Yhteiskuntavastuullinen yritys harjoittaa yritystoimintaa, jota ohjaavat muun muassa lait, asetukset, kansainväliset sopimukset, yleiset suositukset ja yrityksen omat toimintaohjeet. Termejä vastuullinen yritystoiminta ja vastuullisuus käytetään synonyymeinä yhteiskuntavastuulle. Käytännössä kysymys on organisaation arvojen, tyytyväisten asiakkaiden, oman henkilöstön ja ympäristön luottamuksen ja hyväksynnän toteuttamisesta ja aiheen tärkeyden ymmärtämisestä yrityksen menestymistekijänä. Näistä kun muodostuu yrityksen maine.
Asiakkaillani on kaikilla oma toimintamallinsa omasta yhteiskuntavastuustaan. Suurella globaalilla yrityksellä huomattavasti tarkempi ja laajempi kuin pienemmillä. Julkishallinnon vastuullisuus toteutuu taas omalla tavallaan. Tärkeintä on kuitenkin, että heillä kaikilla on asia huomioituna. Tämän päivän kuluttaja eli asiakas (tai kansalainen), mutta myös henkilöstö yhtälailla on hyvin tiedostavaa. Vastuullisuus ympäristöasioissa tai eettiset toimintaperiaatteet voivat ratkaista paljon. Haluanko tehdä noiden kanssa yhteistyötä, miksi ostaisin noilta tai haluanko olla tässä firmassa töissä?
Yhden henkilön yrityskin voi kantaa oman kortensa kekoon. Silloin kyse on monesti usein vielä enemmän henkilökohtaisista arvoista ja siitä, mihin mahdollisesti haluaa kohdistaa yhteiskunnallisen tukensa. Asiakkaanani ei juuri nyt ole koulua tai oppilaitosta, mutta asiakkaani asiakkaana on. Tämä ei suoraan vaikuttanut ratkaisuuni lähteä yritykseni nimissä tukemaan koulukiusaamista ehkäisevää ja vastustavaa toimintaa. Äiti minussa huusi tekoja ja vaikka omia lapsiani ei ole varsinaisesti kiusattu, eivätkä he tietääkseni ole olleet ”kiusaajia”, on tämä äärimmäisen tärkeä aihe. En puutu aiheeseen nyt sinänsä enempää, mutta voit toki miettiä omia hyväntekeväisyys- ja osallistumisnäkökulmiasi vaikkapa vierailtuasi Koulurauhaa –lehden nettisivuilla.
Kuva löytyy Pinterestistäni: Tia Härkönen / In the Kitchen |
Naisena ja äitinä toteutan tätä samaa: miksi ostin kaupasta tiettyjä tuotteita perheelleni käyttöön, miksi kerron maailmanmenosta ja –ilmiöistä lapsilleni tietyllä tavalla tai miksi tuen juuri tiettyä harrastusta enemmän kuin toista. Siksi, että näen sen merkityksellisenä ja haluan jakaa näkemykseni heidän kanssaan. Vastuullisuuteen kuuluu kuitenkin myös se, että annan heidän itse tehdä omat johtopäätöksensä. Ovat ne samoja kuin omani... tai jotain muuta.
Se vastuullisuudessa oikeastaan onkin niin hienoa – ja samalla vaikeaa. Kuka määrittelee, mikä on lopulta oikein? Jollakin voi olla ihan eri mielipide myös kotimaisesta perunasta, vaikka minulle sen ostaminen ja käyttäminen on vastuullisuutta puhtaimmillaan - kotikeittiössä. Vai mitä?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti