisuudessa. Ja mikä tärkeintä - heidän terassituotteensahan on aivan loistava. Se on jo tullut testattua!




sunnuntai 15. toukokuuta 2016

MIKKO LEPPILAMPI JA POSITIIVISEN UUTISEN "SEINÄRUUSUSYNDROOMA"

"On Air". Mitä siitä tulee mieleen? Että jotain tapahtuu juuri nyt, asia on ilmassa ja sykkii! Aviapolis Studios -julkistuksen tyyppisiä uutisia haluaisin itse kuulla ja lukea enemmänkin. Toimittajat innostuivat Mikko Leppilammesta...

Olen viimeksi kuluneen kuukauden ajan saanut ilon ja kunnian olla mukana uuden viihde- ja media-alan keskuksen lanseerauksen suunnittelussa. Aviapolis Studios tulee vastaamaan muun muassa suorien tv-tuotantojen, kasvavan peliteollisuuden sekä yleisötapahtumien tuotanto- ja toimitilatarpeisiin. Studioitten tavoite on vaatimattomasti lunastaa Suomen pääkaupunkiseudun maine Euroopan ”smart citynä” ja houkutella siltä osin myös kansainvälisiä tuotantoja ja vaihto-ohjelmakoulutuksia Suomeen. Sen kansainvälisiin kumppaneihin kuuluvat jo tällä hetkellä Lontoon Heathrow Studios ja Abu Dhabin Twofour54.

Lanseeraus- ja mediatilaisuudessa 11.5 Aviapoliksen juna-aseman kupeessa, aivan Aviapolis Studioiden tonttia vastapäätä, en voinut olla ihailematta ja innostumatta siitä rohkeudesta ja synergiahakuisuudesta, jota hankkeen vetäjillä on. Lasiseinäisestä "tapahtumateltasta" tuijottelimme vielä metsää kasvavalle alueelle, joka parin vuoden päästä kohoaa uljaana venuena energisöiden aluetta entisestään.

Irti kurjuuden markkinoinnista

Paikan päällä olleiden toimittajien kanssa juttelin, miten hienoa on saada kirjoittaa uutista positiivisesta ja Suomen kilpailukykyä omalta osaltaan vahvistavasta tekemisestä ja uuden luomisesta. Jatkuva kurjuuden markkinointi syö kenen tahansa mieltä ja siksi juuri tällaista tarvitaan: rohkeutta nähdä hieman kauemmas ja halua tehdä parempaa ja toimivampaa. Eri toimijoita on hankkeen tiimoilta kuunneltu ja toteutussuunnitelmissa tarkasti huomioitu. Uutinen uppoaa niin talouselämää seuraaville, alan toimijoille kuin suurelle yleisölle.

Kuva on räpsäisty kännykällä 11.5 tilaisuudesta :D
Viestinnän ihmisenä ihmettelin ainoastaan sitä, miten moni media lähestyi aihetta ja toteutti uutisen hankkeen julkisuudesta tutun vetäjän, Aviapolis Studios Oy:n hallituksen puheenjohtajan nimeen puhtaasti tukeutuen. Ymmärrettävää toki, mutta näkökulmia tässä hankkeessa on vaikka muille jakaa.

Koska Aviapolis Studios -hanke on mielestäni esiintuomisen väärtti, käytin itsekin "tuttua kasvoa" houkutellakseni sinut tekstini ääreen. Sori ja kiitti, Mikko!

Jos et tiedä, mistä kirjoituksessani puhun, mutta kiinnostaa tietää, niin klikkaa ainakin video https://vimeo.com/166183927

Hesarin ja Ilta-Sanomien sivuilta löytyy myös aiheeseen liittyviä "uutisia", mutta niissä ei oikein ole nähty metsää puilta. Uuden Suomen juttu ratsasti myös Mikon nimellä ja kasvoilla, mutta tekstin kanssa juttu on lähimpänä "totuutta" http://www.uusisuomi.fi/raha/195479-helsinki-vantaan-viereen-uusi-viihdekeskus-mikko-leppilampi-ajatellaan-vaikka-slushia




sunnuntai 3. huhtikuuta 2016

KADONNUT TYÖMOTIVAATIO EI ELVYTTÄMÄTTÄ PALAUDU

Miten sulta tulee aina noita ideoita?  Sun silmäthän ihan loistaa! Kuinka sä oikein jaksat innostua joka kerta noin paljon? Näitä kysymyksiä minulta usein udellaan. Totean yksinkertaisesti, että oman itsensä ymmärtäminen ja sisäinen motivaatio ovat parasta polttoainetta innostukseen - niin työssä kuin missä tahansa tekemisessä.

Työn puuduttavuus, ylimitoitetut vaatimukset, jatkuva epämukavuusalueella oleminen ja kiire tappavat keneltä tahansa innostuksen omiin työtehtäviin saati työssään kehittymiseen. Olen vierestä seurannut parinkin läheisen ihmisen painiskelua vaativissa ja epämitoitetuissa töissä, joissa motivaatio tehdä ja toteuttaa on sammunut. Niin sisäinen kuin ulkoinen. Eivätkä porkkana tahi keppi ole tilanteessa edesauttaneet mitään - päin vastoin.

Omakohtaisestikin tämän ongelman kanssa olen lyönyt päätäni seinään, kun tuntui, ettei mikään riitä ja etten pystynyt enää antamaan parastani. Motivaationi silloiseen työhöni oli täysin kadoksissa. Väsyin, stressaanuin ja uuvuin. 

Tässäpä omat askelmerkkini työhönsä väsyneen tai tympiintyneen pohdittavaksi.

ASKEL 1: HAVAHDU OMAAN TILANTEESEESI
Jos on aamulla jo valmiiksi leipiintynyt tulevaan työpäivään, pitäisi hälytyskellojen soida. Tai jos tuntuu, että omat työt pännivät yhä useammin, eivätkä edes kivat työkaverit kompensoi. Aina vaan ketuttaa, v**ttaa ja itkettääkin. Työpahoinvointia pidetään tänä päivänä lähes nykytyöelämään kuuluvana asiana. Älä mene tähän lankaan. Katso peiliin ja kysy itseltäsi, miten voit.
Kuva Pinterestistäni

ASKEL 2: LISTAA VAHVUUTESI JA TUNNISTA MISSÄ OLET HYVÄ
Kuinka hyvin tunnet itsesi? Kuinka paljon teet asioita statuksen, hyvän palkan tai muiden ulkoisten asioiden takia? Millainen tekeminen ja työ sinua ilahduttaisi? Mistä saat energiaa, mikä sinua vetää puoleensa. Mistä saisit energiaa, etkä vain antaisi sitä. Hups - joskus voi käydä niinkin, että näitä asioita miettiessäsi huomaat eläväsi aivan päinvastaista (työ)elämää.

ASKEL3: KADONNEEN MOTIVAATION METSÄSTYS - SANOISTA TEKOIHIN
Jos oma nykyinen työtehtävä tai työpaikka tekee sinut jatkuvasti väsyneeksi tai ei anna sinulle enää mitään, josta innostua, lienee syytä tehdä asialle jotain. Oikeasti: mikä estää siirtymästä kohti innostavampaa tekemistä? Meillä kullakin on erilaisia tavoitteita elämässä, mutta jos niihin pyrkiminen "väärillä" keinoilla syö sisäisen motivaation, saavutat tuskin tavoitettakaan. Äläkä mene siihen ansaan, että vaihdat vain työpaikkaa. Tavoittele sitä, että ymmärrät oman ajattelutyylisi ja ymmärrät millainen työn tekijä olet. Silloin voit rakentaa työsi luontaisten taipumustesi ja vahvuuksiesi ympärille.

Omalla urapolullani kiipesin aiemmin tittelistä toiseen ja erilaisia (rooli)kokemuksia hamuten ja organisaatioita koluten. Opin karkeimman kautta, että se oli minulle väärä tie ja perustui osittain muiden odotuksiin. Työuupumuksen kautta heräsin kysymään, mikä minua oikeasti motivoisi. Vastasin itselleni myös rehellisesti ja sillä tiellä nyt olen: motivoituneena, asioista ja tilanteista helposti innostuvana ja myönteiseen etsiytyen. 

I just love my job - toivon, että sinäkin voit sanoa samaa.








perjantai 4. maaliskuuta 2016

PITÄIS TEHDÄ TIEDOTE...6 VINKKIÄ LÄPIMENOON

Millainen on hyvä tiedote? Tätä mietin jälleen kerran työstäessäni asiakkaalle tiedotetta – enkä vain yhtä, vaan samasta aiheesta kolmelle eri kohderyhmälle kullekin omanlaistansa. Sidosryhmätiedote tuotti eniten työtä, sillä sen pitäisi osua tyylikkäästi useammalle – niin asiakkaalle kuin medialle.

Medialla on edelleen merkitystä, ja tiedote on mediaviestinnän peruskivi, vaikka sosiaalisen median hypetyksessä moni on ehtinyt ajatella jo muuta. Hyvä tiedote pysäyttää, herättää kiinnostuksen - ja nousee uutiseksi juuri sillä tulokulmalla kuin organisaatio itse on tarkoittanutkin. Ja jos media nappaa tiedotteessa olleen uutiseni ja julkaisee sen, se välittyy myös tätä kautta asiakkaalleni. 
Kuva löytyy Pinterestistäni


Millainen sitten on hyvä tiedote? Mikä herättää toimittajan/lukijan kiinnostuksen ja saa hänet tarttumaan aiheeseen ja nostamaan sen esiin laajemmalle lukijaryhmälle ja viestimään asiaasi eteenpäin? Ja yritä muistaa myös some.

Tässä huomiotani, joilla pääsee jo aika pitkälle:


1. Oikea media

Kohdista tiedotteesi oikein. Omassa esimerkissäni oli mietinnässä se, kenelle sidosryhmätiedote on todella tarkoitettu. Asiakkaille – kyllä. Medialle – kyllä. Asiakkaiden osalta jakelu oli helppoa, mutta median osalta ei kannata ampua haulikolla. Kartoita ja tarkista, että asiasi on relevanttia lähestyttäville toimittajille. Olet askeleen lähempänä herättää oikeanlaista mielenkiintoa, etkä herätä halua painaa deleteä.


2. Ytimekäs otsikko ja uutinen kärkeen

Napakka ja uutisen ytimen sisältävä otsikko on paras täky. Se kertoo heti, mikä tiedotteessa on kiinnostavaa ja merkittävää. Ei silti tarvitse tyytyä ilmeisimpään ja helpoimpaan vaihtoehtoon. Muotoile mukaan sopivasti draamaa eli jotain, joka yllättää tai pysäyttää. Muista kuitenkin pysyä tosiasioissa, liioittelu tai totuuden värittäminen vie ojasta allikkoon.

Tiedotetta ei kannata kirjoittaa vain siksi, että pomo käskee. Sen on sisällettävä uutinen. Jos et itse tiedosta, mikä se tiedotteessasi on, miksi lukijakaan kiinnostuisi siitä? Mikä tiedotteessa on kiinnostavinta tai uutta tietoa? Nosta se heti kärkeen ja uskalla jättää taustatiedot loppuun. Tiedote on käänteinen dekkariin, jossa juonen koko kuvio selviää lopussa. Hyvä tiedote kertoo asiansa heti alussa, mutta niin kiinnostavasti, että sen haluaa lukea loppuun asti. (Tai jakaa sosiaalisessa mediassa, josta löydät enemmän kohdassa 6!)


3. Selkeä kieli ja oikeinkirjoitus

Kirjoita tiedotteesi sellaiseksi, että toimittaja voisi julkaista tekstisi sellaisenaan. Auta toimittajaa: mitä helpommalla hän pääsee, sitä todennäköisempää on, että uutinen julkaistaan. Ja mitä vähemmän toimittajan tarvitsee muokata tekstiä, sitä varmemmin saat viestisi läpi haluamassasi muodossa.

Käytä siis hyvää kieltä ja ole konkreettinen. Aktiivimuotoiset verbit ovat A ja O, vältä passiivia. Asioiden verhoilu pitkiin ja monimutkaisiin lauseisiin ei myöskään tuota tulosta, koska lukijan voi olla vaikea ymmärtää niistä pääpointtisi. Adjektiivien eli kuvailevien sanojen käyttöä kannattaa myös miettiä tarkasti, jotta tekstistäsi ei tule mainostekstiä. Ja sitten – kirjoita yhdyssanat oikein ja pilkut paikalleen! Faktat olet tietenkin tarkistanut asiantuntijoiltanne heti ensimmäisenä.


4. Sitaatteja, numeroita ja kuvia

Käytä napakoita sitaatteja ja riittävän yleistajuisia lausuntoja avainhenkilöiltänne. Älä kuitenkaan täytä koko tiedotetta pelkästään niillä, sitaatit ja lainaukset täsmentävät. Vaara piilee usein myös siinä, että käyttää oman alan jargonia: toimittaja tai lukijat eivät välttämättä tunne alasi lyhenteitä tai erikoistermejä. Avaa ne mahdollisimman yleis- ja arkikielellä.

Älä pelkää käyttää numeroita, sillä niillä saat tiedotteellesi erilaista painoarvoa. Jos uutinen perustuu tutkimustuloksiin tai koskee esimerkiksi liikevaihdon tai tilauskantojen kasvua, älä piilota lukuja! Positiiviset tulokset kiinnostavat toimittajia - ja ihan kaikkia -  näinä aikoina!!!!

Mihin itse kiinnität huomiota jonkun jutun kanssa? Visuaalisuuteen ja kuvitukseen, eikö? Pelkkä yrityksen logo ja teksti eivät yksin nosta tiedotetta huomion kohteeksi. Kuva, grafiikka tai video liitteenä tukee tiedotteen läpimenoa. Laadukas, visuaalinen taustamateriaali voi olla jopa syy siihen, miksi toimituksessa tartutaan itse tiedotteeseen. Muistathan, että printtimedia tarvitsee painolaatuisia kuvia. Niillä ei kuitenkaan tarvitse tukkia toimittajan sähköpostia, vaan tiedotteessa kannattaa kertoa, että kuvat saa pyytämällä. Näin saadaan myös konkreettinen yhteys toimittajaan, joka niitä pyytää.


5. Yhteystiedot ja tavoitettavuus

Nimi, titteli, sähköposti ja kännykkänumero. Ken vastaa tiedotteessa annetuista tiedoista ja kertoo lisäinfoa - hänen on syytä olla tavoitettavissa heti tiedotteen julkaisuhetkestä ja mielellään koko päivän. Huolehdi aina siitä, että kyseinen henkilö tietää olevansa lisätietojen antajana.


6. Someyhteensopivuus

"Mitä, missä, milloin, kuka, ja miksi tästä pitäisi kiinnostua", miettii toimittaja. Jos vastaat tiedotteellasi näihin kysymyksiin, on isompi tsäänssi päästä toimittajan seulan läpi uutisvirtaan ja myös verkkovirtaan. Toimittaja nappaa osittain samaan kuin tavallinen lukija. Siksi on hyvä miettiä, onko tiedotteesi some-ystävällinen. Onko otsikko riittävän lyhyt ja ytimekäs, jotta se on helppo ja houkuttava twiittinä tai mahtuisiko ingressikin twiittiksi? Mitenkä uutinen nousisi Facebookissa tai LinkedInissä - onko kuvitus toimivaa?

Maailma on nopea ja toimittajilla vähän aikaa (ja heitä on yhä vähemmän). Mieti siis, miten saat tiedotteestasi nopeaan selailuun sopivan ja napakan, jotta sen sanoma on helppo jakaa eteenpäin. Laaja huomio sosiaalisessa mediassa on päätynyt monessa tapauksessa myös perinteiseen mediaan. Jos tavoitteesi on medianäkyvyys, voit päästä päämäärääsi suoraan toimittajia kontaktoimalla tai some-huomiolla. Molempi parempi.


Lopuksi lohdutuksen sana: aina hyväkään tiedote ei yllä tavoitteeseensa ja mene läpi, koska maailma on pullollaan uutisia 24/7.  Tätä voit yrittää taklata sillä, että luotaat päivän yleistä uutistilannetta: jos meneillään on jotain suurta, arvioi voisiko tiedotteen lähettämistä hieman siirtää. Ei ole ihan sama, millaisessa uutisympäristössä oman organisaatiosi uutinen tulee esiin - eihän? Erityisesti kriisitapahtumien tai isojen maailmanlaajuisten uutisten yhteydessä oma äänesi jää helposti jalkoihin. Vaikka se olisikin mennyt läpi, se ei silti tule huomioiduksi kaiken muun keskellä.

sunnuntai 24. tammikuuta 2016

OLETKO MIETTINYT, MIKÄ ON SINUN CORE?

