KUUNTELU ON MUODIKASTA, SE ON KUIN MINDFULNESSIA

Uusimmassa Kauppalehti Optiossa Jenny Jännäri on kirjoittanut loistavan pääkirjoituksen. Kukapa ei olisi joskus kuullut viestinnän professori Osmo A. Wiion kuuluisista inhimillisen viestinnän laeista. Vaikka ne on kirjattu 1970-luvulla, ne pätevät hyvin vielä tänäkin päivänä. Oikeastaan pelottavan hyvin.

Wiion lait inhimillisestä viestinnästä (1976-78):

1.   Viestintä yleensä epäonnistuu – paitsi sattumalta.
1.1 Jos viestintä voi epäonnistua, niin se epäonnistuu.
1.2 Jos viestintä ei voi epäonnistua, niin se kuitenkin tavallisimmin epäonnistuu.
1.3 Jos viestintä  näyttää onnistuvan toivotulla tavalla, niin kyseessä on väärinkäsitys.
1.4 Jos olet itse viestintään tyytyväinen, niin viestintä varmasti epäonnistuu.

2.   Jos sanoma voidaan tulkita eri tavoin, niin se tulkitaan tavalla, josta eniten vahinkoa.

3.   On olemassa aina joku, joka tietää sinua itseäsi paremmin, mitä olet sanomallasi tarkoittanut.

4.   Mitä enemmän viestitään sitä huonommin viestintä onnistuu.
4.1 Mitä enemmän viestitään sitä nopeammin väärinkäsitykset lisääntyvät.

5.   Joukkoviestinnässä ei ole tärkeätä se, miten asiat ovat, vaan miten asiat näyttävät olevan.

6.   Uutisen tärkeys on kääntäen verrannollinen etäisyyden neliöön.

7.   Mitä tärkeämmästä tilanteesta on kysymys, sitä todennäköisemmin unohdat olennaisen asian, jonka muistit hetki sitten.

Viime aikoina todellisuus on seurannut Wiion lakeja ällistyttävän tarkasti puhutaan sitten politiikasta ja yhteiskunnan asioista tai viihdeuutisista. Some-aika myös suorastaan ruokkii älämölöä ja alkuperäinen viesti muuntuu samalla sekunnilla, kun joku twiittaa tai postaa kortensa kekoon. 

Sosiaalisen median perusohjeisiin kuuluu, että ennen kuin painaa enteriä, olisi hyvä vetää syvään henkeä ja miettiä, onko postaukseni/twiittaukseni /päivitykseni sellainen, jonka itse haluaisin lukea, jos sen olisi tehnyt joku toinen. 

Kuva löytyy Pinterestistäni.

Kyllä, peräänkuulutan hetkellistä pysähtymistä ja keskittymistä.  Jännäri päätyy omassa pääkirjoituksessaan samaan. Hän  kirjoittaa, että ”kuuntelu ei ole ollut aikoihin muodikasta, koska se vaatii keskittymistä ja pysähtymistä”. 

Olen tästä hieman eri mieltä. Kuuntelu on oikeasti todella muodikasta, sehän on kuin mindfulnessia – keskityt ja pysähdyt olennaisuuksien äärelle. Kuulet enemmän ja tarkemmin.

Siinä olen samaa mieltä Jännärin kanssa, että harva meistä niin kuitenkaan tekee.

Harjoitella voi itse kukin. Kuuntelenpa itseäni ja tiedostan, millaisia älämölyjä suustani tai näppäimiltäni lähtee. Koska: kuuntelun taito on hieno taito ja Wiion lait muistamisen arvoiset.