torstai 28. syyskuuta 2017

USKALLA PYYTÄÄ APUA SOMEN KÄYTTÖÖN

”Tyhmä ei ole se, joka joka pyytää liikaa, vaan se, joka maksaa.” Sosiaalisen median käytössä vanha sananlasku taipuisi ehkä niin, että ”Tyhmä ei ole se, joka pyytää apua, vaan se joka nillittää osaamattomana yksin.”

Yrityksen viestintä (ja markkinointi) ovat pelikenttä, jossa onnistuminen voi olla pienestä kiinni. Yleensä molemmat vaativat niin yhdistettynä kuin erikseenkin melkoista työmäärää – eikä molempien tekeminen onnistu ihan samoilla jujuilla. Sekä viestinnässä että markkinoinnissa on omat sääntönsä ja nämä on hyvä ymmärtää myös sosiaalisen median puolella. Siksi ei ole hullumpi ajatus paneutua aiheeseen ja myös aloittaa ensiaskeleensa osaavampien opastuksella.

Omassa työssäni minulla on ollut iloa auttaa hyvinkin erilaisia organisaatioita somen ihmeelliseen maailmaan. Ensin aikoinaan kolme eri omaa työnantajaani ja nyttemmin asiakasyrityksiä.


Älä piiloudu – ole läsnä sellaisena kuin olet (okei, tai haluat olla)

Itse avaan yleensä ensimmäisenä sparrattavilleni  sosiaalisen median käytön hyötyjä niin yrityksen kuin kunkin henkilön omakohtaisen hyödyn kannalta. Näitä voi olla useanlaisia ja hyvinkin erilaisia riippuen siitä onko keskustelukumppanini toimitusjohtaja, johtoryhmän jäsen tai henkilöstöä.

Korostan usein ylenpalttisestikin sitä, että kaikessa kohtaamisessa on kyse kyvystä läsnäoloon. Jos läsnäoloa ei aidosti ole, ei onnistuminen kohtaamisessakaan ole kovin tuloksellista. Liikkeelle pitää lähteä siitä, että kommunikoidessaan tuo esille yrityksen omaa identiteettiä, brändiä ja imagoa. Kaiken viestinnän ja markkinoinnin tekojen on syytä tukea ja kehittää yrityksen profiilia, silloin se tekee saman liiketoiminnalle. 

Tärkeää somessa on myös ymmärtää eri somekanavien ominaisvoimat. Se väylä, jota oman sanoman viemiseen käytetään, on syytä olla valittuna, eikä pommittaa kaikkialla kaikkea. Sitä ei kestä viestien vastaanottaja, mutta ennenkaikkea se on aika mahdotonta organisaation somesisältöjä tekeville ja hallinoiville henkilöille.


Yrityksen viestintä ja markkinointi ei voi myöskään olla pelkkää tuotemarkkinointia. Some ei ole autuaaksitekevä ja parhaillaan ilmainen mainoskanava.  Vuorovaikutteisuus ja sisältömarkkinointi (blogit, videot, artikkelit yms.) vetoavat enemmän kuin ”Tässä on tuote N. Se on sitä ja tätä. Et tule toimeen ilman. Osta”. (Okei, hyvin karrikoitua, mutta on tätäkin ajattelukulmaa tullut eteeni keskusteluissa.)

Ylitä oma mukavuusalueesi – uskalla uudistua

Jos yritys ei vielä ole sosiaalisessa mediassa, on hyvä miettiä miksi ei. Syitä voi olla paljon. Harmillisinta yritykselle itselleen (ja myös asiakkaille) poissaolo on silloin, kun ja jos johdossa ei ymmärretä niitä etuja, joita sosiaalisen median läsnäololla ja kommunikaatiolla siellä voisi saada. ”Tulee vain paskaa niskaan kuitenkin kaikilta some-raivoajilta” – hmmm... tämä ei riitä perusteluksi.

Itse etsin lähes aina tietoa tarvitsemistani palveluista ja myös tuotteista verkosta muualtakin kuin vain virallisilta www-sivuilta. Tai kun teen taustatyötä ja tutustun johonkin organisaatioon tai ihan henkilöönkin. Some-kanavissa pääsee pintaa syvemmälle. Siellä löytyy keskustelua, taustoja, tunnelmia ja fiiliksiä ihan eri tavalla. 

Tästä vuorovaikutteisuudesta yritys jää täysin paitsi ja tietämättömäksi, jos some ei kiinnosta.

Tärkeintä on ymmärtää oma tarve ja mahdollisuudet. Jos niitä ei ymmärrä, mutta asia kiinnostaa, on seuraava steppi löytää joku toinen asiaa ymmärtävä taho apuun, joka auttaa näkemään ja suunnittelemaan, mitä kaikkea somella voidaan saada yrityksessä aikaan.


Hmm... mikä on se oikea kanava sitten?
Sanon, että jokaisen yrittäjän kannattaa hyödyntää läsnäolo sosiaalisessa mediassa. Sen ei tarvitse aina olla isoa ja näyttävää. Pienistä puroista syntyy.... Ja vaikka tuntuisi turhalta eurojen tuhlaukselta pyytää apua, jokainen euro tulee mitä suurimmalla todennäköisyydellä takaisin.

Ymmärrän myös hyvin, että lukuisista hyvistä puolistaan huolimatta sosiaalinen media herättää myös huolta ja päänvaivaa yrityksissä. Verkossa kuka vain voi kirjoittaa mitä vain omana itsenään tai ikävimmissä tapauksissa valeprofiilien turvin. Some-raivo ja negatiiviset kommentit on vain kohdattava, mutta niihinkin voi varautua ja se some-osaaja kyllä jeesii tässäkin ennakkoon, jos on asiantunteva auttaja.

Olen itse oppinut kaikista somesparrauksista aina hurjasti. Niin erilaisten toimialojen itseymmärryksestä kuin siitä, millaisia huikeita liiketoimintakuvioita kullakin yrityksellä on. Ja ihmiset – parasta  on aina tutustua ihmisiin ja auttaa heitä eteenpäin.


PS. Molemmat kuvat löytyvät Pinterestistäni.

tiistai 5. syyskuuta 2017

AMMATTILAINEN, OLETKO SAAVUTETTAVISSA?

Tittelisi on toimitusjohtaja ja yrityksesi osaamisala saavutettavuus ja esteettömyys. Profiiliasi ei kuitenkaan löydy LinkedInissä. Mitä tästä pitäisi ajatella?

Tapaan työssäni paljon erilaisia ihmisiä, kovia ammattilaisia ja arjen sankareita. Palavereissa ja tapaamisissa kuuntelen heitä mielenkiinnolla ja ihastelen sitä osaamisen kirjoa, jota ihmisillä on. 

Toimistolle palattuani napautan yleensä LinkedInin auki ja pyydän heitä samantien liittymään verkostooni. Yllättävän usein etsimääni henkilöä ei kuitenkaan löydy. What?



Harmitus, urputus ja jurputus - eikö kontaktit kiinnosta? 

"Can't find" -tilanteissa koen yleensä monenmoista tunnekirjoa. Päällimmäisenä on yleensä harmistuminen ja samalla olen tilanteesta pahoillani. Sekä itseni että hänen takiaan. 

Oma napa on lähinnä tietenkin siksi, että olisin halunnut tämän ihmisen läsnäolevaksi digitaaliseen verkostooni. Koskaan kun ei voi tietää, miten tiet voisivat törmätä uudelleen. Ja kun käyntikorttiakaan ei nykypäivänä enää kaikilla ole tai ainakaan sitä ei aktiivisesti välttämättä jaella. 

Hänen puolestaan tunnen jopa tyrmistyneisyyttä, ettei "tyyppi" ole huomioinut tai kiinnostunut verkostojen voimasta ja sosiaalisen median mahdollisuuksista. Varsinkin, jos hän sattuu olemaan kertomansa mukaan vastuussa firman markkinoinnista ja viestinnästä.


En nyt tällä kertaa johdattele ajatuksiani pidemmälle, mutta toivon, että sinä mietit, mikä on oma näkyvyytesi, läsnäolosi ja saavutettavuutesi verkossa. Ja erityisesti ammatillisesta näkökulmasta. Vai eikö sillä ole väliä? 

Oikeasti!?






torstai 16. helmikuuta 2017

ÖÖ MÄÄKÖ - HEI OSAAT KUITENKIN

Oman osaamisen laaja-alaisuutta ei aina ymmärrä, ennen kuin joku pyytää apua ja huomaat, että apusi sekä osuu että uppoaa.

Eräs asiakkaani lähestyi minua hiljattain kysymyksellä, voisinko mentoroida heitä tapahtumien järjestelyissä – tai oikeastaan muiden tapahtumiin ja messuille osallistumisessa omalla ständillä. 


Mietin pienen hetken, mitä arvoa voisin heille omilla aiemmilla messu- ja tapahtumakokemuksillani tuottaa. Nopeasti päädyin siihen, että voinhan ainakin kuunnella ja sparrailla. Että mitä ja miten he nyt asioita tekevät.

Tapaamisesta tulikin yllättäen innostavampi ja inspiroivampi kuin olin uskonut. Lisäksi uusia ideoita suorastaan pulppusi - molemmilla puolilla pöytää. Oli myös varsin opettavaista tajuta, että oma aiempi kokemus eri organisaatioiden messuilusta ja tapahtumista vastaaneena oli hyvässä tallessa muistissani. Asiakasta kuuntelemalla pystyin nyt vaivatta tunnistamaan heidän kipupisteitään ja tilanteita, jotka olivat käytännön toteuttamisessa olleet epäselviä. Vastavuoroisesti avasin heille omia huomioitani ja haastoin heitä miettimään, mikä heillä toimisi ja mikä ehkä ei.

Lopputulemana oli joka tapauksessa, että seuraaville messuille heiltä lähdetään astetta rohkeammin ja valmiimman konseptin kanssa kuin aiemmin. Tavoitteet tapahtumaan osallistumisessa on mietitty tarkasti ja myös mittarilukemat sille, miten tavoitteissa onnistutaan. Omina osuuksina jatkossa he miettivät myös valmiin listan mukaisesti 

  • mitä valmiita materiaaleja messuille otetaan mukaan (tai tehdään uusina)
  • millainen ständin tulee olla, jotta se vastaa tavoitteita ja tukee kyseisen organisaation brändiä ja haluttua fiilistä ständillä vieraileville
  • miten viestitään ja markkinoidaan omaa osallistumista tapahtumassa niin ennen, paikan päällä kuin jälkikäteen.

Oppina itselleni tästä kaikesta oli, että monesti sitä tietää asioista enemmän kuin uskookaan. Vaikka ei tämä mikään uskon asia ole. Luota itseesi, että osaat ja tiedät. Sieltä se tulee kuin itsestään! Ja mikä parasta - saatoit auttaa.

perjantai 27. tammikuuta 2017

SOMEKRIISI PELOTTAA - EN MEE SOMEEN OLLENKAAN

Moni viestinnän ja markkinoinnin kanssa työskentelevä painii nykyään monenmoisissa sosiaalisen median myrskyissä. On myös valtavasti tahoja, joille some olisi oiva keino olla läsnä asiakkailleen, mutta sinne meno pelottaa negatiivisen älämölyn takia.


Sosiaalisen median kriiseistä on tullut arkipäivää.  Kriisi voi syntyä hyvinkin pienestä – tai olla syntymättä, jos siihen osataan reagoida nopeasti oikealla tavalla. Eivätkä kaikki hankalat tilanteet ole kaikille kriisejä. Tilanteita voi hallita ja hoitaa monelta kantilta. (En tässä lähde määrittämään, mikä on lähtökohtaisesti kriisi tai sen eskaloima tilanne. Tulkitse omien kokemustesi valossa!)

Mielensäpahoittajia on liikkeellä ihan kaikista asioista. On aina ollut. Ennen he vain purkivat harmiaan printtilehtien yleisönosastopalstoilla tai kertoivat huonosta pelvelukokemuksestaan kaupan kassajonoissa ja tuttujen kesken illanistujaisissa.  

Tärkeää on myös ymmärtää, että organisaatio on jollakin tavalla lähes aina somessa, vaikka omia tilejä ei olisikaan perustettuna. Joku puhuu teistä/sinusta kuitenkin! Se, ettei mene someen lainkaan, ei ole välttämättä ratkaisu. Silloin et voi olla mukana keskusteluissa vastaamassa "syytöksiin" tai yhtälailla kiitoksiin, kertomassa lähtökohtianne ja mahdollisesti korjaamassa väärinymmärryksiä.

Se, mikä on tänä päivänä sosiaalisessa mediassa nousevissa kriiseissä on kriittisintä on, että organisaatioiden on tärkeä ymmärtää sen tarjoama uudenlainen tapa jakaa kokemuksia.

Kriisin ennaltaehkäisyn ja mahdollisimman nopean hallinnan osalta ovat omat askelmerkkini ja vinkkini seuraavat:

  • Älä jätä somea koskaan täysin pimentoon. On keinoja, joilla saat tietää, jos/kun sinusta puhutaan tai sinut mainitaan. 
  • Jos kriisinpoikanen yrittää selvästi nostaa päätään, selvitä heti, mistä on kyse. Mihin se liittyy?
  • Reagoi tilanteen vaatimalla tavalla (kommentoi/ vastaa tai älä-vastaa tilanteesta riippuen/muu toimenpide).
  • Kun vastaat tai kommentoit, pidä huolta, että kerrot tosiasioita. Älä selittele, äläkä syytä muita. Selvät virheväitteet kannattaa oikaista. 
  • Ole tietoinen, miten tilanne etenee (somessa). 
  • Moka mikä moka: pyydä anteeksi & pahoittele ja myös tarkoita sitä. Voit myös kiittää avusta tai palautteesta, jos esiintullut asia on sellainen.
  • Ota opiksi tapahtuneesta!

Some on näkyvyyttä. Se tuo olemassaolonne eläväksi. Se auttaa kommunikoimaan tärkeiden sidosryhmien kanssa. Se on palvelukanava. Sen kautta kerrotte tarinaanne uudenlaisille yleisöille - vahvistatte brändiänne. 
Älä anna mahdollisten kriisien tai älämölyn pelottaa itseäsi.

Somen saloihin saa koulutusta ja moni taho auttaa sisältöjen teossa ja erityisesti tietenkin kriittisissä tilanteissa. Scribokin.



NOTE!

tiistai 29. marraskuuta 2016

ÄLÄ TULE PAHA STRESSI

Stressi vaivaa ajoittain lähes jokaista. Jos stressi nousee yli sietokyvyn, se lamaannuttaa. Miten sitä voi välttää?

Kolme vuotta sitten kärvistelin työuupumuksen kourissa. Kaikkea työhön ja yksityiselämäänkin liittyvää vain oli liikaa. Aikaa saada asioita tehtyä ja hoidettua taas liian vähän.



















Väsyneenä, hartiat lytyssä ja mieli mustana kävin päiväkävelyillä harmaassa metsässä hiljaisuuden keskellä. En ottanut edes koiraa mukaani - en kyennyt seuraamaan, kulkiko se mukana vai lähtikö kenties omille teilleen. Marraskuinen metsä, pitkospuut ja polut suunnan antajina, päiväunet ja ymmärtäväinen perhe nostivat minut pikku hiljaa takaisin pintaan. Syvälle en onneksi ehtinyt vajota. Sen verran olin omasta tilastani ymmärtänyt, että repäisin itseni tarpeeksi ajoissa pahimmasta oravanpyörästä.
6 viikkoa pakollisella sairaslomalla oli pysäyttävää. Piti asettaa itsensä ja oma jaksaminen etusijalle. 

Kukin meistä kestää eri määrän kuormitusta


Sairaslomani aikana ja pikku hiljaa toipuessani tein päätöksen, että lähden kohti unelmiani. Minulle se oli silloin oman yrityksen perustaminen. Sain tehdä työtä omalla osaamisalallani viestinnän parissa, mutta aikatauluilla, jotka pitkälti voin itse päättää ja toisaalta sellaisten arvojen mukaan, jotka ovat itselleni tärkeitä.

Kolme vuotta on mennyt kuin siivillä. Väliin jääneet marraskuut olen selättänyt innolla, vaikka kaamoksen aiheuttamaan väsymykseen ehkä olenkin hieman taipuvainen. Tänä syksynä olen kuitenkin huomannut merkkejä, jotka ovat herätelleet tunnustelemaan omaa olotilaa ja jaksamista. Heräilyä keskellä yötä, itkuherkkyyttä, jaksamattomuuden tuntemuksia. Suklaan lisääntynyt himo ei tähän liity - sitä on lähes ympäri vuoden! 😊


Tällä kertaa olen päättänyt tarttua tilanteeseen nopeammin ja tarpeeksi ajoissa. Jos en mitään olisi kolmen vuoden takaisesta oppinut, olisi kaikki kärsimys mennyt hukkaan.


Kyllä yrittäjänkin pitää osata sanoa "Ei"


Helppoa stressin ja paineiden hallinta ei ole, sillä yrittäjyyteen kuuluu matra, että töitä on tehtävä silloin, kun niitä on. Asioiden aikatauluttaminen kuitenkin auttaa: kaikkea ei aina tarvitse tehdä saman tien. Tai ainakin voin yrittää ehdottaa asiakkaille löysempiä deadlineja tai vastaavasti työn aloittamista hieman myöhemmin.

Kipuillessani "Ei"-sanan kanssa ja väsymysoireiden jälleen ilmoitellessa itsestään aloin miettiä, mikä on tärkeää. Menin jälleen metsään (hah, sananmukaisesti) ja pohdin rauhassa, miten käännän pahan stressin jälleen hyväksi stressiksi, joka auttaa minua eteenpäin.

Tässä yksinkertaisia vinkkejä, joilla itse yritän taklata nykyään stressiä, uupumusta ja kaamosmasennustakin:

1. Mieti, mikä on oikeasti tärkeää ja mikä ei. Kirjaa ylös paperille 3 tärkeintä. Katso niitä aina välillä. (Itselläni on perinteinen kalenteri,  jonka väliin olen listani laittanut ja se löytyy aina kahden kuukauden päästä ja sitten siirrän sen taas siitä kahden kuukauden päähän!)

2. Hanki tietoa tulevasta, pidä kalenteri hallinnassa ja vaadi myös asiakkailta/läheisiltä aikataulujen pitämistä (JEP, ennakointi vähentää stressiä).

3. Opi kieltäytymään. Aina ei tarvitse tanssia toisten (=kaikkien) pillin mukaan.

4. Älä vaadi itseltäsi liikaa. Aseta tavoitteesi oikein.

5. Liiku: kävele, jumppaa, pelaa tai juokse! (Liikunnalla on tunnetusti stressiä vähentävä vaikutus.)


Liikunnasta olen tehnyt sellaisen havainnon, että pelkästään töihin tai kirjastoon käveleminenkin tuntuu hyvältä ja virkistävältä, kun vaihtaa matkanteon toiselle puolelle tietä tai kävelee normaalin koiranpissityslenkin toisin päin. Pieni muutos - yllättävän iso merkitys. Toimii minulle - ehkä sinullekin?

lauantai 5. marraskuuta 2016

VERKOSTOITUMINEN EI OLE HOTTIA, SE ON MUST

Kuka tahansa voi verkostoitua. Siihen vaaditaan vain, että olet valmis ja kiinnostunut tapaamaan uusia ihmisiä. LinkedIn viimeistelee yhteydet.

Kaikki meistä eivät ole yltiösosiaalisia, eikä tarvitse ollakaan. Sosiaalinen media mahdollistaa tänä päivänä paljon ja myös monenlaisia kohtaamisia. Itse olen huomannut, että paras kombo syntyy, kun tavattu ihminen liitetään omiin verkostoihin myös somessa, esimerkiksi LinkedInissä. Tämä varsinkin, jos kyse on työhön tai jonkin alan asiantuntijuuteen liittyvästä kontaktista. 

Ja mitä nopeammin tapaamisen jälkeen, sen parempi.

Käyntikortti on kiva, LinkedIn parempi

Itse olen aktiivinen liittämään ihmisiä LinkedIn-verkostooni. Puhelu, sähköpostiyhteys, messuilla tai tapahtumissa vaihdettu muutama sana, koulutustilaisuuden osallistuja: mikä tahansa kohtaaminen herättää minussa verkostoitujabongarin. 


Kuva löytyy Pinterestistäni
En silti kerää kontakteja määrän vuoksi. Myös ihminen ja hänen taustansa kiinnostavat minua. Toki myös se, voiko tämä ihminen olla minulle tai voinko minä olla hänelle jossain toisessa tilanteessa avuksi. Siksihän sitä verkostoidutaan, eikö?

* * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * 
”Hei. Tapasimme joskus aloittavan yrittäjän verotustilaisuudessa. Toivottavasti yrityksesi on lähtenyt hyvin rullaamaan. Minulla olisi asiakas, joka kaipaisi verkkosivuilleen tekstisisältöä...”
 * * * * * * * * * * *  * * * * * * * * * * * 

Tuollainen sähköposti tulla tupsahti minulle hiljattain. Viestin lähettäjän nimi ei heti sanonut mitään, mutta muistin tämän ihmisen oikein hyvin. Istuimme kyseisessä verottajan tilaisuudessa vierekkän auditorion penkkirivillä ja vaihdoimme hyvät päivät lyhyesti esittäytyen. Kyselin häneltä itse tarkastikin hänen tekemisiään, sillä uunituoreena viestintäyrittäjänä graafisen alan osaaja, web-suunnittelija ja visualisti kiinnosti minua oman alihankintaverkostoni osana. Nähtävästi olin myös kertonut itsestäni riittävästi, koska hän osasi ottaa minuun yhteyttä – reilun kahden vuoden jälkeen. 

I'd like to add you...

Missä tahansa uuden tuttavuuden tapaakin, pidä hänestä kiinni. Liitä hänet rohkeasti itseesi somessa – olet sitten yrittäjä, asiantuntija, oman alasi ammattilainen ja ainakin, jos olet myyjä. Yllätä hänet positiviisesti kontaktoinnillasi.

Ja porkkanana koko hommassa: jonain päivänä saatat tarvita tuon tuttavasi osaamista, tietoja tai taitoja. Tai hän tarvitsee niitä sinulta. 


PS. Verkostoissa on voimaa, joten ollaan yhteyksissä. Ja jos tarvitse koulutusta LinkedInin hyödyntämisessä ja oman profiilin luonnissa - ilmoittelethan itsestäsi. Täällä ollaan.



keskiviikko 20. heinäkuuta 2016

KUINKA PALJON TUNNETTA VOIKAAN LIITTYÄ LASITERASSIN HANKINTAA - OSA 3

Kun talon terassi on enemmän tuulitunneli kuin nautinnollinen ajanviettopaikka, on lasitus oiva apu. Tätä päätöstä pohdimme miehen kanssa 7 vuotta ja tänä kesänä nautimme vihdoin terassistamme niin kuin pitääkin. Älä sinä mieti turhaan näin kauan.

Vaikka terassin lasitusprojektiimme on mahtunut käsittämättömän paljon epäonnisia sattumia, terassi- sekä lasitoimittajan pieniä mokia, ylimääräisiä hidasteita ja välillä hammasten kiristystäkin, olen niin tyytyväinen lopputulokseen, että ihan hykertelen. On ihanaa syödä aamiaista terassilla (oli sitten arkiaamu tai viikonloppu), kattaa lapsille päiväruoka ”ulos” ja iltaisin istuskella miehen kanssa päivän kuulumisia vaihtaen takkatulesta samalla nauttien. Olemme nyt pari kuukautta oleilleet terassillamme enemmän kuin sisällä ja ainakin enemmän kuin terassillamme 7 vuoden aikana ikinä. Se kertoo ehkä jotain!


Myös nelijalkaiset perheenjäsennemme nauttivat uudesta!

Hinta tällaiselle yli 20 neliöiselle terasille ei ollut ihan pieni, mutta tässä kohdin totean, että kyse on ehdottomasti investoinnista – ei kustannuksesta. Sisustusintoilijana oli myös ihana miettiä ruokaryhmälle sijoittelua, mattoja lattialaattojen päälle, mukavaa sohvaa, joka sopisi niin vieraille kuin oman perheen löhöilyyn. Lasitettua terassia ei turhaan mainosteta lisähuoneeksi tai kesäolohuoneeksi. Se siitä väistämättä tulee.

Onko päälläni jokin "terassikirous"?

Koska projektiimme on liittynyt koko ajan jotain kommelluksia, ei sisustuskaan tietenkään mennyt kerralla putkeen. Olimme miehen kanssa sohvaostoksilla helatorstaina ja tyylikäs & makumme mukainen ulkosohva löytyikin. Se luvattiin meille noin viikon toimitusajalla. Samalla reissulla ostimme lisäksi uuden sohvan ja nojatuolit olohuoneeseen. Niiden toimitusaika olikin hieman pidempi: setti luvattiin toimittaa kotiimme elo-syyskuun vaihteessa.

No niin, ei ole ehkä kovin vaikea arvata? Kului viikko, kului toinen. Huokaisin ja soitin Kruunukalusteelle, josta sohva(t) oli ostettu. Tiedustelin puhelimeen vastanneelta myyjältä terassisohvan toimituksesta. Hän katsoi koneelta ja totesi: ”Juu, nyt näyttää siltä, että teille on myyty ei-oota. Tai siis ostamaanne ulkosohvaa ei ole varastossa. Niitä tulee parin viikon päästä lisää.” Varastolta/kuljetusliikkestä ei myöskään oltu kontaktoitu meitä siksi, että meillehän oli tulossa toinenkin sohva sitten syksymmällä - niin toisivat sitten samalla. 


Jaa. Joltain oli jäänyt lukulasit otsalle, kun toimitusrivejä luki. En oikeasti olisi kyllä ostanut sohvaa helatorstaina eli hyvissä ajoin toukokuussa, jos sen toimitus olisi vasta kesän jälkeen. Siinä sitä T A A S oltiin. Olin jo tottunut odottelemaan ihan kaikkea mahdollista terassiimme liittyen, mutta kieltämättä tuli mieleen, että miten meillä voi olla näin käsittämättömästi vastoinkäymisiä?

Nyt saatamme tämän tarinan kuitenkin päätökseen. Siestalta tulevat tosin vielä tekemään pari pientä viimeistelyä ja varmistusmittaamaan, että takan yläpuolella oleva lasi on todellakin aktiivipinnoitettu, kuten tilattu oli. Sateella muut lasit puhdistuvat todella hienosti, mutta se ei. Epäilemme, että lasitoimittajalla on jäänyt pinnoitus tekemättä, kun lasi piti tehdä uudelleen. Ensimmäisessä kun ei ollut takan piipulle läpivientiä. Mutta siis! En epäröi suositella Siestan terasseja muillekin. Tuote on upea & toimii!






















Kuvia ja tunnelmia terassiltamme voit katsoa myös Pinterestistäni!

Löydät tämän terassitarinamme aiemmat osat täältä: osa 1 (marraskuu 2015) ja osa 2 (kesäkuu 2016)



maanantai 20. kesäkuuta 2016

VOIKO YRITYS PITÄÄ KESÄLLÄ LOMAA SOMESTA?

Teen muutamille asiakkailleni kuukausittain sosiaalisen median sisältöjä. Näin lomien kynnyksellä olen kysynyt yhteyshenkilöiltäni, haluavatko he pitää somessa pientä taukoa heinäkuun yli. ”Voidaanko me”, on ollut yleinen vastakysymys.

Kesä tai loma yleisestikin on oivaa aikaa testata, mitä tapahtuu, jos sosiaalisesta mediasta on hetken poissa. Moni kokeilee juuri kesäkuukausina henkilökohtaista some-paastoa, jolloin arjen tekemisiä ja hienoja huippukokemuksia ei jaetakaan omille verkostoille, vaan hetkiä eletään livenä niin kuin ne ovat. Ilman kommentteja ja peukutuksia muilta. (Tämä voi olla muuten yllättävän vaikeaa ja kertoo jonkinasteisen riippuvuussuhteen olemassaolosta!)

Asiakkaideni kysymys siitä, voiko yritys toimia samoin - pitää lomaa somessa/somesta - on ehdottoman aiheellinen. Kysymys on sekä kustannuksista, sisällöistä että ajankäytöstä. Ja brändistä.

Ihan suoraviivaista vastausta ei taida olla, vaan päätös on asioiden summa (nuo ylläolevat). Omalla kokemuksellani totean myös, että some-lomailuun vaikuttaa myös se, onko yrityksen bisnes (tuote tai palvelu) B2B-kärjellä vai suoraan kuluttajiin kohdistuvaa.

Mutkia suoriksi oikoen vastaan asiakkaani kysymykseen seuraavasti:

KYLLÄ, pitäisin lomaa ilman tunnontuskia, jos liiketoimintani on yritykseltä yrityksille (ja olen pienehkö yritys), koska...

  • pieni breikki sosiaalisen median up-to-date -päivityksissä antaa lomafiiliksen niin some-vastuulliselle kuin seuraajalle
  • ei ole pakko keksimällä keksiä ajastettavia päivityksiä, jos kesällä firmassa ei mitään tapahdu
  • ja jos tapahtuisi jotain ikävää tai erityisen hienoa juuri heinäkuussa, voivat ajastetut päivitykset tuntua korneilta siinä kohdin, kun pistetään peliin taas h-hetken kuulumisia
  • on mukavaa toivottaa hyvää kesää esimerkiksi Twitterissä, Facebookissa tai Instagramissa ja samalla infota, miten organisaatio mahdollisesti päivystää tai hoitaa asiakaspalvelua kesäaikana. Samalla on hyvä kertoa, milloin somessa taas kuuluillaan lomien jälkeen.
  • vaikka lomanviettoviesti olisi laitettu someen, voi aina tilanteen vaatiessa tai niin haluttaessa silti päivittää uusimpia kuulumisia
  • saadaan kustannussäästöjä, varsinkin jos sisällöt tulevat ulkopuoliselta tekijältä :D

EI, en pitäisi some-lomaa, jos olen iso yritys, jossa tapahtuu kesälläkin paljon ja erityisesti, jos toiminta on kuluttajille suunnatuissa tuotteissa ja palveluissa... 

  • lomalla ihmisillä on aikaa surffailla ja jos tuotetta tarvitsee ympäri vuoden tai hankinta ei ole sidoksissa vuodenaikaan, on some-läsnäolo kesälläkin silloin asiakaspalvelua
  • kesällä some-päivitykset voivat olla joka tapauksessa rennompia, sillä some-kansakin on silloin rennompaa
  • kuluttajat haluavat tietoa, ideoita ja sisältöjä oli loma tai ei, varsinkin jo tuote tai palvelu on heille ajankohtaista
  • brändejä rakastetaan kautta vuoden, niistä halutaan kuulla ja sitoutuneet haluavat olla sitoutuneita lomallakin
  • kuluttaja kuluttaa lomallakin - yleensä vielä vähän enemmän kuin arkena. Somessa on helppo vinkata, mitä lomalainen saattaisi tarvita.

Mutta, somessa kaikki on juuri niin ketterää tai strategista kuin organisaatio haluaa. Lähtökohtana on luonnollisestikin yrittää ymmärtää, mitä asiakas haluaa.

Ja päädyt sitten "Kyllä" tai "Ei" -päätökseen, muista nauttia kesästä. Ja jos jälkeenpäin tulee sanomista, niin muista kommentit  hyvissä ajoin ennen ensi kesää ja tee päinvastoin kuin tänä kesänä.



sunnuntai 12. kesäkuuta 2016

ÄLÄ LEUHKI, SANOI OPE, KUN 10 ANTOI

Menestyksestä saa riemuita ja panostamisesta kuuluu saada kannustusta. Epäilen valitettavasti, että ei tämä rakas kotimaamme nouse uuteen kukoistukseensa, jos koululainenkaan ei saa iloita hyvästä numerosta.

Suomessa hoetaan, kuinka suomalaisten yritysten ja toimialojen pitää olla entistä kilpailukykyisempiä. Näin siksi, että pärjätään kansainvälisillä markkinoilla. Samaa vaaditaan tutkijoilta, taiteilijoilta, urheilijoilta...KIKY, KIKY, KIKY! 

