tiistai 23. syyskuuta 2014

TERVETULOA PALAVERIIN, MIHIN KAHVILAAN MENISIMME?

Psykologit puhuvat ilmiöstä nimeltä priming (alustusmuisti, virittäytyminen). Se tarkoittaa, että ympäristö, esineet tai hetki sitten luettu teksti saavat meidät ajattelemaan jollakin tietyllä tavalla. Esimerkiksi lasipinnat, teräs ja jakkupuvut saavat meidät ajattelemaan kovemmin ja laskelmoidummin kuin vaikkapa puupinnat, elävä tuli takassa tai kynttilässä ja villasukat.

Tapaan asiakkaitani ja yhteistyökumppaneita paljon heidän tiloissaan eli erikokoisissa ja -oloisissa neuvotteluhuoneissa. Tilojen nimet ovat usein kekseliäitä ja ruokkivat mielikuvitusta, mutta huoneen sisustus on perinteinen kokouspöytä ja tuolit ympärillä. Ihan aina tilassa ei ole edes ikkunaa. Kuka tahansa menee tästä neukkari-moodiin eli virittäytyminen on mitä on: tuijotamme läppäriä tai seinälle heijastettuja slideja, hörppimme jo hieman jäähtynyttä kahvia kertakäyttömukista ja yritämme löytää nopeasti yhteistä näkemystä asioihin, jotta osa porukasta pääsisi seuraavaan kokoukseen – neukkariin.

Koska omalla yritykselläni ei ole varsinaista toimistoa – kokoustiloista puhumattakaan   tapaan asiakkaita ja kumppaneita säännöllisesti esimerkiksi kahviloissa. Olen todennut, että kyseinen ympäristö luo parempia keskusteluja ja ideointia. Ihmiset eivät ajattele niin organisaatiokaavioihin kangistuneena, vaan ovat sekä vastaanottavaisempia että kiinnostavampia. Kahvilan äänet ja tuoksut, muut ympärillä olevat ihmiset ja sisustus luovat ”tilan”, jossa yhdistyy vapaa seurustelu intensiiviseen tavoitteeseen saada yhteisestä hetkestä tulosta.

Olen tyytyväisenä huomannut myös sen, että vaihtuva ympäristö toimii hienosti muistin apuna. Jokainen palaveri saa oman identiteettinsä ja niihin on helppo myöhemmin viitata esimerkiksi ”se idea, josta puhuttiin Munkkiniemen ostarin Fazulla”. 

Tämän aamupäivän kyseisessä kahvilassa viettäneenä tajusin myös sen, että moni muukin tekee töitään tai pitää palavereita kahvilassa. Eikä kyse ole enää vain luovan työn ammattilaisista tai hipstereistä. Kannettavia ja tabletteja oli yhdellä jos toisella pöydällä höyryävän kahvi- tai teekupin vierellä. Kahviloista on selvästi tullut uuden työkulttuurin ilmentymiä. Eikä vaikuttanut siltä, että he kaikki olisivat yrittäjiä ilman omia toimistotilojaan. 

Näillä puheilla haluankin rohkaista myös isoissa organisaatioissa työskenteleviä ottamaan irtiottoja toimitaloistaan. Erityisesti, jos tarvitaan uusia tuulia ajatteluun ja päätöksentekoon kannattaa irtaantua vanhoista fyysisistä käytännöistä.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti