sunnuntai 7. syyskuuta 2014

TEKEMÄTÖN TYÖ NÄKYY VAA'ASSAKIN

Kukapa ei välillä huokailisi, kun pitäisi tehdä vielä sitä ja tätä, vaikka mukavampaa olisi heittäytyä vapaalle. Ja miksi sitä aina lykkää niitä ärsyttävimpiä hommia, vaikka tietää, että juuri ne painavat mieltä eniten?

Tavoitteet, velvollisuudet ja aikarajat ohjaavat toimintaa ja auttavat saamaan aikaan, joten niitä tarvitaan elämässä. Ja tuntuuhan se kivalta, kun saa vihdoin valmiiksi jotain, mikä olisi pitänyt tehdä jo aikoja sitten. 

Vanha totuushan on, että tekemättömiä töitä - ja erityisesti epämiellyttäviä sellaisia - ei kuitenkaan pitäisi jättää pahnanpohjimmaiseksi, sillä silloin niistä tulee ahdistava kahle, joka vaikuttaa yöuneen ja latistaa suorituskykyä ihan normiasioissakin. Kaiken lisäksi tekemättömät työt näkyvät vaa'assa. Kyllä vain - lue eteenpäin!

Omakohtainen muistutus tästä pakkotyön nostamisesta TOP3:een tuli perjantaina, kun koko viikon flunssaa ja vähän vatsatautiakin poteneena jouduin illalla ompeluhommiin.

12-vuotias jääkiekkoilijani oli saanut jo kolmisen viikkoa sitten seuraltaan sponsorimerkkejä, jotka piti ommella asap niin pelipaitoihin (2 kappaletta) kuin pelihousuihin. Minä koko ikäni käsitöitä vieroksuneena ihmisenä viivyttelin tietenkin tämän kanssa mahdollisimman pitkälle. Toissa viikonloppuna olin häpeällisen tyytyväinen, kun poika ei oman flunssansa takia kyennyt peliin mukaan. Hah - ei vielä tarvinnut tunnustaa, ettei meillä oltu saatu sponssimerkkejä paikoilleen. Poika oli itse jo vähän yrittänyt katsoa niitä, mutta jätti työn kesken, kun neula ei tahtonut mennä paksun merkkikankaan lävitse.
Sitten tulikin minun vuoroni sairastaa: kuumetta, pääkipua ja vatsatautia. Sitä seurasi armoton räkätauti sekä poskionteloitten jomotus ja lämpöilykin jatkui. En vain pystynyt ompeluhommiin. Pojan seuraava peli (launtai siis) alkoi kuitenkin lähestyä. Torstain ja perjantai välisenä yönä heräilin tuskaisena painajaisiin, joissa neula ja lanka vainosivat.
Niinpä perjantai-iltana sitten aikarajani umpeutumisen lähestyessä ompelin tuskaisena yhden paidan. Enempää en sairaana jaksanut. Yö meni jälleen tekemätön työ takaraivossa kolkutellen. Aamulla heräsin aikaisin ja palasin ompelutöiden pariin. Päätin oikeasti ryhdistäytyä: eihän tämä nyt voi olla näin vaikeaa. Aikuinen ihminen - sovella, jos et muuhun pysty!
Kaivoin ompelulaatikkoa hieman tarkemmin ja löysin IKEAn liimanauhaa, joka on tarkoitettu muun muassa verhojen helppoon lyhentämiseen. Heureka! Silitysrauta kuumaksi ja toimiin. 
Kuva Pinterest - Dreamstime.
Liimanauhan ansiosta sponsorimerkit pysyivät paidassa sen verran hyvin, että jouduin ompelemaan niistä kiinni enää kulmat. Ei siis koko merkkiä ympäri. Sormenpäät kiittivät. Samoin poikani, joka oli jo ilmeisesti epäillyt, pääseekö hän peliin mukaan ollenkaan "käsityökammoisen" äitinsä takia.

No pääsi. Ja kas, minäkin pääsin mielen painolastista sekä puntarin mukaan myös 1,5 kilogrammasta ylimääräistä elopainoa! Vaa'an lukemaan vaikutti toki varmastikin viikon sairastelu ja se, etten perjantai-iltana sekä lauantaina aamupäivän aherruksessa paljon ehtinyt ruokaa miettiä tahi suuhuni laittaa. 


Opetuksena tämän kuitenkin otan jälleen itselleni ja suosittelen myös muille. Kevyt mieli on paras mieli!


1. Tee saamasi työt pois alta hyvissä ajoin, eikä aina tarvitse odottaa deadlinea. Ihan tosi!
2. Tee ihan ensimmäisenä pois alta itsellesi kaikista epämieluisimmat tehtävät, sillä niiden työstössä menee yleensä kauemmin kuin mukavien töiden kanssa.
3. Älä jumiudu hankalissa töissä ratkaisuihin, jotka hidastavat suoritusta. Mieti, olisiko jokin toisenlainen tapa toteuttaa työ niin, että lopputulos on kuitenkin sitä, mitä pitää.




Ei kommentteja:

Lähetä kommentti