Kilpailu on normaali tilanne. Kilpailukykyä ei ole kuitenkaan ilman kykyä. Kyvyt taas ovat lähtökohtaisesti yksilön taitoja, lahjoja ja kovaa työtä. Niitä pitäisi osata arvostaa ja jaksaa kannustaa. Sanat ja teot eivät nykypäivänä tunnu kuitenkaan kohtaavan monessakaan. Seuraava lyhyt episodi osuu koululaitokseen.

Äitinä koin hämmentävän hetken, kun 7. luokkalainen poikani kertoi toukokuun lopulla, mitä on saamassa numeroksi todistukseen fysiikasta. Itse numero ei ollut hämmentävä, vaan tarina, jonka poikani kertoi kohtaamisesta opettajansa kanssa. 

Nykykoululaiset saavat tietää todistukseensa tulevan numeron jo etukäteen ja siitä on mahdollista keskustella opettajan kanssa. Poikani oli mennyt vuorollaan tähän tapaamiseen ja opettaja oli kertonut numeron: KYMPPI. 
Mitä tekee poikani, erittäin kilpailullinen nuorimies, joka taaperoikäisestä on kilvoitellut ihan kaikesta? Hän koukistaa itseään, vie kädet vartaloidensa sivuille ja vetää kyynärpäitä yhtäaikaa taaksepäin ja hihkaisee ”YES”!
Voittajan aito fiilis ja tunteen ilmaisua elein ja sanoin. (Ja itse taisin tuuletella kotona vähän samalla lailla, kun poika kertoi tuon numeron minulle!) Mutta mitä kommentoikaan opettaja tilanteessa! Hän totesi, ettei pidä ylpistyä ja oli muitakin oppilaita, jotka saivat kympin, eivätkä he olleet tuollalailla tuulettaneet. Sitten hän halusi keskustella poikani aiemmasta tuntikäyttäytymisestä muutaman muun pojan kanssa. 


Kysyin muuten myös pojaltani, tietääkö hän ketä nuo muut 10-oppilaat olivat. Kyllä vain, hyviä ja menestyviä tyttöoppilaita. Melkein arvasin. Stereotypiat johdattivat. Harmitti - ja kävi sääliksi sekä niitä tyttöjä että poikaani. 

Mutta siis - ei kehua tai hyväksyvää kannustusta hienosta suorituksesta ja panostuksesta kouluaineeseen, jota on myös teoriatasolla pitänyt lukea. Tämä jos mikä on ollut lukihäiriöiselle pojalle ponnistelua vaativaa, sillä kokeisiin on todella yritetty lukea moninaisin tekniikoin. Onneksi aihe on kiinnostanut häntä! Ja tästä työstä siis palkkioksi oli nyt tulossa todistukseen 10, jonka opettaja mielestäni nonsaleerasi täysin. (Kyllä, tämä on äidin puolueellinen mielipide).

Kuva löytyy Pinterestistäni.
Yrittäjänä ja kehityshakuisena ihmisenä tämä tapahtuma kuitenkin syö mieltäni. Paljon! 

On hienoa haluta olla paras ja tahtoa menestyä & voittaa, oli kyse sitten kamppailusta oman itsensä ylittämisessä tai muiden päihittämisessä. Eikä Suomi kyllä tällaisella mallilla nouse, että kiva juu ollaan ihan hyviä, muttei nyt viitsitä kehuskella, ettei ylpistytä. 

Sanonpahan vain, että vanhan sananlaskun "Joka kuuseen kurkottaa, katajaan kapsahtaa" saa minun puolestani vetää vessanpöntöstä jo pikku hiljaa alas"!

torstai 2. kesäkuuta 2016

KUINKA PALJON TUNNETTA VOIKAAN LIITTYÄ LASITERASSIN HANKINTAA – OSA 2

Yhdeksän kuukautta. Se aikahan odotuksessa kuluu, kun ihmislapsi kehittyy alkiosta vauvaksi. Tällä kertaa sama aika käytettiin uuden lasiterassimme loppuunsaattamiseksi, sillä kommelluksia riitti.

Viime syyskuussa odotukset olivat korkealla - (alun tunnelmia voit takautuvasti lukea osasta 1.) Lasiterasseja tarjoavan Siestan ammattilaisia kävi katsastamassa isoa terassiamme, jonka halusimme kattaa laseilla. Mittauksia tehtiin ja suunnitelmia syntyi. Oli odottava fiilis ja lähtökohtana, että jouluna juomme glögit uudistuneella terassilla ja jonne joulukuusikin sopisi kuin nakutettu. 

Vaan niinhän siinä sitten kävi, että joulu tuli ja meni. Samoin uusivuosi ja pääsiäinen... ja vappukin alkoi lähestyä.

Lupaprosessi kangerteli ja kommunikaatio pätki

Syksyllä jossain kohdin alkoi jo selvitä, että noin puolellatoista neliöllä pinta-alarajoitukset ylittävä terassimme ei menisi läpi Helsingin kaupungin rakennusvirastolle pelkällä toimenpideluvalla. Sitä sieltä väkisin yrittivät tyrkyttää, mutta onneksi jo aiemmin kehumamme myyjä ja luottokontaktimme Siestalla eli Tea oli soittanut virastossa riittävän ylös ja selventänyt tilanteen. Eihän todellakaan ole mitään järkeä, että jo olemassaolevan kaiteellisen terassin pinta-alaa ei hyödynnetä järjen mukaan, vaan pakotetusti yritettiin katkaista lasitus kattamaan vain 20 neliötä. Siinä olisi jäänyt olohuoneeseen johtavan oven sivustoilla olevista ulkolampuista toinen lasituksen sisäpuolelle ja toinen olisi jäänyt yksinään valaisemaan lasituksen ulkopuolelle. Tai jos katkaisu olisi tehty terassin uloimman pitkän reunan suuntaisesti, olisi kulmassa tukitolppa lähtenyt lähes keskeltä pihanurmelle johtavia portaita. Oi byrokratian riemua!

Onneksi kiinteistöllämme on rakennusoikeutta jäljellä, joten lähdimme liikenteeseen rakennusluvan turvin. Mutta niin - 1,5 neliön ”ulkotilojen” takia. Ja lupakustannukset olivat myös hieman eri kuin toimenpideluvassa. Rakennuslupaprosessi toi arvattavasti osansa kaikesta viivästyksestä. Samaan syssyyn kuitenkin myös yhteyshenkilömme Tea loukkaantui ja jäi sairaslomalle useammaksi kuukaudeksi. Siinä kohdassa ilmeni, että prosessit Siestalla eivät olleet ihan hiottuja. Kommunikaatio asiakkaaseen osittain katkesi tai ainakin tökki pahasti. 

Joulukuun alussa tuli kuitenkin tieto, että lupa olisi herumassa. Sen meille infosi sairaslomalainen. Nyt voisi kuvitella, että hommat lähtevät rullaamaan. Valitettavasti ei. Siestalla odottelivat kuukauden, että rakennusviraston viralliset paperit olivat valmiit. Varsinaisia piirustuksia ei ollut siinä kohdin vielä tehty. Olimme sikäli asiakkaina nipottajia, että olimme vaatineet nähdä ja kuitata piirrustukset ennen kuin Siestalla tuotanto alkaa. Taas paloi aikaa!

Jos mieheni ja minä emme olisi olleet aktiivisia, kyselleet piirustusten perään ja halunneet tarkistaa niitä, olisi terassimme myös loppumetreillä ollut jotain ihan muuta kuin mittatarkistuksissa paikan päällä oli sovittu ja laattoihin tussilla ruksittu. Arkkitehti oli tehnyt omia ratkaisujaan toteutuksesta - yksinkertaistakseen ilmeisesti rakentamista. Vaan kun siinä juuri oli se juju, miksi paikan päällä oli käyty ja tarkasti mittailtu. Arkkitehdin uudispiirustuksilla ei myöskään olisi terassin liukuovet auenneet, koska kahva ei olisi mahtunut kulkemaan olemassaolevan parveketolpan ohi. Hän oli sujuvasti muuttanut kahvan "sormikoloksi", josta vetämällä myös oven saa liutettua auki. Niin varmaan juu, isoja ovia onkin kiva liikutella parilla sormella! Ei liene vaikeaa arvata, millainen savu nousi päästäni.

Tervetuloa asennusmiehet - rouvalla on yöpuku päällä

Mitään peruuttamatonta ei onneksi päässyt terassimme kanssa sattumaan. Piirustuksia palloteltiin niin kauan, että ne olivat alkuperäisten tarpeiden mukaiset. Niin lähtivät kuvat eteenpäin tuotantoon. Aina välillä kyselimme, koska asennus tapahtuisi. Meille oli luvattu yhtä, mutta lopputulema oli taas jotain toista. Pari virheellistä tekstiviestiäkin tuli, joista tämä rouva tuli vuoroin epävarmaksi vuoroin epätoivoiseksi. Viikkoa ennen vappua aloin jo hermostua. Olin kutsunut vieraita illanviettoon ja aikomus oli olla uudella terassilla. Näinköhän.

Vaan kyllä. Asennusmiehet soittivat vappuviikolla maanantaiaamuna hieman ennen kahdeksaa: "Nyt oltaisiin tulossa." Yöpuku päällä sopersin tukka pystyssä: "Tänne vaan, vaikka minulle kerrotun mukaan teidän piti kyllä tulla vasta huomenna." 

Terassi pystyssä - vappuvieraat sateelta suojassa

Rakennustyöt sujuivatkin sitten kohtuullisen sukkelaan. Mieheni oli sopivasti lomalla ja hän auttoi kahta asentajaa, vaikka näin ei sinänsä kyllä pitänyt olla. Mutta... 4 päivää aikaa ennen vieraita!

Kaikki sujui lopulta varsin mallikkaasti kamalasta sadekelistä ja kylmyydestä huolimatta. Pientä sadattelua tuli kyllä siinä kohdassa, kun piti viedä terassitakan piippu ja rännitykset laseista läpi. Niillepä ei ollutkaan reikiä. Myös yksi sivulasi uupui kuormasta. Työ tehtiin kuitenkin niin valmiiksi kuin mahdollista. Ja arvatkaapa - vappuna nautiskelimme terassilla kuohujuomaa viltteihin kääriytyneinä ja kynttilät takassa. Oli tunnelmaa!

Tässä kohdassa terassimme oli siis noin 90 % valmis. Vielä ei kuitenkaan oltu maalissa. Jätän osaan 3 tarinan lopun, jossa edelleen riittää kerrottavaa kokemuksistamme lasiterassin hankinnassa. Eikä sisustamisessakaan mennyt ilman hassuja sattumia.




Se on tässä vaiheessa kuitenkin jo sanottava, että kaikesta harmituksesta huolimatta olen kuitenkin tyytyväinen, että Siestalla vastattiin joka kerran yhteydenottoihimme ja kuunneltiin palautettamme. He yrittivät parhaansa ja olivat valmiita myöntämään sattuneet mokat - sekä ottamaan niistä opiksi vastaisuudessa. Ja mikä tärkeintä - heidän terassituotteensahan on aivan loistava. Se on jo tullut testattua!




sunnuntai 15. toukokuuta 2016

MIKKO LEPPILAMPI JA POSITIIVISEN UUTISEN "SEINÄRUUSUSYNDROOMA"

"On Air". Mitä siitä tulee mieleen? Että jotain tapahtuu juuri nyt, asia on ilmassa ja sykkii! Aviapolis Studios -julkistuksen tyyppisiä uutisia haluaisin itse kuulla ja lukea enemmänkin. Toimittajat innostuivat Mikko Leppilammesta...

Olen viimeksi kuluneen kuukauden ajan saanut ilon ja kunnian olla mukana uuden viihde- ja media-alan keskuksen lanseerauksen suunnittelussa. Aviapolis Studios tulee vastaamaan muun muassa suorien tv-tuotantojen, kasvavan peliteollisuuden sekä yleisötapahtumien tuotanto- ja toimitilatarpeisiin. Studioitten tavoite on vaatimattomasti lunastaa Suomen pääkaupunkiseudun maine Euroopan ”smart citynä” ja houkutella siltä osin myös kansainvälisiä tuotantoja ja vaihto-ohjelmakoulutuksia Suomeen. Sen kansainvälisiin kumppaneihin kuuluvat jo tällä hetkellä Lontoon Heathrow Studios ja Abu Dhabin Twofour54.

Lanseeraus- ja mediatilaisuudessa 11.5 Aviapoliksen juna-aseman kupeessa, aivan Aviapolis Studioiden tonttia vastapäätä, en voinut olla ihailematta ja innostumatta siitä rohkeudesta ja synergiahakuisuudesta, jota hankkeen vetäjillä on. Lasiseinäisestä "tapahtumateltasta" tuijottelimme vielä metsää kasvavalle alueelle, joka parin vuoden päästä kohoaa uljaana venuena energisöiden aluetta entisestään.

Irti kurjuuden markkinoinnista

Paikan päällä olleiden toimittajien kanssa juttelin, miten hienoa on saada kirjoittaa uutista positiivisesta ja Suomen kilpailukykyä omalta osaltaan vahvistavasta tekemisestä ja uuden luomisesta. Jatkuva kurjuuden markkinointi syö kenen tahansa mieltä ja siksi juuri tällaista tarvitaan: rohkeutta nähdä hieman kauemmas ja halua tehdä parempaa ja toimivampaa. Eri toimijoita on hankkeen tiimoilta kuunneltu ja toteutussuunnitelmissa tarkasti huomioitu. Uutinen uppoaa niin talouselämää seuraaville, alan toimijoille kuin suurelle yleisölle.

Kuva on räpsäisty kännykällä 11.5 tilaisuudesta :D
Viestinnän ihmisenä ihmettelin ainoastaan sitä, miten moni media lähestyi aihetta ja toteutti uutisen hankkeen julkisuudesta tutun vetäjän, Aviapolis Studios Oy:n hallituksen puheenjohtajan nimeen puhtaasti tukeutuen. Ymmärrettävää toki, mutta näkökulmia tässä hankkeessa on vaikka muille jakaa.

Koska Aviapolis Studios -hanke on mielestäni esiintuomisen väärtti, käytin itsekin "tuttua kasvoa" houkutellakseni sinut tekstini ääreen. Sori ja kiitti, Mikko!

Jos et tiedä, mistä kirjoituksessani puhun, mutta kiinnostaa tietää, niin klikkaa ainakin video https://vimeo.com/166183927

Hesarin ja Ilta-Sanomien sivuilta löytyy myös aiheeseen liittyviä "uutisia", mutta niissä ei oikein ole nähty metsää puilta. Uuden Suomen juttu ratsasti myös Mikon nimellä ja kasvoilla, mutta tekstin kanssa juttu on lähimpänä "totuutta" http://www.uusisuomi.fi/raha/195479-helsinki-vantaan-viereen-uusi-viihdekeskus-mikko-leppilampi-ajatellaan-vaikka-slushia




sunnuntai 3. huhtikuuta 2016

KADONNUT TYÖMOTIVAATIO EI ELVYTTÄMÄTTÄ PALAUDU

Miten sulta tulee aina noita ideoita?  Sun silmäthän ihan loistaa! Kuinka sä oikein jaksat innostua joka kerta noin paljon? Näitä kysymyksiä minulta usein udellaan. Totean yksinkertaisesti, että oman itsensä ymmärtäminen ja sisäinen motivaatio ovat parasta polttoainetta innostukseen - niin työssä kuin missä tahansa tekemisessä.

Työn puuduttavuus, ylimitoitetut vaatimukset, jatkuva epämukavuusalueella oleminen ja kiire tappavat keneltä tahansa innostuksen omiin työtehtäviin saati työssään kehittymiseen. Olen vierestä seurannut parinkin läheisen ihmisen painiskelua vaativissa ja epämitoitetuissa töissä, joissa motivaatio tehdä ja toteuttaa on sammunut. Niin sisäinen kuin ulkoinen. Eivätkä porkkana tahi keppi ole tilanteessa edesauttaneet mitään - päin vastoin.

Omakohtaisestikin tämän ongelman kanssa olen lyönyt päätäni seinään, kun tuntui, ettei mikään riitä ja etten pystynyt enää antamaan parastani. Motivaationi silloiseen työhöni oli täysin kadoksissa. Väsyin, stressaanuin ja uuvuin. 

Tässäpä omat askelmerkkini työhönsä väsyneen tai tympiintyneen pohdittavaksi.

ASKEL 1: HAVAHDU OMAAN TILANTEESEESI
Jos on aamulla jo valmiiksi leipiintynyt tulevaan työpäivään, pitäisi hälytyskellojen soida. Tai jos tuntuu, että omat työt pännivät yhä useammin, eivätkä edes kivat työkaverit kompensoi. Aina vaan ketuttaa, v**ttaa ja itkettääkin. Työpahoinvointia pidetään tänä päivänä lähes nykytyöelämään kuuluvana asiana. Älä mene tähän lankaan. Katso peiliin ja kysy itseltäsi, miten voit.
Kuva Pinterestistäni

ASKEL 2: LISTAA VAHVUUTESI JA TUNNISTA MISSÄ OLET HYVÄ
Kuinka hyvin tunnet itsesi? Kuinka paljon teet asioita statuksen, hyvän palkan tai muiden ulkoisten asioiden takia? Millainen tekeminen ja työ sinua ilahduttaisi? Mistä saat energiaa, mikä sinua vetää puoleensa. Mistä saisit energiaa, etkä vain antaisi sitä. Hups - joskus voi käydä niinkin, että näitä asioita miettiessäsi huomaat eläväsi aivan päinvastaista (työ)elämää.

ASKEL3: KADONNEEN MOTIVAATION METSÄSTYS - SANOISTA TEKOIHIN
Jos oma nykyinen työtehtävä tai työpaikka tekee sinut jatkuvasti väsyneeksi tai ei anna sinulle enää mitään, josta innostua, lienee syytä tehdä asialle jotain. Oikeasti: mikä estää siirtymästä kohti innostavampaa tekemistä? Meillä kullakin on erilaisia tavoitteita elämässä, mutta jos niihin pyrkiminen "väärillä" keinoilla syö sisäisen motivaation, saavutat tuskin tavoitettakaan. Äläkä mene siihen ansaan, että vaihdat vain työpaikkaa. Tavoittele sitä, että ymmärrät oman ajattelutyylisi ja ymmärrät millainen työn tekijä olet. Silloin voit rakentaa työsi luontaisten taipumustesi ja vahvuuksiesi ympärille.

Omalla urapolullani kiipesin aiemmin tittelistä toiseen ja erilaisia (rooli)kokemuksia hamuten ja organisaatioita koluten. Opin karkeimman kautta, että se oli minulle väärä tie ja perustui osittain muiden odotuksiin. Työuupumuksen kautta heräsin kysymään, mikä minua oikeasti motivoisi. Vastasin itselleni myös rehellisesti ja sillä tiellä nyt olen: motivoituneena, asioista ja tilanteista helposti innostuvana ja myönteiseen etsiytyen. 

I just love my job - toivon, että sinäkin voit sanoa samaa.








perjantai 4. maaliskuuta 2016

PITÄIS TEHDÄ TIEDOTE...6 VINKKIÄ LÄPIMENOON

Millainen on hyvä tiedote? Tätä mietin jälleen kerran työstäessäni asiakkaalle tiedotetta – enkä vain yhtä, vaan samasta aiheesta kolmelle eri kohderyhmälle kullekin omanlaistansa. Sidosryhmätiedote tuotti eniten työtä, sillä sen pitäisi osua tyylikkäästi useammalle – niin asiakkaalle kuin medialle.

Medialla on edelleen merkitystä, ja tiedote on mediaviestinnän peruskivi, vaikka sosiaalisen median hypetyksessä moni on ehtinyt ajatella jo muuta. Hyvä tiedote pysäyttää, herättää kiinnostuksen - ja nousee uutiseksi juuri sillä tulokulmalla kuin organisaatio itse on tarkoittanutkin. Ja jos media nappaa tiedotteessa olleen uutiseni ja julkaisee sen, se välittyy myös tätä kautta asiakkaalleni. 
Kuva löytyy Pinterestistäni


Millainen sitten on hyvä tiedote? Mikä herättää toimittajan/lukijan kiinnostuksen ja saa hänet tarttumaan aiheeseen ja nostamaan sen esiin laajemmalle lukijaryhmälle ja viestimään asiaasi eteenpäin? Ja yritä muistaa myös some.

Tässä huomiotani, joilla pääsee jo aika pitkälle:


1. Oikea media

Kohdista tiedotteesi oikein. Omassa esimerkissäni oli mietinnässä se, kenelle sidosryhmätiedote on todella tarkoitettu. Asiakkaille – kyllä. Medialle – kyllä. Asiakkaiden osalta jakelu oli helppoa, mutta median osalta ei kannata ampua haulikolla. Kartoita ja tarkista, että asiasi on relevanttia lähestyttäville toimittajille. Olet askeleen lähempänä herättää oikeanlaista mielenkiintoa, etkä herätä halua painaa deleteä.


2. Ytimekäs otsikko ja uutinen kärkeen

Napakka ja uutisen ytimen sisältävä otsikko on paras täky. Se kertoo heti, mikä tiedotteessa on kiinnostavaa ja merkittävää. Ei silti tarvitse tyytyä ilmeisimpään ja helpoimpaan vaihtoehtoon. Muotoile mukaan sopivasti draamaa eli jotain, joka yllättää tai pysäyttää. Muista kuitenkin pysyä tosiasioissa, liioittelu tai totuuden värittäminen vie ojasta allikkoon.

Tiedotetta ei kannata kirjoittaa vain siksi, että pomo käskee. Sen on sisällettävä uutinen. Jos et itse tiedosta, mikä se tiedotteessasi on, miksi lukijakaan kiinnostuisi siitä? Mikä tiedotteessa on kiinnostavinta tai uutta tietoa? Nosta se heti kärkeen ja uskalla jättää taustatiedot loppuun. Tiedote on käänteinen dekkariin, jossa juonen koko kuvio selviää lopussa. Hyvä tiedote kertoo asiansa heti alussa, mutta niin kiinnostavasti, että sen haluaa lukea loppuun asti. (Tai jakaa sosiaalisessa mediassa, josta löydät enemmän kohdassa 6!)


3. Selkeä kieli ja oikeinkirjoitus

Kirjoita tiedotteesi sellaiseksi, että toimittaja voisi julkaista tekstisi sellaisenaan. Auta toimittajaa: mitä helpommalla hän pääsee, sitä todennäköisempää on, että uutinen julkaistaan. Ja mitä vähemmän toimittajan tarvitsee muokata tekstiä, sitä varmemmin saat viestisi läpi haluamassasi muodossa.

Käytä siis hyvää kieltä ja ole konkreettinen. Aktiivimuotoiset verbit ovat A ja O, vältä passiivia. Asioiden verhoilu pitkiin ja monimutkaisiin lauseisiin ei myöskään tuota tulosta, koska lukijan voi olla vaikea ymmärtää niistä pääpointtisi. Adjektiivien eli kuvailevien sanojen käyttöä kannattaa myös miettiä tarkasti, jotta tekstistäsi ei tule mainostekstiä. Ja sitten – kirjoita yhdyssanat oikein ja pilkut paikalleen! Faktat olet tietenkin tarkistanut asiantuntijoiltanne heti ensimmäisenä.


4. Sitaatteja, numeroita ja kuvia

Käytä napakoita sitaatteja ja riittävän yleistajuisia lausuntoja avainhenkilöiltänne. Älä kuitenkaan täytä koko tiedotetta pelkästään niillä, sitaatit ja lainaukset täsmentävät. Vaara piilee usein myös siinä, että käyttää oman alan jargonia: toimittaja tai lukijat eivät välttämättä tunne alasi lyhenteitä tai erikoistermejä. Avaa ne mahdollisimman yleis- ja arkikielellä.

Älä pelkää käyttää numeroita, sillä niillä saat tiedotteellesi erilaista painoarvoa. Jos uutinen perustuu tutkimustuloksiin tai koskee esimerkiksi liikevaihdon tai tilauskantojen kasvua, älä piilota lukuja! Positiiviset tulokset kiinnostavat toimittajia - ja ihan kaikkia -  näinä aikoina!!!!

Mihin itse kiinnität huomiota jonkun jutun kanssa? Visuaalisuuteen ja kuvitukseen, eikö? Pelkkä yrityksen logo ja teksti eivät yksin nosta tiedotetta huomion kohteeksi. Kuva, grafiikka tai video liitteenä tukee tiedotteen läpimenoa. Laadukas, visuaalinen taustamateriaali voi olla jopa syy siihen, miksi toimituksessa tartutaan itse tiedotteeseen. Muistathan, että printtimedia tarvitsee painolaatuisia kuvia. Niillä ei kuitenkaan tarvitse tukkia toimittajan sähköpostia, vaan tiedotteessa kannattaa kertoa, että kuvat saa pyytämällä. Näin saadaan myös konkreettinen yhteys toimittajaan, joka niitä pyytää.


5. Yhteystiedot ja tavoitettavuus

Nimi, titteli, sähköposti ja kännykkänumero. Ken vastaa tiedotteessa annetuista tiedoista ja kertoo lisäinfoa - hänen on syytä olla tavoitettavissa heti tiedotteen julkaisuhetkestä ja mielellään koko päivän. Huolehdi aina siitä, että kyseinen henkilö tietää olevansa lisätietojen antajana.


6. Someyhteensopivuus

"Mitä, missä, milloin, kuka, ja miksi tästä pitäisi kiinnostua", miettii toimittaja. Jos vastaat tiedotteellasi näihin kysymyksiin, on isompi tsäänssi päästä toimittajan seulan läpi uutisvirtaan ja myös verkkovirtaan. Toimittaja nappaa osittain samaan kuin tavallinen lukija. Siksi on hyvä miettiä, onko tiedotteesi some-ystävällinen. Onko otsikko riittävän lyhyt ja ytimekäs, jotta se on helppo ja houkuttava twiittinä tai mahtuisiko ingressikin twiittiksi? Mitenkä uutinen nousisi Facebookissa tai LinkedInissä - onko kuvitus toimivaa?

Maailma on nopea ja toimittajilla vähän aikaa (ja heitä on yhä vähemmän). Mieti siis, miten saat tiedotteestasi nopeaan selailuun sopivan ja napakan, jotta sen sanoma on helppo jakaa eteenpäin. Laaja huomio sosiaalisessa mediassa on päätynyt monessa tapauksessa myös perinteiseen mediaan. Jos tavoitteesi on medianäkyvyys, voit päästä päämäärääsi suoraan toimittajia kontaktoimalla tai some-huomiolla. Molempi parempi.


Lopuksi lohdutuksen sana: aina hyväkään tiedote ei yllä tavoitteeseensa ja mene läpi, koska maailma on pullollaan uutisia 24/7.  Tätä voit yrittää taklata sillä, että luotaat päivän yleistä uutistilannetta: jos meneillään on jotain suurta, arvioi voisiko tiedotteen lähettämistä hieman siirtää. Ei ole ihan sama, millaisessa uutisympäristössä oman organisaatiosi uutinen tulee esiin - eihän? Erityisesti kriisitapahtumien tai isojen maailmanlaajuisten uutisten yhteydessä oma äänesi jää helposti jalkoihin. Vaikka se olisikin mennyt läpi, se ei silti tule huomioiduksi kaiken muun keskellä.

sunnuntai 24. tammikuuta 2016

OLETKO MIETTINYT, MIKÄ ON SINUN CORE?

Oskari Saaren kirja Aki Hintsasta ja hänen hyvinvointimallistaan sekä F1-maailmasta oli isäinpäivälahja miehelleni. Luin kirjan itse ennen häntä. Ketäpä ei kiinnostaisi voittamisen anatomia?

Tunnistat varmaan sen fiiliksen lahjaostoksilla ollessa, kun tietää, että lahjan saajalla on vaikka mitä, mutta jotain haluaisi antaa - jotain ihan uutta ja erilaista. Olen ostanut miehelleni vinot pinot erilaisia urheiluun ja johtamiseen liittyviä kirjoja sekä elämänkertoja. Ei siis liene yllätys, että tälläkin kertaa haahuilin kirjakaupassa. Kädessäni oli jo Alahuhdan johtamiskirja, mutta sitten käteeni osui Formula 1:ssäkin lääkärinä toimineen Aki Hintsan tarina. Päätin ottaakin sen.

Kirja lojui mieheni yöpöydällä koko loppuvuoden. Vuodenvaihteen vapaana viikonloppuna päätin itse tarttua siihen. Luin lähes 350-sivuisen kirjan parissa päivässä. Yhdistetty elämäntarina, Hintsan filosofian ja hyvinvointimallin avaaminen sekä tarinoita F1-maailman kulisseista oli erittäin koukuttava. Nyt kirjaan on tarttunut myös itse sen omistaja. Tiedän sen siitä, että hän kysyi minulta pari päivää sitten: "Mikä on sun core?"

Kun löydät hyviä ohjeita, tartu niihin

Se, miksi nostan aiheen esiin on, että omassa elämässäni on menossa monenlaista pyöritystä, yritystä ja tavoitteita. Luulenpa myös, että niin on monella muullakin. Kirjan luettuani - tai oikeastaan jo sen alkupuolella tajusin, millaisiin asioihin minun pitää keskittyä saavuttaakseni haluamiani asioita. Vinkkaamalla tästä Saaren ansiokkaasta kynäilystä toivon, että joku muukin saa tästä ajateltavaa ja työkaluja oman elämänsä hallintaan. Sitä paitsi Aki Hintsan omien elämänkokemusten ja urapolun koukerot ovat opettavaista yhtälailla kuin hyvinvoinnin mallikin.

Josta päästäänkin varsinaiseen asiaan eli coreen. Hintsan ajattelumalli hyvinvoinnista kiteytyy juuri siihen. Oman ytimen tunteminen tarkoittaa Hintsan ajattelutavassa itsensä, tavoitteidensa ja motiiviensa perinpohjaista tuntemista. Ytimen hahmottaminen helpottaa päätösten tekemistä ja se on myös motivaation alkulähde. Ydin muodostuu vastauksista kolmeen kysymykseen:

1. Tiedätkö, kuka olet?
2. Tiedätkö, mitä haluat?
3. Hallitsetko omaa elämääsi?

Onko elämänhallinta omissa käsissäsi? Mitä voisit tehdä?

Kiireinen elämä vie helposti mennessään, ellei tiedosta mitä on ja mitä haluaa, eikä kontrolloi itse elämäänsä. Jos virta vie väärään suuntaan - mitä teet? Ajalehditko vain mukana vai pyritkö rannalle. Uskaltaisitko uida vastavirtaan?

On hienoa, jos oma työ tuntuu tärkeältä (näinä aikoina erityisesti!), mutta sen ei silti saisi antaa vallata kaikkea. Elämänarvojen selkeys ja niiden pohjautuminen muuhunkin kuin työhön auttavat suhteuttamaan asioita. Jos työn antaa vallata liikaa alaa, loppuunpalaminen on todennäköistä. (Tämän kokeneena - pyydän, kiinnitä huomioita ajoissa hälytyssignaaleihin). 


Työtaakan alle uupuneena tai väyseenä on vaikea keskittyä. Omista voimistaan on paha antaa, jos ne ovat lopussa. Läsnäolo muuttuu mahdottomaksi. Kun työ vie mennessään, hämärtyvät helposti oman identiteetin rajat. Kukaan ei ole kuitenkaan vain (työ)suoritustensa summa. 

Hintsa on antanut monelle asiakkaalleen niin formulakuskeista yritysjohtajiin seuraavat neljä ohjetta, jotka otin myös itselleni hyvinvoinnin ohjenuoriksi.

1. Tiedosta, ketkä ovat sinulle tärkeimmät ihmiset ja anna heille aikaasi.
2. Huolehdi siitä, että saat energiaa myös työstäsi (ettei se ole vain energiaa syövä elementti).
3. Järjestä itsellesi omaa aikaa.
4. Määritä omat perusarvosi ja elä niiden mukaan - joka päivä.


Ja tähän vielä tärkeänä sekä Hintsan että omakohtaisena lisäyksenä - turvaa riittävä yöuni ja nuku riittävästi! Näillä lähti oma vuoteni 2016 käyntiin. Saa matkia :D