keskiviikko 29. heinäkuuta 2015

MITEN HURMAAT KUULIJASI?

Kaikki haluavat päästä samalle aaltopituudelle yleisönsä kanssa. Paras tapa saada yhteys kuulijaan on inspiroida ja olla tilanteessa läsnä koko sydämellään.

Tärkein mantra tällä hetkellä on SISÄLTÖ ja mieluusti tietysti hyvä sellainen. Siitä yleisö on kiinnostunut! Toki erityinen esiintyjäkin voi olla mielenkiinnon ykköskohde, mutta harva meistä on niin suuri stara, että joku haluaa kuulla juuri meitä.

Näin lomakauden lopulla ja tulevan syksyn omia esiintymisiäni silmällä pitäen listasin muutamia ajatuksia siitä, kuinka yleisön saa puolelleen.

1. Älä tee erityistä itsestäsi, vaan esimerkiksi prosessista. Anna esimerkkejä.
Jos korostaisin koulutuksissa ja luennoilla sitä, kuinka hyvin tunnen sosiaalista mediaa ja sen käyttömahdollisuuksia, kuulijat pitäisivät minua itsekeskeisenä egoistina. Kun kerron sen sijaan, miten minulla on ollut hyvät sparraajat ja verkostot, joilta olen oppinut paljon, nousee esiin oppimispolkuni ja kuulijani voivat ottaa sen itselleen vinkkinä sen lisäksi, mitä kerron heille sosiaalisen median kiemuroista.

2. Voitko tehdä yleisöstäsi sankarin?
Esiintymistilanteissa kyse ei ole vain sinusta. Älä tunge liikaa informaatiota yhteen esitykseen. Kerro muutama olennainen asia, älä koko tarinaa pikkuisia yksityiskohtia myöten. Kuulijat/katsojat peilaavat itseään puhujaan. Jos puhut hermostuneesti ja poikkeat koko ajan tarinan pääpolulta, tekee yleisö samoin. Liian usein puhujat eivät myöskään näytä tunteitaan ja innostustaan, vaikka olisivat intohimoisia asian suhteen. Jos kuulija tuntee innostuksen, se tarttuu myös häneen. Samalla sanoma ja haluttu viesti välittyvät helpommin. Sisältösi on kerrottu juuri heille!

3. Mokaaminen on OK.
On hyvä muistaa, että vaikka kesken esitystä tuntuisi, että "nyt mokasin", ei ole myöhäistä pelastaa tilannetta aina siihen asti, kunnes esitys on kokonaan ohi. Vedä syvään henkeä, keskity ja ole läsnä yleisöllesi ja yritä miettiä, miten voit tehdä juuri tästä esityksestä heille vielä paremman kokemuksen.

Kohdasta kolme tulee mieleeni viime keväinen Kriisiviestinnän tehopäivä -koulutus, jossa kesken kaiken tullut palohälytys oli kaataa koko esitykseni ja vei kuulijoiden huomion. Koska aiheena oli sopivasti kriisit, nappasin läppärin kainaloon ja jatkoin omaa esitystäni pihalla. Hieman hankalaa se oli, kun paloauton ujellus häiritsi omaa puhetta. Toisaalta tilanteeseen piti sopeutua ja siihen pystyi osittain myös tarttumaan, sillä kriisiviestinnän tilanteissa moni asia tulee yllätyksenä. Olen tätä esiintymiskokemustani kertonut monille, sillä se oli myös itselle opettavainen hetki. Tartu tilanteeseen ja mieti, voitko kääntää sen eduksesi. Luulenpa, että myös yleisö muistaa hetken hyvin - ei valitettavasti ehkä kaikkea asiasisältöä esityksestäni, mutta ehkä se ei ole aina kriittistä. Ja koska esitysaineistot joka tapauksessa (niin tässäkin) päätyvät jälkikäteen kuulijoille, on tunne aina mukana, kun he katsovat esityksen slideina uudelleen.

Vieressä koulutukseen osallistuneen (kiitos @merjalindroos) ottama kuva. Se löytyy  alkuperäisenä hänen Twitteristään (hästägillä #tehokriisi) sekä nyttemmin myös Pinterestistäni

Merjan "kuvateksti": #tehokriisi kurssilla tuli juuri palohälytys. Kylmäpäiset opettajat jatkavat koulutusta pihalla.