Oskari Saaren kirja Aki Hintsasta ja hänen hyvinvointimallistaan sekä F1-maailmasta oli isäinpäivälahja miehelleni. Luin kirjan itse ennen häntä. Ketäpä ei kiinnostaisi voittamisen anatomia?

Tunnistat varmaan sen fiiliksen lahjaostoksilla ollessa, kun tietää, että lahjan saajalla on vaikka mitä, mutta jotain haluaisi antaa - jotain ihan uutta ja erilaista. Olen ostanut miehelleni vinot pinot erilaisia urheiluun ja johtamiseen liittyviä kirjoja sekä elämänkertoja. Ei siis liene yllätys, että tälläkin kertaa haahuilin kirjakaupassa. Kädessäni oli jo Alahuhdan johtamiskirja, mutta sitten käteeni osui Formula 1:ssäkin lääkärinä toimineen Aki Hintsan tarina. Päätin ottaakin sen.

Kirja lojui mieheni yöpöydällä koko loppuvuoden. Vuodenvaihteen vapaana viikonloppuna päätin itse tarttua siihen. Luin lähes 350-sivuisen kirjan parissa päivässä. Yhdistetty elämäntarina, Hintsan filosofian ja hyvinvointimallin avaaminen sekä tarinoita F1-maailman kulisseista oli erittäin koukuttava. Nyt kirjaan on tarttunut myös itse sen omistaja. Tiedän sen siitä, että hän kysyi minulta pari päivää sitten: "Mikä on sun core?"

Kun löydät hyviä ohjeita, tartu niihin

Se, miksi nostan aiheen esiin on, että omassa elämässäni on menossa monenlaista pyöritystä, yritystä ja tavoitteita. Luulenpa myös, että niin on monella muullakin. Kirjan luettuani - tai oikeastaan jo sen alkupuolella tajusin, millaisiin asioihin minun pitää keskittyä saavuttaakseni haluamiani asioita. Vinkkaamalla tästä Saaren ansiokkaasta kynäilystä toivon, että joku muukin saa tästä ajateltavaa ja työkaluja oman elämänsä hallintaan. Sitä paitsi Aki Hintsan omien elämänkokemusten ja urapolun koukerot ovat opettavaista yhtälailla kuin hyvinvoinnin mallikin.

Josta päästäänkin varsinaiseen asiaan eli coreen. Hintsan ajattelumalli hyvinvoinnista kiteytyy juuri siihen. Oman ytimen tunteminen tarkoittaa Hintsan ajattelutavassa itsensä, tavoitteidensa ja motiiviensa perinpohjaista tuntemista. Ytimen hahmottaminen helpottaa päätösten tekemistä ja se on myös motivaation alkulähde. Ydin muodostuu vastauksista kolmeen kysymykseen:

1. Tiedätkö, kuka olet?
2. Tiedätkö, mitä haluat?
3. Hallitsetko omaa elämääsi?

Onko elämänhallinta omissa käsissäsi? Mitä voisit tehdä?

Kiireinen elämä vie helposti mennessään, ellei tiedosta mitä on ja mitä haluaa, eikä kontrolloi itse elämäänsä. Jos virta vie väärään suuntaan - mitä teet? Ajalehditko vain mukana vai pyritkö rannalle. Uskaltaisitko uida vastavirtaan?

On hienoa, jos oma työ tuntuu tärkeältä (näinä aikoina erityisesti!), mutta sen ei silti saisi antaa vallata kaikkea. Elämänarvojen selkeys ja niiden pohjautuminen muuhunkin kuin työhön auttavat suhteuttamaan asioita. Jos työn antaa vallata liikaa alaa, loppuunpalaminen on todennäköistä. (Tämän kokeneena - pyydän, kiinnitä huomioita ajoissa hälytyssignaaleihin). 


Työtaakan alle uupuneena tai väyseenä on vaikea keskittyä. Omista voimistaan on paha antaa, jos ne ovat lopussa. Läsnäolo muuttuu mahdottomaksi. Kun työ vie mennessään, hämärtyvät helposti oman identiteetin rajat. Kukaan ei ole kuitenkaan vain (työ)suoritustensa summa. 

Hintsa on antanut monelle asiakkaalleen niin formulakuskeista yritysjohtajiin seuraavat neljä ohjetta, jotka otin myös itselleni hyvinvoinnin ohjenuoriksi.

1. Tiedosta, ketkä ovat sinulle tärkeimmät ihmiset ja anna heille aikaasi.
2. Huolehdi siitä, että saat energiaa myös työstäsi (ettei se ole vain energiaa syövä elementti).
3. Järjestä itsellesi omaa aikaa.
4. Määritä omat perusarvosi ja elä niiden mukaan - joka päivä.


Ja tähän vielä tärkeänä sekä Hintsan että omakohtaisena lisäyksenä - turvaa riittävä yöuni ja nuku riittävästi! Näillä lähti oma vuoteni 2016 käyntiin. Saa matkia :D

torstai 31. joulukuuta 2015

YRITTÄJÄ, NAINEN JA ÄITI - FIILISTELY SALLITTU

Vuoden 2015 viimeistä päivää viedään ja päätin ehtiä vielä istahtaa valkoiselle sohvalleni. Tähän vuoteen on mahtunut paljon, joten teen pikaotannan merkityksellisimmistä huomioistani viestintäyrittäjänä, naisena ja äitinä.

Kun kaksi vuotta takaperin päätin hypätä pois palkkatyöstä ja stressioravanpyörästä, minua hieman hirvitti. Nyt taakse katsoessani taputan itseäni olkapäälle - pelastin itseni vakavalta työuupumukselta ja ylläpidin teollani omaa arvomaailmaani. Uuden edessä on hyvä olla nöyrä, mutta samalla luottaa itseensä. Jos jotain oikein kovasti haluaa, sitä myös yrittää parhaansa ja oppii uusia tapoja toimia, kun pitää silmänsä ja korvansa auki. Siksipä lausunkin tässä ihan ääneen: jos joku miettii - edes vähän - uuteen heittäytymistä, olen käytettävissä juttukumppaniksi ja kuuntelijaksi. Paljon olen yrittäjyydestä oppinut ja eniten ehkä vielä itsensä likoon laittamisesta. Tätä sparraan mielelläni! 
Yrittäjän teesini:
1. Tartu rohkeasti uuteen, vaikka et aina heti kuule eurojen kilahtavan kassaan.
 2. Verkostoidu ja kontaktoidu jokaisessa tilanteessa, jossa olet mukana - uusi potentiaalinen asiakas saattaa odottaa sinua vaikka joululahjaostoksia tehdessäsi kassaneitinä (tositarina, jonka kerron myöhemmin!)
3. Jos olet yksinyrittäjä, muista, että verkostot ovat elintärkeitä. Kaikkea ei vain pysty tekemään yksin ja silloin auttava käsipari & aivokapasiteetti kollegalta on kullan arvoista. Asiakkaan pitää saada sitä,  mitä hän haluaa eli on tilannut. Ei ole sinulta pois, vaikka käyttäisit lopputuloksen toteutukseen "kilpailevaakin" kumppania. Tärkeintä on, että asiakas kokee saavansa haluamansa (ja vähän enemmän) juuri sinun avullasi.

Epäröin yrittäjyyteen heittäydyttyäni myös sitä, miten työorientoituneena naisena saan pidettyä hommat hallinnassa. Tiedän jo ennakkoon, että saatan "uppoutua" työhön ja kaikki muu unohtuu. Moni tarina kertoo, kuinka yrittäjillä ei ole lomia ja töitä tehdään pahimmillaan 24/7. Omalta osaltani päätin pitää huolta siitä, että yritän kaikkeni, jotta pystyn pitämään riittävästi työstäirtaantumishetkiä (=lomapäiviä) ja huolehtia terveydestäni. Aina ei ole ollut helppoa päästää irti aivotyöstä ja ajattelemisesta, mutta kännykän off-kytkentä ja kodin ulkopuolisen toimiston hankkiminen auttoivat kummasti. Kun tietyt työjutut ovat työpaikalla, voi elää vapaammin kotona. Ehkä? (Tämä on vielä vähän hakusessa - tunnustan.) Terveyteen ja fyysiseen hyvinvointiinkin panostaminen on ollut vielä harjoitusasteella, mutta en missään nimessä ole luovuttanut.

