Suomessa hoetaan, kuinka suomalaisten yritysten ja toimialojen pitää olla entistä kilpailukykyisempiä. Näin siksi, että pärjätään kansainvälisillä markkinoilla. Samaa vaaditaan tutkijoilta, taiteilijoilta, urheilijoilta...KIKY, KIKY, KIKY!
Kilpailu on normaali tilanne. Kilpailukykyä ei ole kuitenkaan ilman kykyä. Kyvyt taas ovat lähtökohtaisesti yksilön taitoja, lahjoja ja kovaa työtä. Niitä pitäisi osata arvostaa ja jaksaa kannustaa. Sanat ja teot eivät nykypäivänä tunnu kuitenkaan kohtaavan monessakaan. Seuraava lyhyt episodi osuu koululaitokseen.
Äitinä koin hämmentävän hetken, kun 7. luokkalainen poikani kertoi toukokuun lopulla, mitä on saamassa numeroksi todistukseen fysiikasta. Itse numero ei ollut hämmentävä, vaan tarina, jonka poikani kertoi kohtaamisesta opettajansa kanssa.
Nykykoululaiset saavat tietää todistukseensa tulevan numeron jo etukäteen ja siitä on mahdollista keskustella opettajan kanssa. Poikani oli mennyt vuorollaan tähän tapaamiseen ja opettaja oli kertonut numeron: KYMPPI.
Mitä tekee poikani, erittäin kilpailullinen nuorimies, joka taaperoikäisestä on kilvoitellut ihan kaikesta? Hän koukistaa itseään, vie kädet vartaloidensa sivuille ja vetää kyynärpäitä yhtäaikaa taaksepäin ja hihkaisee ”YES”!Voittajan aito fiilis ja tunteen ilmaisua elein ja sanoin. (Ja itse taisin tuuletella kotona vähän samalla lailla, kun poika kertoi tuon numeron minulle!) Mutta mitä kommentoikaan opettaja tilanteessa! Hän totesi, ettei pidä ylpistyä ja oli muitakin oppilaita, jotka saivat kympin, eivätkä he olleet tuollalailla tuulettaneet. Sitten hän halusi keskustella poikani aiemmasta tuntikäyttäytymisestä muutaman muun pojan kanssa.
Kysyin muuten myös pojaltani, tietääkö hän ketä nuo muut 10-oppilaat olivat. Kyllä vain, hyviä ja menestyviä tyttöoppilaita. Melkein arvasin. Stereotypiat johdattivat. Harmitti - ja kävi sääliksi sekä niitä tyttöjä että poikaani.
Mutta siis - ei kehua tai hyväksyvää kannustusta hienosta suorituksesta ja panostuksesta kouluaineeseen, jota on myös teoriatasolla pitänyt lukea. Tämä jos mikä on ollut lukihäiriöiselle pojalle ponnistelua vaativaa, sillä kokeisiin on todella yritetty lukea moninaisin tekniikoin. Onneksi aihe on kiinnostanut häntä! Ja tästä työstä siis palkkioksi oli nyt tulossa todistukseen 10, jonka opettaja mielestäni nonsaleerasi täysin. (Kyllä, tämä on äidin puolueellinen mielipide).
 |
| Kuva löytyy Pinterestistäni. |
On hienoa haluta olla paras ja tahtoa menestyä & voittaa, oli kyse sitten kamppailusta oman itsensä ylittämisessä tai muiden päihittämisessä. Eikä Suomi kyllä tällaisella mallilla nouse, että kiva juu ollaan ihan hyviä, muttei nyt viitsitä kehuskella, ettei ylpistytä.
Sanonpahan vain, että vanhan sananlaskun "Joka kuuseen kurkottaa, katajaan kapsahtaa" saa minun puolestani vetää vessanpöntöstä jo pikku hiljaa alas"!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti