IHAN PIAN ON TEIDÄN VUORONNE

Mikään ei ole ikävämpää kuin jonottaminen. Varsinkin, jos päällä on toppatakki, olet sisätiloissa ja ympärillä hyörii yliaktiivisia lapsia odottamassa pääsyä - uimaan! Mutta kas, miten pieni tervetulopuhe voikaan muuttaa tilanteen aivan toiseksi! Näin kävi minulle tänään.

Visiitti suosittuun vesipuistoon lasten syyslomapäivänä. Ajatus ehkä vähän ahdisti itseänikin, sillä arvattavasti pulikoimaan halukkaita olisi tällä viikolla muitakin. Silti jotain pientä irtiottoa arjesta oli lapsille tarjottava ja koska itselläni ei ollut varsinaista lomaa, ajattelin muutaman tunnin vesipuistoilun olevan toimiva vaihtoehto. Työt pystyivät kyllä sen verran odottamaan.

Tarkistin netistä edellisenä iltana hinnat ja aukioloajat. Yritin vielä yleisesti surffailla, onko näissä ajoissa ja hinnoissa muutoksia syysloman takia. En löytänyt mitään vihjettä tästä, mutta olisi toki pitänyt tajuta, että kovan kysynnän viikolla on varmasti korkeammat hinnat. Näin olikin - en vain ollut netistä sitä huomannut oikeasta kohdasta katsoa. Mutta toisaalta, olisimme menneet joka tapauksessa. Tämä ei ollut hintakysymys nyt tällä kertaa - vaan (lasten) kysynnän laki.

Tänään olimme sitten muutamaa minuuttia jälkeen kymmenen Jumbon Flamingon ovella. Voi pyhä jysäys! Mikä jono! Kipitimme kuitenkin kiltisti jonon hännille (raaka-arvio n. 30 m), sillä perässämme tuli niin moni muu, että oma paikka oli syytä ottaa haltuun.

Kiinnitin jo jonottaessamme huomiota freshiin ja urheilullisen oloiseen mieheen, joka käveli Flamingon aulassa ja katseli tuumien meitä jonottajia. Seuraavaksi hän olikin jo järjestelemässä jonotuslinjoja ja raivasi lisää tilaa kassojen eteen siirtelemällä tekopalmuja ja muuta rekvisiittaa syrjään avartaakseen tilaa. Äkkiä mies suoristi selkänsä ja hymyili meille jonottajille valloittavasti:

"Kiitos, että olette tulleet kanssamme viettämään syyslomaanne. Meillä on täällä kaikki 7 kassaa avoinna, joten jonottamisen pitäisi sujua ja ihan pian on teidän vuoronne. Lämpimästi tervetuloa teille kaikille ja ihanaa päivää vieraanamme."

Kuva Pinterestissani: taulu Fun.

"Kiitos", sanoin minä. (Taisin olla ainoa, joka sanoin tämän ääneen, ja lapsiani nolotti!) Mutta mitä siitä. Olin  vaikuttunut tämän henkilön toimista (ja arvelin puolueellisesti, ennakko-olettaen ja stereotypioihin nojaten), että hän ei ollut ihan tavallinen perustyöntekijä). Hän oli tilanteessa läsnä, koki meidän asiakkaiden jonotusahdinkoa ja... palveli! Pisteenä ii:n päälle hän käytti vielä vaikuttamisen vahvinta keinoa eli avasi suunsa. Eikä pyydelläkseen mitään anteeksi (että jouduimme odottamaan), vaan positiivisuuden kautta ilmaisi meille, että kaikki kassat ovat käytössä (=palvelu pelaa) ja pian on meidän vuoromme.

Muutamaksi tunniksi aiottu vesipuistohetki venyi lopulta 5 tunnin pulikoinniksi. Paikan konsepti on kaiken kaikkiaan hienosti mietitty ja syömäpaikkojakin vesipuistossa on peräti kaksi. Ja ihan parasta - molemmissa tarkeni ja sai olla uimapuvussa.

Mikä mainiointa, törmäsimme tähän samaiseen aamuiseen tervetuloamieheen vielä lähtiessämme pois. Jälleen aulassa. Kolmen lapsen kanssa ohimarssiessani hän katsoi meitä kaikkia: "Kiitos käynnistä, toivottavasti teillä oli mukava päivä."

Jestas! On aivan varmaa, että tämä pesue menee toistekin Flamingoon. Ja utelias ihminen kun olen, niin tarkistin vesipuiston sivuilta yhteyshenkilöiden nimiä, jonka jälkeen tsekkasin kuvahaulla heidät Googlesta. Juu, kylpylänjohtaja itse oli tämä kiittelemäni mieshenkilö. Hienoa palvelua ja tunnelmanluontia. Ruusuja.