Naisen logiikkaa:
1. Muista pitää huolta itsestäsi. Älä unohda säännöllistä ruokarytmiä, vaikka olisi kuinka kiire. Vaaka kertoo heti, jos syöt epäsäännöllisesti. Älä ole silti vaa'an orja, yritä kuunnella kehosi signaaleja ja tee niille jotain.
2. Pidä edes yksi harrastus, joka on vain sinun juttusi. Se voi olla juoksulenkki, leipominen, dekkarien luku.... ihan mitä vain. Kunhan nautit siitä, mitä teet ja annat sen ajan itsellesi.
3. Aloita laihdutuskuuri - taas kerran. Päätä, että tällä kertaa tulos on lopullinen ja kyse on elämänhallinnasta. Jatka tätä vuoden loppuun ja aloita uudelleen! (Haha - sainhan sinut nauramaan... edes hymyilemään? Tämä kohta 3. nimittäin kuuluu oikeasti niin, että "älä ota kaikkea niin vakavasti, hymyile ja naura, kun siihen on aihetta!")

Naisena mieli kaihertaa kaiken keskellä myös siitä, että työn ja itsensä lisäksi pitäisi myös hallita lapsia. Oh, omat lapseni taitavat olla menetetty case, mutta yritän silti joka päivä parhaani. Äitinä kuskaan, kannustan ja kustannan. Kuskauksesta on perheessämme tullut itse asiassa tavaramerkkini, erityisesti keskimmäisen jääkiekkoilijan roudarina. Nuorimies (13v) vaihtoi syksyllä jääkiekkoseuraa ja matkat hallille kotiovelta vievät parhaimmillaan 80 km kyiseisen kuskauskerran osalta. Ilmoitinkin heti elokuussa miehelleni, että erityisesti tiistain Järvenpää-keikat ovat minun. Starttaamme auton pojan kanssa klo 15 tietämissä ja kotona olemme noin 20.00. Tässä välissä tien päällä on kulunut ajasta noin 1,5 h, kaikki muu aika on minun. Teen töitä, käyn paikallisessa uimahallissa, etsin Järvenpäässä uusia sauvakävelyreittejä, luen kirjaa hallin kahviossa - mitä milloinkin. Muut lapset saavat oman osuutensa roudauksistani sitten viikon muina päivinä. Ja huomionarvoista on ehkä mainita, että maanantaisin meillä ei ole mitään!!!!!!
Äiti päättää:
1. Aikuinen ohjaa lasta, ei toisin päin. Välillä lapsi toki asettaa ohjauksen raamit, mutta äitinä kestän sen, koska haluan meidän kaikkien parasta. (Keskeytän esim. työpäivän toimistolla tullakseni tekemään ruokaa kotiin lapsille, joilla kaikilla on harrastuspäivä ko. päivänä. Samalla saan syödä itsekin kotiruokaa ja voin seurustella lasteni kanssa. Illalla ehtii tehdä töitä lisää, ja lapsille tämä on ok, koska ovat saaneet huomiotani ja ruokaa jo sinä päivänä.)
2. Nukkuminen on number one. Teini-ikäiset eivät ymmärrä, että älyvehje on kaiken pahan alku ja juuri. Eikä äitikään aina. Otamme luurit pois kaikilta yöksi.... paitsi perheen isältä, joka ei vielä ymmärrä omaa parastaan. Toisaalta, minä en olekaan hänen äitinsä. 
3. Saa mennä tunteella. Äiti on kuitenkin aikuinen ja jälkikasvu lapsia. Muista oma roolisi, vaikka kuinka "....ituttaisi".  

Nyt lausun Sinulle hyvää tulevaa vuotta 2016 ja toivon, että istahdat sohvalleni vuoden vaihduttuakin. Saamani palaute kirjoittelustani on ollut inspiroivaa ja ilahduttanut minua henkilökohtaisesti niin naisena kuin yrittäjänä. ISO KIITOS. Kuuluillaan! Ja kumpikin kuvista löytyy tietysti Pinterestistäni.